Hyppää pääsisältöön

Seksikauppaa yhteiskunnan takapihalla: käsikirjoitus

MOT: Käsikirjoitus
MOT: Käsikirjoitus Kuva: Niklas Meltio MOT,Niklas Meltio,Thaihieronta

Thainainen

"Joskus sovitaan ensin, että tyydytän miehen kädellä. Lähtöhinta on 50. Niin. Lähtöhinta on 50 euroa. Suihinotto voi olla vaikka 50 - 70 euroa. Seksi on satasen, tai sitä luokkaa. Kun Vaasankadulla kulkee, huomaa kaikilla samat hinnat. Kaikilla tällä alueella."

Kenneth Eriksson, rikosylikonstaapeli:
"No näähän kaikki tapahtumat tapahtuu tavallaan lukittujen ovien takaa, elikkä mun on hirvittävän vaikea nähdä että ne häritsee ketään."

Venla Roth, ylitarkastaja, Yhdenvertaisuusvaltuutettu:
"Kyllä meille sen aineiston perusteella muodostui sellainen käsitys, että kyllä siinä toiminnassa aika lähellä oltiin joissain tilanteissa seksuaalisen hyväksikäytön liittyvää ihmiskauppaa."

MOT: Seksikauppaa yhteiskunnan takapihalla

Thainainen:
"Viime kerrasta taisi olla pitkä aika?"

Tämä thaihieroja on yksi niistä kymmenistä naisista jotka tälläkin hetkellä työskentelevät Helsingin Kalliossa. Yksistään tältä alueelta löytyy kymmeniä vastaavanlaisia hierontapaikkoja – koko Helsingissä niitä on arviolta yli 50. Koko maan tilanteesta ei ole mitään luotettavaa tietoa.
Sitä, kuinka monta naista näissä paikoissa on töissä, ei tiedä kukaan. Poliisin arvio on, että heitä on useita satoja.

Näiden suljettujen ovien ja ikkunoiden takana kaupataan erilaisia palveluita. Ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, ettei perinteinen thaihieronta ole pääasiallinen palvelu jota asiakkaat näiltä naisilta pyytävät.

Se on ollut tiedossa jo vuosia.

Kenneth Eriksson, rikosylikonstaapeli:
"Jos puhutaan nyt thaihierontapaikoista niin nehän on virallisesti hierontapaikkoja mistä saadaan thaihierontaa ja sittenhän se riippuu täysin paikasta, että mitä muita palveluita sieltä sitten voi saada ja sehän on paljon pitkälti asiakas ja työntekijä sitten keskenään sopii nää muut palvelut. Yleensähän puhutaan erilaisia maksullisia seksipalveluita mitä siellä tarjotaan."

Rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson Helsingin poliisista on kiertänyt pääkaupungin katuja jo yli kahden vuosikymmenen ajan.

Hän puhuu maksullisista seksipalveluista. Maksu ei kuitenkaan päätä huimaa - asiakkaalle seksin ostaminen on usein halvempaa kuin ravintolaillallinen ja siitäkin rahasta saattaa suurin osa mennä parittajalle.

Kenneth Eriksson:
"Sanotaan, että jos omassa maassa sä tienaat 50 euroa kuussa ja sulle luvataan 100 euroa päivä niin sehän on jouluaatto sille henkilölle jolle tarjotaan tää työ. Sehän katsoo, että 100 euroa on paljon per päivä. Mutta sitten voi olla että se tienaa 2000 euroa päivässä ja sitten ottaa parittaja 1900 ja 100 euroa tytölle niin siinä ei oo enää sellaista fair-play-henkistä pelisääntöä."

Eriksson tietää, että moni thainainen tekisi mielellään jotain muuta työtä - jos vain olisi vaihtoehtoja.

Thainainen:
"Minulla oli suunnitelmat valmiina, ajattelin, että ensiksikin avaan ravintolan, koska halusin tulla töihin. Mutta en tulisi muille töihin, vaan avaisin itse ravintolan. Mutta kun tutkin asioita, huomasin, että siihen tarvittaisiin iso pääoma ja se ei olisi helppoa avata."

Kenneth Eriksson:
"No näähän kaikki tapahtumat tapahtuu tavallaan lukittujen ovien takaa, elikä mun on hirvittävän vaikea nähdä että ne häritsee ketään. Koska ne asiakkaathan tulee siisisti sinne sisään ja lähtee siististi pois, että aika harvoin siellä on ihan suuria ongelmia näissä paikoissa. Toki tänä päivänä kuuluu tähän alaan kuuluu myöskin on jonkun verran käydään ryöstää näitä naisia koska oletetaan, että niillä on rahaa siellä. Siellä käy ihmisiä jotka yrittää sitten saada ne rahat itselleen. Se on semmonen ehkä uusi trendi tapahtunut mutta se on ehkä se suurin järjestyshäiriö."

Vuosien varrella tämä nimenomainen naisryhmä on ollut viranomaisten huolenaiheena pääosin aivan muista syistä. Huoli on ajoittain ollut niin syvä, että hierontapaikkojen thainaisia varten on perustettu työryhmiä joiden tehtävänä on ollut pohtia miten heidät saisi pois näistä suljetuista paikoista.

Tässä ohjelmassa tutkimme mihin työryhmien raportit ovat lopulta johtaneet.

Selvittääksemme tätä tapaamme useita Helsingissä toimivia thaihierojia. Haavoittuvaisen asemansa vuoksi naiset esiintyvät tässä ohjelmassa nimettöminä.

Heistä jokainen on asunut Suomessa yli viisi vuotta, muutama lähes kaksikymmentä vuotta. Osa heistä on edelleen naimisissa ja työskentelevät thaihierojina koska eivät ole päässeet mihinkään muuhunkaan työhön. Osa heistä on elänyt vuosia suomalaisen aviomiehensä armoilla ja päätyneet eron jälkeen hierontapaikkoihin töihin.

Thainainen:
"Lähdin hänen luotaan niinkuin olisin huono ihminen. Sinnittelin eteenpäin ja yritin tehdä hyvää hänelle niin hyvin kuin vain ikinä osasin. Vein ruuatkin sänkyyn, kun hän halusi olutta tai muuta, niin annoin, kylvetin hänet, sillä hän oli laiska peseytymään, huolehdin hänestä kuin lapsesta, syntyi läheinen yhteys, hän oli kuin lapseni tai vanhempani. Vaikka hän oli vihainenkin, niin yhteys kesti kauan, kunnes se katkesi ja jatkoa en enää kestä. Koska olen kristitty, niin annan hänelle anteeksi, vaikka hän olisi ollut kuinka väkivaltainen. Tiedän, että minulla ei ole vaaraa, en pelkää. Suojelen lastani siltä, ettei ex-mieheni tee pahaa hänelle, niin kuin hän on uhannut, olemalla aiheuttamatta hänelle liikaa vaikeuksia. Mikä tärkeintä, sana kiitollisuudenvelka, se että matkustin lentokoneella tänne, en ollut käynyt ulkomailla, Suomessa, olen oppinut puhumaan suomen kieltä, voin tehdä työtä täällä, siitä olen kiitollisuudenvelassa hänelle."

Viimeisin selvitys thainaisista on julkaistu vuonna 2014.
Ihmiskaupparaportoija kävi läpi poliisin viiden vuoden aikana tekemät esitutkinnat paritus- ja ihmiskaupasta. Silmiinpistävää oli, että merkittävä osa tutkinnoista koski nimenomaan thaihierontapaikkoja.

Venla Roth, ylitarkastaja, Yhdenvertaisuusvaltuutettu:
"Se mitä me havaittiin oli se, että näiden thainaisten asema oli hyvin heikko. He elivät ainakin sen aineiston perusteella irrallaan yhteiskunnasta. Heillä … He olivat kielitaidottomia. Heidän ikään kun semmonen integroitumisensa taso Suomessa oli suhteellisen heikko. He elivät siinä yhteisössä. He elivät ja asuivat thaihierontapaikoissa ja olivat siellä myöskin lähes tulkoon koko valveellaoloaikaansa. He eivät siis liikkuneet oikeastaan kovinkaan paljoaa ainakaan sen esitutkintaaineiston perusteella sen thaihierontapaikan ulkopuolella. He tunsivat ikäänkun sen oman yhteisönsä mutta heillä oli hyvin vähän kontaktia muuhun suomalaiseen yhteiskuntaan."

Seksi- ja erotiikkalan työntekijöitä tukeva yhdistys Pro-tukipiste kuuli thaihierojista jo 2000-luvun alussa. Niinpä he jalkautuivat rokotusprojektin muodossa kentälle katsomaan keitä nämä naiset ovat ja mitä heille kuuluu.

Jaana Kauppinen, toiminnanjohtaja, Protukipiste:
"Meille tuli selkeä näkemys siitä, että kovin yksin ne on, siellä on paljon semmosta tota ihan niinkun yhteiskunnan kannalta rakenteellista toimimattomuutta että se kyllä jättääkin ne ihmiset sinne yksin ettei sitä mitenkään aktiivisesti helpoteta ja sitten se, että se tietysti niinkun se yhteiskunnan reunalla eläminen se johtaa siihen että sitten niitä hyväksikäyttäjiä kyllä piisaa."

Tällaiseen maailmaan Pro-tukipisteen työntekijät siis törmäsivät.

Vuosi oli 2001. Siihen aikaan thaihierojat eivät olleet kovinkaan korkealla yhteiskunnallisella agendalla.
Pro-tukipisteen ehdotus laajemmasta projektista, jolla kartoitettaisiin thainaisten taustoja ja tarpeita, kaikui kuuroille korville.

Tilanne muuttui loppukesästä 2007, jolloin Helsingin Sanomien toimittajat kävivät kolmessakymmennessä thaihierontapaikassa. Jokaisessa heille tarjottiin seksipalveluita.
Reilu viikko Hesarin jutun jälkeen silloinen sisäministeri Anne Holmlund pisti ministeriön poliisiosaston nopealla aikataululla selvittämään asiaa.

Poliisiosaston selvitys valmistui lokakuussa 2007.

GRAFIIKKA:

“Poliisitoiminnassa thai-hieromalaitokset eivät ole nousseet esille, koska ne eivät aiheuta häiriöitä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden osalta.”

“(...) thai-hierontapalveluihin liittyy (...) Kotoutumiseen kuuluva ongelma, joka ei ole hoidettavissa pelkästään poliisi- ja oikeustoimin (…)"

Vuoden 2008 alussa Sisäministeriö asetti poikkihallinnollisen ohjausryhmän selvittämään thainaisten tilannetta. Samoihin aikoihin Pro-tukipiste alkoi selvittää mitä thainaisille kuuluu ja mitä he tarvitsevat. Hankkeen nimi oli “Saphaan” - joka tarkoittaa thain kielellä siltaa.
Ohjausryhmän loppuraportti julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 2010 alussa.

Kuluneiden kahdeksan vuoden aikana raportti on ehtinyt kadota ministeriön tietojärjestelmistä, sillä thainaisten asia on siirretty Työ- ja elinkeinoministeriölle. Lopulta se löytyy Kansallisarkistosta.

Toimeenpiteiksi naisten aseman parantamiseksi se ehdottaa muun muassa, että etsivään työhön tulisi panostaa, että matalan kynnyksen toimintamuotoja olisi kehitettävä ja että omakielistä infoa olisi oltava tarjolla eri muodoissa. 2010 aikana ministeriö myös päätti ettei Pro-tukipisteen Saphaan-hankkeelle enää myönnetä rahoitusta sen viimeiselle toimintavuodelle. Syytä ei koskaan kerrottu.

Jaana Kauppinen:
"Käytännössä tarkoitti sitten sitä, että piti ruveta ajaan alas koko sitä projektia. Siellä oli toistasataa ihmistä tosiaan asiakkuudessa ja asiat ihan sekaisin. Tosi vaikeita tilanteita ja meillä oli siihen työntekijät palkattuna jotka tunsivat kulttuurin ja kielen ja oli tosi tiiviissä kontaktissa siihen yhteisöön. Olihan se aikamoinen pommi sinne yhteisön sisälle, että se luottamus valahti sitten taas sinne pakkasen puolelle jotenkin."

Thainainen:
"Miten joku voi rentoutua tällaisen musiikin soidessa? Joskus ne haluavat laittaa diskomusiikkia. Minulla on myös yksi thai-laulu ja yksi rentoutuskappale. Yleensä käytän tätä. Yksin ollessani nukahdan tätä kuunnellessa! "

Pro-tukipiste on sittemmin löytänyt muuta rahoitusta toiminnalleen ja jatkaa thainaisten parissa työskentelyä.

Miltä tilanne sitten näyttää tänään?
Poliisihallitus myöntää ettei ajantasaista tietoa asiasta ole olemassakaan. Se kuitenkin tiedetään, että hierontapaikkoja ja naisia on vuosien saatossa tullut lisää ja että niissä on edelleen samanlaisia ongelmia kuin yksitoista vuotta sitten. Poliisin näkemys on yhä, ettei kaikki hierontapaikkoihin liittyvät ongelmat ole poliisin ratkaistavissa.

Venla Roth:
"No se mikä tavallaan siinä meidän selvityksessä - olkoonkin, että se on sinällään aineistoltaan jo verrattain vanha selvitys - niin kyllä meille niinkun, kyllä me tavallaan pohditaan myöskin sitä asiaa siitä näkökulmasta, että sen aineiston perusteella meille muodostui sellainen käsitys siitä, että laillisen liiketoiminnan sisään on piilotettu tällaista paritustoimintaa ja paritustoiminta on poliisin asia."

Ihmiskaupparaportoija listasi vuonna 2014 toistakymmentä tapausta, joissa oli tutkittu epäiltyjä paritusrikoksia thaihierontapaikoissa. Tämän jälkeen esitutkintojen määrä on kutistunut olemattomiin.

Kenneth Eriksson:
"Tää on se ikuinen keskustelu mistä mä oon monta kertaa vääntänyt kättä ja mun mielestä silloin kun me lähdetään tutkii asioita niin se on se tekotapahtuma mikä on se ratkaiseva. Meitähän kiinnostaa selvittää, että onko täällä kolmas osapuoli täällä asiassa mukana joka hyötyy tästä aiheesta. Se, että sitten oikeus lopuksi päättää sen lopullisen onko se ihmiskauppaa, onko se paritusta, törkeetä paritusta, se on loppupeleissä meidän osalta aika pieni merkitys. Se on ehkä joo uhrille tärkeempi. Ihmiskauppauhri niin sillähän on määrätyt oikeudet mitä törkeässä parituksessa tavallan kun siinä ei ole uhria ole vaan siellä on vaan todistajia joilla ei ole sitten minkäänlaisia oikeuksia saada apua, että siinä ehkä se suurin ongelma kun puhutaan ihmiskaupan ja parituksen. Tekonahan nää ei paljon muutu, elikkä tän päivän ihmiskauppa jos puhutaan Suomessa keissejä niin eihän tänne enää ketään pakoteta sillä tavalla vaan tota niin siinä tulee monta kertaa siinä tuotetaan ihmisiin. Kerrotaan kyllä että on seksityötä mutta ne sopimusten sisältö muuttuu. Tai sitten on valehdeltu sisällöstä jonkun verran, eli erehdytetään ihmistä tulemaan töihin ja täällä sitten havaitaan, että ei se ookaan sellainen työ mistä on puhut. Vaikka tiedetään, että seksityöstä siinä on niin voi olla olosuhteet, asiakasmäärät, palvelut muuttuu. Osingot mitä sulle tulee rahaa tästä asiasta, voidaan luvata ihan olemattomia summia."

Naisten työsuhteet ovat siis monesti epämääräisiä.
Kaksi tapaamistamme naisista kertovat, että heille jää 60 euron hierontamaksusta vain 10 euroa käteen. Loput 50 euroa he antavat paikan omistajalle. Rahat jotka naiset saavat myymällä hieronnan lisäksi seksipalveluita jäävät useimmiten heille itselleen.

Molemmat ovat kuitenkin tyytyväisiä järjestelyihin ja kertovat käyttävänsä rahat perheidensä auttamiseen Thaimaassa.

Useat haastattelemistamme thainaisista kertovat ryöstöistä ja väkivallasta. Moni kertoo myös, että heille huudetaan rumia kadulla.Turvallisuus on ongelma.

Thainainen:
"On käynyt, kaksi kertaa, kun olen soittanut poliisille. Liikkeeni on baarin vieressä, ikkunat rikotaan usein. Olen ollut tässä kolme vuotta, neljäs vuosi menossa ja ikkunat on rikottu kaksi kertaa. Soitettuani poliisille, niin poliisi on tullut vajaan kymmenen minuutin päästä paikalle. Kun olen kertonut asian, he ovat kysyneet osoitteen ja tulleet nopeasti. Silloin, kun minulla oli vaikeuksia asiakkaan kanssa, niin soitin poliisille ja kerroin, että asiakas vaatii rahojaan takaisin, vaikka olin hieronut häntä jo sovitun ajan. Ja kun en palauttanut rahoja, hän vaati niitä kovaäänisesti. Kun puhuin poliisin kanssa puhelimessa, asiakas huusi koko ajan väliin kovalla äänellä, että sinulla on vaan sexy,sexy, vaikka en ollut edes kysynyt häneltä mitään. Jos olisin tehnyt niin, en ehkä olisi uskaltanut soittaa poliisille. Hän vaan hoki sexy, sexy, Sanoin poliisille, että kuuletko, mitä hän puhuu, puhuu minulle epäkohteliaasti. Voitteko lähettää poliisin nopeasti paikalle, sillä pelkään, että hän on väkivaltainen minua kohtaan. Poliisi varmaan kuuli hänen äänensä taustalta koko ajan. Ja yritin sanoa, että en tunne oloani turvalliseksi. Mutta poliisi ei tullut. Vai ajatteliko poliisi, että se on hierontapaikka ja on tavallista, että heillä on tällaisia ongelmia asiakkaiden kanssa."

Thainainen:
"Viime vuonna pidin liikettä auki eräänä viikonloppuyönä. Minulla oli asiakas, joka oli tilannut tunnin hieronnan.Joku juopunut mies tuli kolkuttamaan ovea.
Menin sanomaan: "Ei vapaa, valitan, minulla on asiakas."
Mies oli aivan kännissä. Hän intti: "Miksei? Avaa ovi!"
Kun toistin, että minulla on asiakas, mies potkaisi ovea. Hän potkaisi ovea lujaa ja sanoi jotain oikein rumaa. Minä raivostuin. Marssin ulos avojaloin, vaikka oli talvi.
En tiennyt, mitä tehdä, mutta kihisin raivosta. Mietin, että olen liian siro lyömään miestä. Asiakkaalla oli numeron 43 kenkä. Nappasin sen käteeni ja läimäytin miestä, kun olin niin vihainen! Mies taisi hölmistyä, kun toimin sillä tavalla."

Näistä uhkaavista tilanteista naiset eivät yleensä ilmoita poliisille.

Kenneth Eriksson:
"Osahan epäilee, että ne voi joutua maasta pois luvathan voi … Osahan on oleskeluluvalla täällä, tosin vakituiset tai sitten määräaikaiset oleskeluluvat ne voi pelkää, että se vaikuttaa siihen. Sen takia sen poliisin paikalle ottaminen ei välttämättä ole se ensimmäinen asia mitä halutaan."

Hallinnollisesti thainaisten asiat kuuluvat nykyisin Työ- ja elinkeinoministeriölle.

Sonja Hämäläinen, maahanmuuttojohtaja, TEM:
"Kysymys, että tehtiinkö nimenomaan thainaisille spesiifejä niin varmasti enemmän lähdettin kehittämään tät yleistä rakennelmaa tai kotouttamisjärjestelmää nää mitä mä jo kerroin: Perustietoa Suomesta-oppaat, alkuvaiheen ohjaus ja neuvontapalvelut mitä on kyllä itse asiassa tosi iso parannus koska meillähän ei ole vaan thairyhmä joka tarvitsee alkuvaiheen ohjausta ja neuvontaa tai matalan kynnyksen palveluita, omakieleistä neuvontaa. Meillä on paljon muitakin niin me haluttiin ottaa siihen semmonen vähän laajempi ote, me kehitetään tätä kaikkea sitten siinä samalla vaikka vastataan myös thainaisten tarpeisiin. Mutta tottakai on vielä tarvetta tehdä lisää työtä ja yhä jatkaa näitä toimintoja, että päästään paremmin vielä käsiksi siihen, että mimmosia tarpeita siellä on ja miten niihin pitäisi vastata."

Thainainen:
"Nyt minulla ei ole enää asuntoa, sain asunnon sosiaalitoimistolta, mutta annoin sen pois, koska kuljen edestakaisin. Asuin siinä ilmaiseksi, mutta koska en ole siellä koko aikaa, niin on parempi, että sosiaalitoimisto käyttää vuokrarahat muihin ihmisiin. Voin asua sukulaisten luona. Etsin työtä ja hommaan asunnon myöhemmin."

Kenneth Eriksson:
"No se on vähän semmonen isompi ongelma poliisin osalta niin eihän liikehuoneessa voi asua. Sehän on ihan selkeä asia, että kyllähän niitä opastetaan aika nopeasti, että nyt pitäisi ehkä muualle mennä asumaan, että tää on nyt ehkä maailman huonoin paikka. Mutta kyllä poliisilla on aika paljon kädet sidottuna siinä, että joku paloturvallisuuskysymys siinä voidaan katsoa, joo, mutta kyllä se on vaikeaa. Se on vaikea rasti siinä ja vaikea rasti valvota edes, että miten paljon ne asuu ja yöpyy siellä. Mutta kyllä niitä paikkoja kun käy katsomassa niin kyllähän sen näkee sen thaihierontapaikan rakenteesta, että siellä asutaa. Valitettavasti näin se vaan on."

MOT:
"Haastateltiin Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiestä – niin hän puhui tästä etsivän työn tärkeydestä ja mainitsi Protuen ja sitten poliisia ja muun muassa ehdotti sen, että kun poliisi näihin erinnäisiin sosiaalisiin ongelmiin törmää nin se on tavallaan sitten poliisin tehtävä ilmoittaa ja saattaa näitä henkilöitä oikeaan paikkaan. Miten sä poliisina näet tämän?"

Kenneth Eriksson:
"Niin, siis se on totta joo. Etsivä työ on ainoa työ millä me löydetään uhreja, esimerkiksi havaitaan näitä. Niinkun mä sanoin, että tällainen kerran 10 vuodessa tuleva tilastollinen tarkastus niin sehän ei ole mitään. Oikeasti, se on vaan tilastoa. Nimenomaan näissä kun me kierretään, katsotaan. Mutta se on se ongelma, että kenelle se pitäisi ilmoittaa? Kuka ottaa tosissaan sen? Kyllä mä olen monta kertaa ilmoittanut eri paikkoihin mutta ei siellä mitään tapahdu, tuntuu ettei ketään kiinnosta nämä ongelmat jos me löydetään ihmisiä jotka asuu siellä."

Thainainen ja mies oven takana:
"Hei."
"Paljonko seksi?"
"Satanen?"
"Onko toinenkin tyttö?"
"Ei".
"Mitä?""
Täällä on kaveri, mutta hän ei ole töissä. Okei."
"Eikö ole ketään toista?"
"Ei kun minulla on vieraita."
" Selvä. Ei sitten mitään."
"Okei, kiitos."

Thainainen:
"Joskus käydään vain häiriköimässä."

MOT:
"Miten?"

Thainainen:
"Joku koputtaa oveen ja nauraa vain päälle tai jotain. Joskus saattaa tulla ryhmä nuoria, jotka käyvät koputtelemassa ovella. He vain ilkkuvat. Yleensä olen vain hiljaa enkä avaa ovea, vaan annan asian olla. Ensin yksi tuttu kertoi, miten helposti tällä saa rahaa.
Minä päätin kokeilla. Mutta sitten kun siihen ryhtyy...
Nyt haluan lopettaa koko touhun."

MOT:
"Saiko sillä helposti rahaa?"

Thainainen:
"Ei se helppoa ole, mutta eräille se on silti helpompi vaihtoehto. Helppoa heillä ei kuitenkaan ole. Asiakkaiksi saa juoppoja tai vaikka millaisia ihmisiä...
Sellaista se on.
Tunnen hierojat. Ehkä moni jopa tykkää tehdä sitä. Kunhan saan järjestettyä tämän liikkeen uuteen uskoon, - voin kertoa työstäni avoimesti.
Sitä minä odotan. Kun uusi liike on valmis, avaan verhot ja laitan mainokset ulos. Sitten voin toimia avoimesti."

toimittaja
Jeanette Björkqvist