Hyppää pääsisältöön

Valehtelu on eduskunnassa muunneltua totuutta, toisaalta välihuutelulla on vakiintunut asema

Eduskunnan istuntosali.
Eduskunnan istuntosali. Kuva: Jani Saikko / Yle Eduskuntatalo,eduskunta,istuntosalit,kansanedustajat,hallitus,patsas,istuntosali patsaat

Väärinymmärtämistä, pinnallisuutta ja loukkaavaa puhetta. Muun muassa näillä sanoilla on luonnehdittu eduskunnan keskusteluja viime aikoina. Keskusteluja on verrattu jopa Twitter-väittelyihin. Eikö tämä ole vielä pientä, kun maailmalla parlamenteissa on nähty jopa nyrkkitappeluita?

Kansanedustajilla on oikeus puhua vapaasti asioista ja niiden käsittelystä eduskunnan täysistunnossa, mutta heidän täytyy käyttäytyä vakaasti ja arvokkaasti loukkaamatta toista henkilöä. Näin kertoo kielentutkija Eero Voutilainen, joka seuraa eduskunnan keskusteluja aitiopaikalta eduskunnan pöytäkirjatoimistossa, jossa hän toimii erityisasiantuntijana.

Kaksi riitelevän näköistä kiinalaista nukkea.
Kaksi riitelevän näköistä kiinalaista nukkea. Kuva: Zhen HU riita-asiat

“Puhutte skaalattua totuutta!”

Toista edustajaa ei saa syyttää täysistunnossa valehtelijaksi, Voutilainen kertoo. Sääntö on kirjoittamaton, mutta siitä pidetään kiinni. Siksi kansanedustajat ovat olleet varsin luovia ja keksineet lukuisia vaihtoehtoisia ilmauksia sille, että toinen edustaja ei puhu totta.

-Toisen sanotaan puhuvan muunneltua, vääristeltyä, vaillinaista, valikoitua tai skaalattua totuutta. Tai hänen kerrotaan käyttävän totuutta säästeliäästi, huolimattomasti, varomattomasti, valikoivasti, hivenen niukasti tai visusti. Voidaan myös sanoa, että toinen säätelee totuutta, venyttää totuutta tai silittää totuutta piiloon. Todellinen klassikko on “muunnellun totuuden puhuminen”.

Onnistuneet välihuudot eduskunnassa on taitolaji.

Tutkija Eero Voutilainen kertoo, että välihuutelu on vakiinnuttanut asemansa eduskunnan täysistunnossa, vaikka sitä ei virallisena vuorovaikutuksen tapana tunnustetakaan. Välihuutelu sallitaan, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Välihuudot jopa kirjataan eduskunnan täysistuntopöytäkirjoihin, jos niistä saadaan selvää.

-Välihuudot edellyttävät kansanedustajilta taitoa, jotta niiden ajoitus onnistuu ja puhuja pystyy reagoimaan niihin.

Ihmiset riitelevät parlamentissa.
Ihmiset riitelevät parlamentissa. Kuva: Sergei Dolzhenko eduskunta

Entä ne väitteet eduskunnan keskustelukulttuurin heikentymisestä?

Tutkija Eero Voutilaisen mukaan puheet eduskunnan keskustelukulttuurin huonontumisesta nousevat aina silloin tällöin esiin. Monella kansanedustajalla on tällainen kokemus. Kokemus on todellinen, vaikka varsinaista tieteellistä näyttöä siitä ei ole.

Voutilaisen mukaan ilmiöön liittyy monta asiaa. Eduskunnan puhemiehet ovat viime vuosikymmeninä lisänneet lyhyiden ja spontaanien vastauspuheenvuorojen käyttöä täysistunnoissa. Siksi täysistunnot ovat värikkäämpiä ja kärkevämpiä kuin aikaisemmin.

-Toisaalta muutokset mediakentällä ovat voineet vaikuttaa asiaan, koska yksittäisten edustajien sanomiset ovat aiempaa enemmän valokeilassa. Näistä sanomisista syntyy helposti kohuja. Edustajien on helpompi päästä parrasvaloihin yksittäisillä kärkevillä sanavalinnoilla kuin puhumalla kansanedustajien pitkäjännitteisestä perustyöstä lainsäädännön edistämisessä.

Kuva eduskuntatalon sisältä.
Kuva eduskuntatalon sisältä. Kuva: Touko Yrttimaa eduskunta

“Politiikkaan on haluttu lisää väittelyä, jotta arvoasetelmat tulisivat esiin.”

Pitkään mediassa ja eduskunnassa käytävää poliittista keskustelua seurannut Politiikkaradion toimittaja Tapio Pajunen on samoilla linjoilla kielentutkija Eero Voutilaisen kanssa.

Pajusen mukaan asiaa pitäisi tutkia perinpohjaisesti eduskunnassa ennen kuin siitä voi sanoa mitään, toisaalta hänen mukaansa yleinen politiikan keskustelukulttuuri on siirtynyt piirun verran kärjekkäämpään ja pinnallisempaan suuntaan.

-Taustalla on median ja sosiaalisen median rooli, sosiaalinen media on tehokas kanava päästä esiin politiikassa nykyään. Kärjekkäät lausunnot myyvät harmaampia lausuntoja paremmin.

-Politiikan ilmapiiri on nyt lataantuneempi kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten, jolloin puhuttiin siitä, että politiikka on kadonnut politiikasta. Tuolloin haluttiin politiikkaan enemmän väittelyä, jotta arvoasetelmat tulisivat paremmin esiin. Valitettiin, että puolueet ovat liian lähellä toisiaan ja kaikista asioista samaa mieltä. Tästä haluttiin päästä eroon.

Politiikan toimittaja Tapio Pajunen ymmärtää hyvin, että asiapoliitikkona tunnettua keskustan kansanedustajaa Tapani Tölliä harmittaa politiikan pinnallistuminen. Keskustelu eduskunnan keskustelukulttuurista ryöpsähti kierroksille elokuun loppupuolella, kun Tölli otti asian esille Helsingin Sanomien haastattelussa.

Pajunen kuitenkin muistuttaa, että ristiriidat kuuluvat politiikkaan, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin vaan pysytään asiassa.

-Eikö Suomessa osata keskustella, hän kysyy.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri