Hyppää pääsisältöön

Valehtelu on eduskunnassa muunneltua totuutta, toisaalta välihuutelulla on vakiintunut asema

Eduskunnan istuntosali.
Eduskunnan istuntosali. Kuva: Jani Saikko / Yle Eduskuntatalo,eduskunta,istuntosalit,kansanedustajat,hallitus,patsas,istuntosali patsaat

Väärinymmärtämistä, pinnallisuutta ja loukkaavaa puhetta. Muun muassa näillä sanoilla on luonnehdittu eduskunnan keskusteluja viime aikoina. Keskusteluja on verrattu jopa Twitter-väittelyihin. Eikö tämä ole vielä pientä, kun maailmalla parlamenteissa on nähty jopa nyrkkitappeluita?

Kansanedustajilla on oikeus puhua vapaasti asioista ja niiden käsittelystä eduskunnan täysistunnossa, mutta heidän täytyy käyttäytyä vakaasti ja arvokkaasti loukkaamatta toista henkilöä. Näin kertoo kielentutkija Eero Voutilainen, joka seuraa eduskunnan keskusteluja aitiopaikalta eduskunnan pöytäkirjatoimistossa, jossa hän toimii erityisasiantuntijana.

Kaksi riitelevän näköistä kiinalaista nukkea.
Kaksi riitelevän näköistä kiinalaista nukkea. Kuva: Zhen HU riita-asiat

“Puhutte skaalattua totuutta!”

Toista edustajaa ei saa syyttää täysistunnossa valehtelijaksi, Voutilainen kertoo. Sääntö on kirjoittamaton, mutta siitä pidetään kiinni. Siksi kansanedustajat ovat olleet varsin luovia ja keksineet lukuisia vaihtoehtoisia ilmauksia sille, että toinen edustaja ei puhu totta.

-Toisen sanotaan puhuvan muunneltua, vääristeltyä, vaillinaista, valikoitua tai skaalattua totuutta. Tai hänen kerrotaan käyttävän totuutta säästeliäästi, huolimattomasti, varomattomasti, valikoivasti, hivenen niukasti tai visusti. Voidaan myös sanoa, että toinen säätelee totuutta, venyttää totuutta tai silittää totuutta piiloon. Todellinen klassikko on “muunnellun totuuden puhuminen”.

Onnistuneet välihuudot eduskunnassa on taitolaji.

Tutkija Eero Voutilainen kertoo, että välihuutelu on vakiinnuttanut asemansa eduskunnan täysistunnossa, vaikka sitä ei virallisena vuorovaikutuksen tapana tunnustetakaan. Välihuutelu sallitaan, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Välihuudot jopa kirjataan eduskunnan täysistuntopöytäkirjoihin, jos niistä saadaan selvää.

-Välihuudot edellyttävät kansanedustajilta taitoa, jotta niiden ajoitus onnistuu ja puhuja pystyy reagoimaan niihin.

Ihmiset riitelevät parlamentissa.
Ihmiset riitelevät parlamentissa. Kuva: Sergei Dolzhenko eduskunta

Entä ne väitteet eduskunnan keskustelukulttuurin heikentymisestä?

Tutkija Eero Voutilaisen mukaan puheet eduskunnan keskustelukulttuurin huonontumisesta nousevat aina silloin tällöin esiin. Monella kansanedustajalla on tällainen kokemus. Kokemus on todellinen, vaikka varsinaista tieteellistä näyttöä siitä ei ole.

Voutilaisen mukaan ilmiöön liittyy monta asiaa. Eduskunnan puhemiehet ovat viime vuosikymmeninä lisänneet lyhyiden ja spontaanien vastauspuheenvuorojen käyttöä täysistunnoissa. Siksi täysistunnot ovat värikkäämpiä ja kärkevämpiä kuin aikaisemmin.

-Toisaalta muutokset mediakentällä ovat voineet vaikuttaa asiaan, koska yksittäisten edustajien sanomiset ovat aiempaa enemmän valokeilassa. Näistä sanomisista syntyy helposti kohuja. Edustajien on helpompi päästä parrasvaloihin yksittäisillä kärkevillä sanavalinnoilla kuin puhumalla kansanedustajien pitkäjännitteisestä perustyöstä lainsäädännön edistämisessä.

Kuva eduskuntatalon sisältä.
Kuva eduskuntatalon sisältä. Kuva: Touko Yrttimaa eduskunta

“Politiikkaan on haluttu lisää väittelyä, jotta arvoasetelmat tulisivat esiin.”

Pitkään mediassa ja eduskunnassa käytävää poliittista keskustelua seurannut Politiikkaradion toimittaja Tapio Pajunen on samoilla linjoilla kielentutkija Eero Voutilaisen kanssa.

Pajusen mukaan asiaa pitäisi tutkia perinpohjaisesti eduskunnassa ennen kuin siitä voi sanoa mitään, toisaalta hänen mukaansa yleinen politiikan keskustelukulttuuri on siirtynyt piirun verran kärjekkäämpään ja pinnallisempaan suuntaan.

-Taustalla on median ja sosiaalisen median rooli, sosiaalinen media on tehokas kanava päästä esiin politiikassa nykyään. Kärjekkäät lausunnot myyvät harmaampia lausuntoja paremmin.

-Politiikan ilmapiiri on nyt lataantuneempi kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten, jolloin puhuttiin siitä, että politiikka on kadonnut politiikasta. Tuolloin haluttiin politiikkaan enemmän väittelyä, jotta arvoasetelmat tulisivat paremmin esiin. Valitettiin, että puolueet ovat liian lähellä toisiaan ja kaikista asioista samaa mieltä. Tästä haluttiin päästä eroon.

Politiikan toimittaja Tapio Pajunen ymmärtää hyvin, että asiapoliitikkona tunnettua keskustan kansanedustajaa Tapani Tölliä harmittaa politiikan pinnallistuminen. Keskustelu eduskunnan keskustelukulttuurista ryöpsähti kierroksille elokuun loppupuolella, kun Tölli otti asian esille Helsingin Sanomien haastattelussa.

Pajunen kuitenkin muistuttaa, että ristiriidat kuuluvat politiikkaan, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin vaan pysytään asiassa.

-Eikö Suomessa osata keskustella, hän kysyy.

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri