Hyppää pääsisältöön

Valehtelu on eduskunnassa muunneltua totuutta, toisaalta välihuutelulla on vakiintunut asema

Eduskunnan istuntosali.
Eduskunnan istuntosali. Kuva: Jani Saikko / Yle Eduskuntatalo,eduskunta,istuntosalit,kansanedustajat,hallitus,patsas,istuntosali patsaat

Väärinymmärtämistä, pinnallisuutta ja loukkaavaa puhetta. Muun muassa näillä sanoilla on luonnehdittu eduskunnan keskusteluja viime aikoina. Keskusteluja on verrattu jopa Twitter-väittelyihin. Eikö tämä ole vielä pientä, kun maailmalla parlamenteissa on nähty jopa nyrkkitappeluita?

Kansanedustajilla on oikeus puhua vapaasti asioista ja niiden käsittelystä eduskunnan täysistunnossa, mutta heidän täytyy käyttäytyä vakaasti ja arvokkaasti loukkaamatta toista henkilöä. Näin kertoo kielentutkija Eero Voutilainen, joka seuraa eduskunnan keskusteluja aitiopaikalta eduskunnan pöytäkirjatoimistossa, jossa hän toimii erityisasiantuntijana.

Kaksi riitelevän näköistä kiinalaista nukkea.
Kaksi riitelevän näköistä kiinalaista nukkea. Kuva: Zhen HU riita-asiat

“Puhutte skaalattua totuutta!”

Toista edustajaa ei saa syyttää täysistunnossa valehtelijaksi, Voutilainen kertoo. Sääntö on kirjoittamaton, mutta siitä pidetään kiinni. Siksi kansanedustajat ovat olleet varsin luovia ja keksineet lukuisia vaihtoehtoisia ilmauksia sille, että toinen edustaja ei puhu totta.

-Toisen sanotaan puhuvan muunneltua, vääristeltyä, vaillinaista, valikoitua tai skaalattua totuutta. Tai hänen kerrotaan käyttävän totuutta säästeliäästi, huolimattomasti, varomattomasti, valikoivasti, hivenen niukasti tai visusti. Voidaan myös sanoa, että toinen säätelee totuutta, venyttää totuutta tai silittää totuutta piiloon. Todellinen klassikko on “muunnellun totuuden puhuminen”.

Onnistuneet välihuudot eduskunnassa on taitolaji.

Tutkija Eero Voutilainen kertoo, että välihuutelu on vakiinnuttanut asemansa eduskunnan täysistunnossa, vaikka sitä ei virallisena vuorovaikutuksen tapana tunnustetakaan. Välihuutelu sallitaan, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Välihuudot jopa kirjataan eduskunnan täysistuntopöytäkirjoihin, jos niistä saadaan selvää.

-Välihuudot edellyttävät kansanedustajilta taitoa, jotta niiden ajoitus onnistuu ja puhuja pystyy reagoimaan niihin.

Ihmiset riitelevät parlamentissa.
Ihmiset riitelevät parlamentissa. Kuva: Sergei Dolzhenko eduskunta

Entä ne väitteet eduskunnan keskustelukulttuurin heikentymisestä?

Tutkija Eero Voutilaisen mukaan puheet eduskunnan keskustelukulttuurin huonontumisesta nousevat aina silloin tällöin esiin. Monella kansanedustajalla on tällainen kokemus. Kokemus on todellinen, vaikka varsinaista tieteellistä näyttöä siitä ei ole.

Voutilaisen mukaan ilmiöön liittyy monta asiaa. Eduskunnan puhemiehet ovat viime vuosikymmeninä lisänneet lyhyiden ja spontaanien vastauspuheenvuorojen käyttöä täysistunnoissa. Siksi täysistunnot ovat värikkäämpiä ja kärkevämpiä kuin aikaisemmin.

-Toisaalta muutokset mediakentällä ovat voineet vaikuttaa asiaan, koska yksittäisten edustajien sanomiset ovat aiempaa enemmän valokeilassa. Näistä sanomisista syntyy helposti kohuja. Edustajien on helpompi päästä parrasvaloihin yksittäisillä kärkevillä sanavalinnoilla kuin puhumalla kansanedustajien pitkäjännitteisestä perustyöstä lainsäädännön edistämisessä.

Kuva eduskuntatalon sisältä.
Kuva eduskuntatalon sisältä. Kuva: Touko Yrttimaa eduskunta

“Politiikkaan on haluttu lisää väittelyä, jotta arvoasetelmat tulisivat esiin.”

Pitkään mediassa ja eduskunnassa käytävää poliittista keskustelua seurannut Politiikkaradion toimittaja Tapio Pajunen on samoilla linjoilla kielentutkija Eero Voutilaisen kanssa.

Pajusen mukaan asiaa pitäisi tutkia perinpohjaisesti eduskunnassa ennen kuin siitä voi sanoa mitään, toisaalta hänen mukaansa yleinen politiikan keskustelukulttuuri on siirtynyt piirun verran kärjekkäämpään ja pinnallisempaan suuntaan.

-Taustalla on median ja sosiaalisen median rooli, sosiaalinen media on tehokas kanava päästä esiin politiikassa nykyään. Kärjekkäät lausunnot myyvät harmaampia lausuntoja paremmin.

-Politiikan ilmapiiri on nyt lataantuneempi kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten, jolloin puhuttiin siitä, että politiikka on kadonnut politiikasta. Tuolloin haluttiin politiikkaan enemmän väittelyä, jotta arvoasetelmat tulisivat paremmin esiin. Valitettiin, että puolueet ovat liian lähellä toisiaan ja kaikista asioista samaa mieltä. Tästä haluttiin päästä eroon.

Politiikan toimittaja Tapio Pajunen ymmärtää hyvin, että asiapoliitikkona tunnettua keskustan kansanedustajaa Tapani Tölliä harmittaa politiikan pinnallistuminen. Keskustelu eduskunnan keskustelukulttuurista ryöpsähti kierroksille elokuun loppupuolella, kun Tölli otti asian esille Helsingin Sanomien haastattelussa.

Pajunen kuitenkin muistuttaa, että ristiriidat kuuluvat politiikkaan, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin vaan pysytään asiassa.

-Eikö Suomessa osata keskustella, hän kysyy.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri