Hyppää pääsisältöön

Kaksi "toipuvaa häpeäholistia" kertoo, miltä häpeä tuntuu kropassa ja miten sen voi voittaa

Nainen peittää kasvonsa käsillään.
Nainen peittää kasvonsa käsillään. Kuva: Unsplash / Abigail Keenan häpeä,nainen,nainen kädet kasvoilla

Radiostudiossa puhutaan häpeästä – ja nauru raikaa. Toinen keskustelijoista onkin tehnyt häpeästä komediaa. Toinen naurattaa muita kutsumalla itseään “toipuvaksi häpeäholistiksi”.

Kumpikin nainen on saanut häpeästä ammatin. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppi kiertää Hävettää!-monologinsa kanssa tekemässä häpeäänsä näkyväksi ja kuuluvaksi. Laulupedagogi Iris Seesjärvi puolestaan opettaa laulajia pääsemään irti laulullisesta häpeästä.

Huumorin lisäksi suora puhe on Hopille yksi keino pyristellä irti häpeän tunteesta. Seesjärvi nyökkäilee. Hän häpesi radiohaastattelua jo ennen kuin se oli alkanut.

– Ennakkohäpesin sitä, että jos mokaan kovasti, hän tunnustaa Radio Suomen Tunteiden tiistaissa.

– Sitten mietin, mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua. Kävin sitä läpi ja puhuin siitä mieheni kanssa. Nyt uskon käveleväni täältä ulos kahdella jalalla ja hyvällä fiiliksellä, hän nauraa.

Miltä häpeä tuntuu kehossa?

Hopin ja Seesjärven mukaan häpeä tuntuu fyysisesti kropassa. Häpeä leviää koko ruumiiseen, ensin tulee lamaannus. Ihminen lamaantuu sekä fyysisesti että henkisesti, mutta vain osa tuntemuksista näkyy selvästi ulospäin.

– Keho käpertyy kasaan, kurkkua kuristaa, pallea puristuu ja ääni rupeaa värisemään, puna nousee poskille, kuvaa Seesjärvi tuntemuksia, jotka ovat hänelle tuttuja jo lukioaikaisilta laulutunneilta.

 Jenni Hoppi ja Iris Seesjärvi.
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppi ja laulupedagogi Iris Seesjärvi Radio Suomen illassa. Jenni Hoppi ja Iris Seesjärvi. Kuva: Yle häpeä,Iris Seesjärvi

Toipuva häpeäholisti auttaa nyt laulullisesta häpeästä kärsiviä

Laulutunneilla aiemmin helpolta tuntunut asia alkoi tuntua Iris Seesjärveltä vaikealta. Laulu ei toiminut, häpeä – vaikka hän ei tunnetta silloin tunnistanutkaan – kiristi kurkkua ja palleaa. Hän moitti itseään huonoudesta, kunnes uusi laulunopettaja tunnisti tilanteen ja osasi auttaa lauluteknisissä ongelmissa.

Lopullisen ahaa-elämyksen kokemuksensa ymmärtämisessä Seesjärvi sai luettuaan v. 2010 ilmestyneen Ben Malisen kirjan Elämää kahlitseva häpeä.

Häpeä ei enää hallitse koko elämää.

– Olen toipuva häpeäholisti, hän sanoo.

Entinen perfektionisti sanoo pyrkivänsä nykyään siihen, että aina ei tarvitse olla täydellinen, vähempikin riittää. Kokemuksiaan hän jakaa myös Häpeästä hiljaiset -blogissaan

Nainen autokorjaamolla hävettää ja naurattaa

Häpeän syitä riittää. Jenni Hoppi muistaa hävenneensä itseään jo lapsena.

– Minä aina nolaan itseni, sanon väärässä paikassa jotakin hölmöä, olen vääränlainen, hän kertoo ajatelleensa.

Yhden naisen Hävettää! -komediassaan hän nauraa häpeälle. Hän kertoo yleisölle muun muassa, millaista on mennä naisena autokorjaamolle.

– Kuvaan monologissa minulle tyypillisiä häpeän tilanteita: uusien ihmisten kohtaamista ja uusiin tilanteisiin menemistä. Kun tapaa uuden ihmisen eikä tiedäkään, miten aloittaa keskustelu. Nolointa on, jos juttu ei lähde liikkeelle.

Iris Seesjärvi kertoo, että häpeä nakertaa itsetuntoa ja voi eristää ihmisen yksinäisyyteen.
– Kun häpeämme, koemme ettemme ole toisen ihmisen yhteyden arvoisia. Pelkäämme epäonnistumista ja torjutuksi tulemista.

Sekä Seesjärvi että Hoppi ovat oppineet, että luulo ei ole tiedon väärti. Häpeävä ihminen luulee olevansa huono tai epäonnistunut, vaikka todellisuudessa muut eivät ajattele niin. Naiset sanovatkin, että tässä kohtaa ei pidä uskoa itseään.

Seesjärvi ja Hoppi olivat vieraina Tunteiden tiistaissa, jonka juonsivat Paula Jokimies ja Markus Turunen.
Koko keskustelu on kuunneltavissa Areenassa.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi

  • Rauli Virtanen: teinkö elämäntyöni turhaan?

    Valemedia vesittää kirjeenvaihtajan työn.

    – Se on ollut jossain määrin masentavaa, kun itse on tehnyt juttuja ja ohjelmia kriisialueilta eri välineisiin Vietnamin sodasta lähtien, ja sitten 2015 tulee valemedia ja kertoo jotain ihan muuta totuutta. Silloin ajattelin, että näinkö vähän me suomalaiset tiedämme siitä millaisista olosuhteista näitä ihmisiä meille tulee, kertoo Rauli Virtanen.

  • Syöpään sairastunut Tuomas Karemo sai tietoa vertaistuesta vasta puolentoista vuoden jälkeen – hänen mielestään apua pitää saada heti ja helposti

    Tieto ei tavoita kaikkia syöpäpotilaita sairaaloissa.

    Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Yksi heistä on Ylen toimittaja Tuomas Karemo. Hänen munuaissyöpäänsä on leikattu kahdesti puolentoista vuoden aikana. Vasta toisen leikkauksen jälkeen hänelle ensi kertaa kerrottiin mahdollisuudesta saada vertaistukea. Karemo ällistyi. Hänellä olisi ollut tarvetta purkaa pelkojaan ja lukuisa kysymyksiään saman kokeneen kanssa jo aiemmin. Syöpäyhdistyksen ja Syöpäkeskuksen edustajat ymmärtävät Karemon ihmettelyyn.

  • Kiinnostaako hevostasi uranvaihto? Helsingin Ratsupoliisiin etsitään yhdeksättä kaviollista lainvartijaa

    Uuden poliisihevosen hankinta on pitkä prosessi.

    Jos omistat 170-senttisen, noin 8–12-vuotiaan koulutetun ruunan, jolla on sopivan maltillisesti virkaintoa, sillä voisi olla nyt loistava tilaisuus vaihtaa ammattia. Sopimus on määräaikainen, noin kymmenen vuotta, ja sisältää koeajan. Työsuhde-etuihin kuuluu asunto, kaikki ateriat, työvaatteet ja kahden viikon kesälomamatka Haltialan pellolle. Liikuntakin hoituu työpäivän lomassa. Työ sijoittuu usein pyhäpäiville, ja työmatkojakin on luvassa.

  • 'Putosin kuin mummo sukkaan' - Heikki Salolle musiikki on parhaimmillaan paikka, jossa on hyvä olla

    Heikki Salo ja tangokuningas Jarno Kokko raadissa.

    Päivän poppia ja hulvatonta iloittelua kuunnellaan viikon levyuutuuksissa, joita arvioivat tuore tangokuningas Jarno Kokko ja lauluntekijä Heikki Salo sekä musiikkitoimittaja Pasi Hiihtola. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Hozier feat. Mavis Staples: Nina cried power 27 pistettä (Andrew Hozier-Byrne) Jarno: Tässä oli soulia ja sielua mukana.

  • Rohkeus on tehnyt Kaija Koosta tähden aina uudestaan

    56-vuotiaan artistin ura kestänyt liki 40 vuotta.

    Haastatteluviikolla Kaija Koo täytti 56 vuotta. Artistin musiikkiura alkoi Kaija Kokkolana v.1980 Steel City -yhtyeessä, ja Kaija Koona hän aikoo jälleen vallata ison lavan, Helsinki Areenan. – En olisi uskonut tällaisen olevan mahdollista. Olen noussut pelokkaasta haavanlehdestä vahvaksi esiintyjäksi, hän päivittelee. Kaija Koo kertoo suosionsa taustoista, sosiaalisten pelkojen voittamisesta ja rohkeudesta.

  • Isä tarvitsi bridgeharrastukseensa pelikaverin – nyt 18-vuotias poika on lajin maailmanmestari

    Erik Hansson voitti kultamitalin Ruotsin maajoukkueessa.

    Helsinkiläinen Erik Hansson pelaa bridgeä Ruotsin maajoukkueessa. Tukholmassa asuvan parinsa kanssa hän treenaa videopuhelun välityksellä. Nuori mies istuu pöydän ääressä ja valitsee kortteja valokuvaa varten. Käteen hän nostaa runsaasti patoja ja muista maista vain rusinat pullasta eli ässiä ja kuninkaallisia. – Otin ehkä vähän ekstra-hyvän käden tähän.

  • Iloinen kuolema - ristiriita, joka viehätti Kalevauva.fi -duoa

    Kalevauvat arvioimassa viikon levyuutuuksia.

    Uusikin kappale on usein velkaa menneelle. Viikon levyistä löytyi viittauksia nuoreen Hectoriin, Paul Simoniin, EDMään ja 70-luvun isoon iskelmään. Tämän päivän Lönnrotit, nettikeskusteluiden kansanrunouden kerääjät Kalevauva.fi -duosta antavat arvionsa Levylautakunnassa. Kale-kombon täydentää musiikkitoimittaja Kalevi Pollari. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kaksi "toipuvaa häpeäholistia" kertoo, miltä häpeä tuntuu kropassa ja miten sen voi voittaa

    Ihminen lamaantuu - puhe ja nauru auttavat.

    Radiostudiossa puhutaan häpeästä – ja nauru raikaa. Toinen keskustelijoista onkin tehnyt häpeästä komediaa. Toinen naurattaa muita kutsumalla itseään “toipuvaksi häpeäholistiksi”. Kumpikin nainen on saanut häpeästä ammatin. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppi kiertää Hävettää!-monologinsa kanssa tekemässä häpeäänsä näkyväksi ja kuuluvaksi.

  • Tiina Lymi on raju mielensäpahoittaja – onneksi vain harvoin ja lyhyen aikaa

    "Hirvittävää, jos joku on koko ajan oikeassa."

    Uuden Mielensäpahoittaja-elokuvan ohjaaja Tiina Lymi ei tunnusta itse olevansa perinteinen mielensäpahoittaja. Radio Suomen Illassa hän myöntää kuitenkin menettäneensä hermonsa aivan vastikään – haastattelupäivän aamuna, kun oma 10-vuotias “hidasteli”.