Kukka Ström
Yle
Miksi jotkut puut ovat meille niin tärkeitä? Siihen on monta syytä, ja Minä ja mun puu -kampanja antoi siihen vastauksia. Tällaisia tarinoita te kerroitte!
"Ostin noin vuosi sitten pienen metsäpalstan kaverini kanssa. Palsta on enimmäkseen avosuota ja rämettä. Palstalla on myös vajaan hehtaarin kokoinen mäntytaimikko. Taimikkoon on jätetty kaksi mäntyä siemenpuiksi edellisen omistajan hakkuissa. Näistä männyistä toinen sijaitsee pienellä kumpareella ja on komeahko kuvassa oleva mänty.
Itselläni on ajatus, että tätä metsää ei enää ikinä kaadeta ja että tämä mänty saa olla paikan "emopuu". Polku palstalla olevalle lammelle ja luontokuvauskojulle kulkee tämän puun kautta. Tämä puu ja metsämme saa varttua rauhassa seuraavat tuhat vuotta. Tarjotkoon se ja ympäröivä metsä soineen suojaa ja ravintoa niin isoille kuin pienillekin kulkijoille." – Arvi Tyni
"Minun ja mun puun tarina alkoi yli 15 vuotta sitten. Kun olin lapsi, vanhempani ostivat tontin järven rannalta puiden keskeltä. Osasin juuri ja juuri kävellä, mutta tiesin, että vanha ikkunasta näkyvä puu oli tärkeä. Ylväästi korkeuksiin kohoava puu nimettiin pappa-puuksi.
Joka kesä mökille tullessa puu oli yhä paikallaan tervehtimässä meitä. Kasvoin vanhemmaksi pappa-puun oksilla kiipeillen. Pikkuhiljaa mökillä käyminen väheni, mutta tulen yhä mökille katsomaan tuota puuta, jonka kanssa olen kasvanut ja mietin uskallanko vielä kiivetä." – Lotta Mattila
"Metsä ja luonto ovat lähellä sydäntäni. Puut ovat kuin ihania ystäviä. Persoonallisia, voimaannuttavia, kunnioitusta herättäviä. On monta erityistä puuystävää, joita käyn valokuvaamassa ja tervehtimässä vuodesta ja vuodenajasta toiseen." – KPP
Puut ovat kuin ihania ystäviä.
"Olen varsin hurahtanut yökuvaukseen ja revontulien metsästykseen. Asun Liedossa Turun kupeessa ja varmaankin kaikki potentiaaliset kuvauspaikat tällä seudulla on tullut kierrettyä.
Ihan muutaman kilometrin päässä kotoani on kuitenkin erittäin kuvauksellinen paikka aivan tien varressa ja pääsyy siihen on erittäin kuvauksellinen mänty. Tämä mänty on varmaankin päätynyt useampaan instagramissa julkaisemaani kuvaan, kuin yksikään toinen puu. Tässä kuvassa poseeraan kyseisen männyn vieressä erittäin taianomaisena yönä viime syyskuussa." – Timo Oksanen
"Tämä koivu kasvaa lapsuuskotini pihassa. Isäni, joka olisi täyttänyt 102 vuotta tänä vuonna, sanoi, että hänen aikanaan puu oli aina ollut iso. Ikää on siis kertynyt." – Ritva Kettunen
Sen oksat kiehtoivat ja kutsuivat syliinsä.
”Tämä puu on isovanhempieni mökkirannan edessä olevassa pikku pikku saaressa. Matkaa jään poikki on vain muutama kymmenen metriä. Sen oksat kiehtoivat ja kutsuivat syliinsä. Niiden halauksessa ja auringon hyväillessä ja lämmittäessä kasvoja oli niin hyvä olla, että silmät menivät kiinni.
Äiti huuteli ja ihmetteli mihin ehdin hetkessä kadota, mutta löysi minut puusta. Samassa puussa isäni kiipeili lapsena siskonsa kanssa. Myöhemmin sieltä oli mukava lennättää itsensä veteen. Samainen mänty ystävällisin ja turvallisin osin odottaa vielä monia sukupolvia.” – Tiina Möller
"Mun puuni on mökin pihalla sijaitseva vanha koivu. Sen kylkeen on ollut hyvä nojata silloin kun maailman myrskyt ovat kolhineet ja keväällä se on palkinnut herkullisella mahlalla. Se on vakaa ja turvallinen pihavahti. Ja kauniskin vielä. Mun puu." – Heini Tikkamäki
Se on vakaa ja turvallinen pihavahti. Ja kauniskin vielä. Mun puu.
"Tässä puussa kiipeiltiin usein kavereiden kanssa lukioaikana. Muutama viikko sitten tavattiin puistossa töiden jälkeen, ja pitkästä aikaa kiivettiin tuohon alimmalle oksalle. Ylös pääsi helposti, mutta alas hypätessä jalasta kuului oksan katkeamista muistuttava ääni. Nyt pitää parannella sääriluun murtumaa pari kuukautta. Puusta on edelleen hyvät fiilikset, ei tämä ollut sen vika." – Jaakko
Lisää #minäjamunpuu -tarinoita
EDIT: Artikkeli päivitetty 17.1.2020/Tiina Jensen
