Hyppää pääsisältöön

Nyt juhlitaan! Kinky Boots nostaa korot ja riemun korkeuksiin

Drag queen Lola ja hänen enkelinsä tanssivat. Lolan roolissa Lauri Mikkola.
Drag queen Lola ja hänen enkelinsä tanssivat. Lolan roolissa Lauri Mikkola. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy Helsingin kaupunginteatteri,Kinky Boots

Lannistunut harmaa vastaan hehkuvan kuuma punainen - siitä on Kinky Boots -musikaalissa kyse. Ei tarvinne miettiä, kummassa on enemmän poweria!

Ooh millaista väkeä!

Kinky Boots -musikaali alkaa näköjään jo matkalla kohti Kaupunginteatteria.

Ensi-iltayleisöä kehotettiin laittamaan parhaat kengät jalkaan, ja moni on tehnyt työtä käskettyä. Teatterin pihassa ja aulassa poseeraa kaikenikäisiä drag queeneja tyrmäävissä asuissa ja peruukeissa, näkyy tekoripsiä, leopardikuoseja, glitteriä, kimaltavan punaisia kenkiä, sekä naisilla että miehillä - ja kaikilla siltä väliltä. Miten upeilta stilettikorot voivatkaan näyttää sliipatun puvun kanssa!

Oma ihan-kiva-look maltillisine mustine nilkkureineen alkaa tuntua kesyltä ja umpitylsältä.

Price and Son -kenkätehtaassa koetetaan tehdä korkokenkiä.
Charlie Price (Petrus Kähkönen) työntekijöineen kamppailevat tehtaansa puolesta. Ilman kriisejä ei selvitä. Price and Son -kenkätehtaassa koetetaan tehdä korkokenkiä. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy Kinky Boots,Helsingin kaupunginteatteri

Samuel Harjanteen ohjaus käynnistyy minun makuuni hieman turhankin odottelevasti. Esitellään Northampton, tyhjenevä työläiskaupuki itäisessä Englannissa. Esitellään keskushenkilöt, tehdas ja perheen hankala tilanne.

Keskiössä on nuori mies nimeltä Charlie Price (loistavasti laulava Petrus Kähkönen), joka yrittää rimpuilla irti sukunsa perinteikkäästä tehtaasta. Tehdas valmistaa laadukkaita miestenkenkiä, jotka eivät pärjää halvoille tuontijalkineille.

Mikkola on Lolan rooliin todellinen löytö.

Isä painostaa poikaa jatkaamaan työtä, poika tahtoo tyttönsä kanssa Lontoon sykkeeseen. Isän kuoltua poika on kovan valinnan edessä: hänen täytyy joko tehdä ihme ja pelastaa kenkätehdas, tai irtisanoa joukko lapsuudesta asti tuttuja ihmisiä. Ratkaisu ja uusi kohderyhmä löytyvät yllättävältä suunnalta.

Esityksen pulssi alkaa nousta vasta – ja heti – kun Charlie päätyy sattumalta drag queen Lolan esitykseen. Lauri Mikkola on loistava ja luonteva, herkkä ja hävytön Lola. On kuin hän ei olisi mitään muuta ikinä tehnytkään kuin loistanut satiineissaan ja koroissaan. Mikkola on rooliin todellinen löytö.

Lola ja Charlie Pryce. Rooleissa Lauri Mikkola ja Petrus Kähkönen.
Charles Price (Petrus Kähkönen) vakuuttaa Lolaa (Lauri Mikkola), että tästä on kenkäsuunnittelijaksi. Lola ja Charlie Pryce. Rooleissa Lauri Mikkola ja Petrus Kähkönen. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy Kinky Boots,Helsingin kaupunginteatteri

Lolan Enkelit, toisin sanoen Anton Engström, Paavo Kääriäinen, Tomi Lappi, Jero Mäkeläinen, Henri Sarajärvi ja Christoffer Strandberg, pistävät järjettömät bileet käyntiin aina kun piipahtavatkin näyttämöllä. Gunilla Olsson-Karlssonin koreografioissa on rietasta potkua!

Mutta pakko sanoa: villien paljettiperhosten tanssin rinnalla ruutupaitaduunarien työnteko tuntuu hetkittäin liiankin staattiselta.

Kinky Boots -musikaalin lopussa juhlitaan. Lavalla koko ensemble pukeutuneena säikyviin korkosaappaisiin.
Kinky Boots -musikaalin lopussa juhlitaan. Lavalla koko ensemble pukeutuneena säikyviin korkosaappaisiin. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy Kinky Boots,Helsingin kaupunginteatteri

Tarinan inspiraatio on tosielämässä. BBC kertoi 1990-luvun lopulla Trouble at the Top - The Kinky Boot Factory -dokumentissa vaikeuksissa sinnittelevästä kenkätehtaasta Northhamptonshiressä.

Dokumentin innoittama Kinky Boots -elokuva valmistui vuonna 2005. Musikaaliversio sai kantaesityksensä Broadwaylla 2013, ja sen jälkeen se on nähty eri puolilla maailmaa. Lontoossa show on pyörinyt vuodesta 2015 asti: viimeiset esitykset Adelphi-teatterissa ovat tammikuussa 2019. Musikaalin tehokkaat laulut on säveltänyt ja sanoittanut Cyndi Lauper.

Nyt kenkätehtaan työläisten ja ylimaallisia korkokenkiä kaipaavien drag queenien kohtaaminen nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa. Teos on monella tapaa sukua Billy Elliotille, joka liikutti ja voimaannutti ihmisiä Peacock-näyttämöllä kolme vuotta sitten. Kinky Boots ei ole yhtä koskettava kuin Billy Elliot, mutta ei se mitään: esitys saa riehakkaalle tuulelle, ja tekee sielulle ja silmälle muutenkin hyvää!

Kenkätehtaan työläinen Don haastaa draq queen -Lolan nyrkkeilymatsiin.
Nyrkkeilyottelu on yksi värikkään illan kohokohtia. Kenkätehtaan työläinen Don haastaa draq queen -Lolan nyrkkeilymatsiin. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy Kinky Boots,Helsingin kaupunginteatteri

Parhaita hetkiä tarjoaa toisen puoliajan nyrkkeilyottely, jossa Lola eli Simon ottelee kenkätehtaan äijämäisimmän äijän, Donin (Tero Koponen) kanssa. Vauhti on mahtava, ja yleisö saa ulvoa naurusta omiaan kannustavia Enkeleitä ja duunareita seuratessaan.

Taitavasti laulavasta ja liikkuvasta joukosta tekee mieli nostaa esiin Anna Victoria Eriksson, joka naurattaa yleisöä kenkätehtailija-Charlieen ihastuvan kulmikkaan Laurenin roolissa.

Be yourself – everyone else is already taken.

Esityksen viesti kiteytyy Lolan repliikkiin, jossa hän lainaa Ocar Wildeä: ”Be yourself – everyone else is already taken”. Kyllä! Ole oma itsesi. Älä pelkää. Uskalla kohdata itsesi ja muut sellaisia kuin he ovat.

Sanoma ei ehkä ole maailman omaperäisin, mutta tärkeintä onkin nyt ilo ja energia, jolla se katsojalle välitetään. Kaupunginteatterin lavalla uskalletaan olla näyttäviä, seksikkäitä, hohtavia, vapaita!

"Aika kyyninen pitää olla, jos tämä ei ilahduta", totesi ystäväni saapastellessamme kohti narikkaa. Näin se on. Hyväksynnän, rakkauden ja rohkeuden laulua ei voi ikinä laulaa tarpeeksi kovaa.

Luulen, että minun on mentävä pian kenkäkauppaan. Kimmeltäviä glitterkorkkareita en ehkä tohdi hankkia, mutta jotkut asennekengät minun on saatava!

Aika kyyninen pitää olla, jos tämä ei ilahduta.

Helsingin kaupunginteatteri: Kinky Boots
Käsikirjoitus Harvey Fierstein Musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauper. Perustuu Miramaxin elokuvaan Kinky Boots. Käsikirjoitus Geoff Deane ja Tim Firth.
Suomennos Kari Arffman ja Hanna Kaila. Ohjaus Samuel Harjanne. Kapellimestari Eeva Kontu. Koreografia Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastus Peter Ahlqvist. Puvut Tuomas Lampinen. Valosuunnittelu William Iles. Äänisuunnittelu Kai Poutanen. Naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen.
Rooleissa Laura Alajääski, Anton Engström, Anna Victoria Eriksson, Helena Haaranen,Jack Johansson, Juha Jokela, Kirsi Karlenius, Tero Koponen, Petrus Kähkönen, Paavo Kääriäinen, Tomi Lappi, Tuukka Leppänen, Kai Lähdesmäki, Kari Mattila, Lauri Mikkola, Jero Mäkeläinen, Unto Nuora, Emilia Nyman, Sami Paasila, Sonja Pajuoja, Justus Pienmunne, Raili Raitala, Heikki Ranta, Sanna Saarijärvi, Henri Sarajärvi, Christoffer Strandberg, Inka Tiitinen, Antti Timonen, Leenamari Unho, Mikko Vihma, Joachim Wigelius, Atte Halinen, Kaspian Kallio, Miska Sagulin, Samuel Vihma.
Ensi-ilta kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 30.8.2018.

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri