Hyppää pääsisältöön

Väinö Vasara: 117 päivää Yleä ja yhteisöllisyyttä

nuori hymyilevä mies makaa rennosti sohvalla
nuori hymyilevä mies makaa rennosti sohvalla Kuva: Tanja Rasila / Yle harjoittelijat,Väinö Vasara

Hymyilin ääneen. Olin juuri saanut puhelun tulevalta esimieheltäni, joka kertoi iloiset uutiset: tulisin viettämään kesän harjoittelijana Ylen viestinnässä. Hehkutin asiasta ensimmäisenä tietenkin journalistiikan alan opiskelukavereilleni Whatsappissa ja sain osakseni onnittelujen lisäksi hämmennystä.

Mikä ihmeen viestintä, eikö Yle itsessään ole jo viestintää?

En ollut totta puhuen itsekään täysin kärryillä siitä, mitä oli tulossa. Työhaastattelussa näkemäni liuskat organisaatiokaavioista ja viestinnän sidosryhmätyöstä vilisivät silmien ohi siinä jännityksen tilassa.

Harjoittelun alettua selvisi nopeasti, kuinka uniikista harjoittelupaikasta on tosiaan kysymys. Ensimmäisten viikkojen aikana tein monenlaista: osallistuin tekoäly-tapahtumaan ja kirjoitin siitä tiedotteen, kuvasin remontoitua Isoa Pajaa, selvitin pohjoismaiden mediapolitiikan tilannetta intraan, palvelin asiakkaita puhelimessa ja vastasin somessa palautteisiin.

MM-kisat esimerkki yhteisön voimasta

Tutustuin nopeasti Yleen. Siihen, millaisena se näkyy mediassa, miten siitä puhutaan Twitterissä, kuinka monella eri tavalla tärkeä se on ihmisille, ja kuinka vahvoja tunteita se herättää.

Vielä lähempää sain nähdä sen, miten suurella intohimolla Pasilan kampuksella liikkuvat ihmiset suhtautuvat työhönsä. Nuorisomedioiden toimittajia, jotka ennakkoluulottomalla tekemisellään tavoittavat heitä, joilta uutiset jäisi muuten lukematta. Uutistuottajia, jotka keksivät tapoja lisätä toimittajien ja lukijoiden vuorovaikutusta. Pakolaisavusta tulleita harjoittelijoita ja lavasteita rakentavia puuseppiä.

Kymmenet urheiluhullut yleläiset suurinpiirtein asuivat studiossa kuukauden kestäneen kisaruljanssin ajan.

Yksi kesän hätkähdyttävimmistä hetkistä oli sukeltaa jalkapallon MM-kisastudion kulisseihin haastattelemaan kisojen tekijöitä. Pasilan Studiotaloon oli rakennettu oma kisakylä, jossa hengitettiin jalkapalloa aamusta iltaan. Kymmenet urheiluhullut yleläiset suurinpiirtein asuivat studiossa kuukauden kestäneen ruljanssin ajan.

Haastatteluissa ohjaaja, selostaja ja futisuutisten tuottaja toistivat samaa sanomaa: kun on tarpeeksi hyvä porukka, työ lakkaa tuntumasta työltä. Voisin väittää, että moni intohimolla työhönsä suhtautuva ja hyvien tyyppien ympäröimä yleläinen sanoisi samaa. Yhteisö tekee työstä epätyömäistä.

Sisäinen viestintä yhteisön tukena

Mitä se Ylen viestintä sitten on, nyt jälkiviisastuneen harjoittelijan näkövinkkelistä?

Viestinnän tehtävistä näkyvin osa suuntautuu talosta ulospäin. Haluamme kertoa läpinäkyvästi, mitä Yle tekee ja miksi, kuunnella asiakkaita ja lähentää suhdetta suomalaisiin. Muistuttaa, miksi julkinen palvelu onkaan niin mahtava asia.

Samaan aikaan työtä tehdään myös talon sisällä. Yritämme rakentaa työpaikkaa, jossa yleläiset saavat tietoa vaivattomasti, oppivat jatkuvasti uutta ja käyvät keskustelua keskenään. Sellaista, jossa he tuntevat olevansa osa jotain tärkeää ja yhteistä.

Kommentointi sulkeutuu 04.10.
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua