Hannele Amonoo
Yle
Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä. Heikki ja Kaija Lehtinen ovat aivan kuin sinä ja minä ja siksi he ovat niin ihania.
Eräs 1960-luvulla lapsiperhearkea elänyt kertoo, että silloin tuntui kuin sarja olisi täyttä totta. Niin koskettavasti asioita käsiteltiin. Kun televisioita ei ollut vielä joka tuvassa, eikä ohjelmatarjonta yltäkylläistä saati yhtä lennokasta kuin nykypäivänä, tuntui television pariskunta hyvin läheisiltä. Sarjan tapahtumia ruodittiin myös oikeassa elämässä, usein kyläreissuilla kahvipöydän ääressä. Tarttumapintaa löysi jokainen omasta elämästään.
Heikki on hieman ujo ja paikoin jopa jörö. Kaija taas on lempeä nainen, joka ei arastele kertoa, mitä hänen mielessään liikkuu. He ovat moderni 1960-lukulainen pariskunta, joka päättää tärkeistä asioista yhdessä. Isäntä ei ole yksin perheen pää, vaikka siihen vedotaan usein – varsinkin jos Heikin halutaan suostuvan vetoajan ehdotuksiin.
Pariskunnan välinen sanailu on tuttua tästä päivästä, joten helposti unohtuu, miten kauan sarjan tekemisestä on. Tavallisen arjen kuvaaminen kuitenkin paljastaa vuosikymmenen. Vaatteita pestään pulsaattorilla ja talon ylimääräisten huoneiden vuokraaminen opiskelijoille on ilmiselvää. Heikki ostaa Kaijalle joululahjaksi sähkövatkaimen, jonka tarpeellisuus jää vielä miesväelle arvoitukseksi. Muutenkin keittiö on naisten valtakuntaa, siellä eivät miehet häärää. Kodin töiden jako on selkeä.
Niin leikinomainen nahistelu kuin pariskunnan syvemmät riidat tekivät sarjasta todellisen tuntuisen 1960-luvulla. Todelliselta se tuntuu myös nyt, sillä parisuhde harvoin välttyy kinastelulta, esimerkiksi rahankäytöstä tai mustasukkaisuudesta. Riitojen perustana eivät aina ole todelliset murheet, vaan väärinkäsitykset ja turhan oikoiset tulkinnat toisen puheista.
Arki kiristää päätä niin kotona lasta hoitavalla Kaijalla kuin vatsahaavaan asti ylitöitä tekevällä Heikillä. Kumpa olisi joskus varaa siihen aravalainaan ja omaan taloon! Autosta uskaltaa vain haaveilla.
Pientä Janne-poikaa kehutaan kauniiksi ja hyväkäytöksiseksi, se lämmittää pariskunnan mieltä. Entä toinen lapsi? Onko pariskunnalla varaa kasvattaa enää perhettä? Raha on kuitenkin pienin este vauvatoiveen tiellä. Asioita ei jäädä vatvomaan, mutta kaikesta selvitään kyllä.
Näyttelijöiden välinen yhteistyö toimii ja siksi se tuntuu niin todelta. Lämminmielinen keljuilu tuntuu kotoiselta ja pariskunnan kohtaamat murheet vievät mielen matalaksi. Heikin ja Kaijan uskottavuus pariskuntana vahvistuu, kun tietää, että Vili Auvinen ja Eila Roine olivat aviopari myös oikeassa elämässä.
Sarja ei saa katsojaa ajattelemaan, miten paljon paremmin asiat silloin joskus olivat. Se saa ajattelemaan, että arki se oli silloin ja arki se on nyt ja se jos mikä on ihanaa.
Sarjasta on katsottavissa Areenassa 42 jaksoa, jotka nauhoitettiin vuosina 1965–1971. Sarja alkoi jo vuonna 1961, mutta varhaisimpia esityksiä ei ole tallennettu.
