Hyppää pääsisältöön

Isä tarvitsi bridgeharrastukseensa pelikaverin – nyt 18-vuotias poika on lajin maailmanmestari

Erik Hansson on ojentanut bridgekäden kameran suuntaan. Kuva on tarkentunut kortteihin.
Bridgen hallitseva maailmanmestari on 18-vuotias Erik Hansson. Erik Hansson on ojentanut bridgekäden kameran suuntaan. Kuva on tarkentunut kortteihin. Kuva: Ippi Arjanne / Yle nettipelaaminen,korttipelit

Helsinkiläinen Erik Hansson pelaa bridgeä Ruotsin maajoukkueessa. Tukholmassa asuvan parinsa kanssa hän treenaa videopuhelun välityksellä.

Nuori mies istuu pöydän ääressä ja valitsee kortteja valokuvaa varten. Käteen hän nostaa runsaasti patoja ja muista maista vain rusinat pullasta eli ässiä ja kuninkaallisia.

– Otin ehkä vähän ekstra-hyvän käden tähän.

Bridgen maailmanmestarin voisi kuvitella olevan harmaahapsinen seniori sherrylasi kädessä, mutta näin ei ole. Abiturientti ei myöskään ole pukeutunut tweed-takkiin, vaan harmaaseen t-paitaan kuten kuka tahansa nuori ihminen.

Erik Hansson ei tosin ole ihan kuka tahansa nuori ihminen. Sen lisäksi, että hän kävi nappaamassa viime elokuussa kultamitalin bridgen MM-kisoissa Kiinassa, on hän myös hallitseva alle 21-vuotiaiden Euroopan ja Pohjoismaiden mestari sekä kolminkertainen juoniorisarjan SM-voittaja.

Ja olisihan se haaskausta tyytyä yhteen lajiin. Lukiolainen pelaa myös koripalloa WB-Panttereiden väreissä A-poikien I-divisioonassa.

Erik Hanssonilla on kädessään yksi bridgekäsi, hän näyttää valitsemansa hyvät kortit kameralle.
Tällainen on Erik Hanssonin mielestä erittäin hyvä bridgekäsi. Erik Hanssonilla on kädessään yksi bridgekäsi, hän näyttää valitsemansa hyvät kortit kameralle. Kuva: Ippi Arjanne / Yle korttipelit,pelaaminen,bridge

Kun Erik Hansson kertoo pelaavansa bridgeä, häneltä kysytään ensimmäiseksi, mikä se on. Hansson kertoo mielellään ja yksityiskohtaisesti. Pelin sääntöjä selittäessään hänen puherytminsä kiihtyy, sen hän tekee varmasti huomaamattaan. Monimutkainen lajitermistö pitää huolen, että kuulija tippuu nopeasti kärryiltä, mutta nuoren miehen intohimo lajiin kyllä välittyy.

Kiinan-reissun jälkeen hänen on tosin pitänyt ottaa lajiin vähän etäisyyttä, sillä takana on aikamoinen rupeama korttien parissa. Ennen maailmanmestaruuskilpailuja Hansson lämmitteli pari viikkoa bridgefestivaaleilla Ruotsin Örebrossa.

– Kiinan finaalipäivinä jo vähän masensi pelata, hän myöntää.

Maailmanmestaruudesta taisteltiin kymmenen päivän ajan kahdeksan tuntia päivässä. Turnauspäivän jälkeen väsytti, mutta Kiinaakin ehti onneksi vähän nähdä. Parina iltana Hansson pelasi neljän joukkuekaverinsa kanssa lautapelejä. Eikö kahdeksantuntinen turnauspäivä vielä riittänyt?

– Eivät ne olleet mitään monen tunnin sessioita, vain sellaisia tunnin mittaisia stategiapelejä. Mutta näin siellä myös muiden maiden joukkueiden pelaavan vielä päivän jälkeen bridgeä!

Torilla ei tiettävästi tavattu kultamitalin merkeissä, vaikka torivaihtoehtoja olisikin ollut peräti kahden valtion edestä. Hansson on sekä Suomen että Ruotsin kansalainen – Suomeen hän muutti vanhempiensa eron seurauksena kolmen vanhana. Tällä hetkellä hän asuu Helsingin Puistolassa.

– Mitalit ja pokaalit ovat kirjahyllyssä huoneessani. Muuten bridge ei siellä näy, kun netissähän sitä enimmäkseen pelataan, Hansson selittää.

Isältä pojalle

Alle kymmenen vuotta sitten bridge ei liittynyt Hanssonin elämään mitenkään. Käänteen teki hänen isänsä, Lingköpingin yliopistossa opettava professori, joka ilmoittautui aikansa kuluksi bridgen alkeiskurssille.

Kurssin jälkeen isä huomasi, että kuten useimpia korttipelejä, myös bridgeä on hankalaa pelata yksin. Kun 12-vuotias Hansson oli lomalla käymässä isänsä luona, tämä nakitti pojan itselleen pelikaveriksi, ammattitermein kutsuttuna partneriksi. Alkeet Hansson oppi nopeasti, ja puolessa vuodessa hän paineli jo isänsä ohi.

– Isä oli kyllä aika hyvä. Muihin aloittelijoihin verrattuna hän opiskeli tosi paljon.

Pöydällä on levällään pelikortteja, tarkemmin sanottuna pelkkiä patoja.
Kilpapelikorteissa on viivakoodit, jotta jakokone voi tehdä jaot. Pöydällä on levällään pelikortteja, tarkemmin sanottuna pelkkiä patoja. Kuva: Ippi Arjanne / Yle Yle Radio Suomi,korttipelit,pelit,pelaaminen,pelikortit,bridge

Samaa analyyttisyyttä taitaa olla myös pojassa. Kun hän pelaa ruotsalaisen partnerinsa Castorin kanssa, parin tunnin session jälkeen pidetään useimmiten vielä purkupalaveri. Jälkilöylyissä keskustellaan jaoista ja pohditaan, mitä olisi pitänyt tehdä.

– Niihin hyviin jakoihin ei oikein tule kiinnitettyä huomioita. Samoin jos teen jotain väärin, sitä on vähän vaikea hyväksyä. Olen tosi kilpailuhenkinen, abiturientti myöntää.

Huonot pelit saattavat jäädä mieleen pyörimään, mutta uniin kortit harvoin tulevat. Unetkaan eivät tosin jää turnausmatkojen jaetuissa hotellihuoneissa salaisuuksiksi.

– Toisessa huoneessa joukkuekaveri puhui kerran unissaan, että “Tämä on kyllä niin helppoa, miksi mä olen näin hyvä, aina mä voitan!” Hän sai kuulla siitä aika paljon, Hansson kertoo.

Bridge pähkinänkuoressa

Bridge on neljän hengen korttipeli, jota pelataan pareittain.
Parit istuvat vastakkain.
Bridge-kädessä on 13 korttia.
Pelissä käytetään 52 kortin pakkaa.
Pelissä on kaksi vaihetta: tarjousvaihe sekä tikkipeli.
Kilpailubridgessä joka pöytään jaetaan samat kortit.
Pelin juuret juontavat 1500-luvulle.
Nykymuotoisen bridgen säännöt on kehittänyt amerikkalainen pelin harrastaja, purjehtija ja rautatiesijoittaja Harold Vanderbilt vuonna 1925.
Suomessa lisenssipelaajia on noin 1400, Ruotsissa noin 27 000.

Bridgessä Hanssonia kiinnostaa pelin älyllisyys. Tuurielementti on säännöissä minimoitu, ja paljon on kyse suunnittelusta. Hanssonilla on tietokoneellaan 50 sivua muistiinpanoja hänen ja ruotsalaisen partnerinsa pelisopimuksista, eli eräänlaisista strategioista.

– Se kaikki pitää muistaa pelatessa. Jos partneri laittaa pöytään tietyn kortin, minun pitää vastata, kuten olemme sopineet.

Netissä pelaaminen on Hanssonin mukaan paljon haastavampaa kuin fyysisillä korteilla. Keskittyminen herpaantuu netissä helpommin kuin livenä. Ne eivät ole Hanssonin mielestä edes sama maailma. Netissä pelaamisella on myös huvittava sivuvaikutus:

– Aina kun bridgekisoissa kysytään, et onko sulla korttipakkaa mukana, niin kellään ei ole! Hansson nauraa.

Erik Hansson näyttää kortteja ja hymyilee.
Erik Hanssonin suunnitelmissa on jatko-opiskelu todennäköisesti jossain suomalaisessa korkeakoulussa. Erik Hansson näyttää kortteja ja hymyilee. Kuva: Ippi Arjanne / Yle korttipelit,bridge,pelaaminen,Yle Radio Suomi

Turnauksissa jakojen aikana ei saa puhua, mutta kavereiden kanssa pelatessa tulee joskus samalla rupateltua. Silloin säännöissä on myös ”beer card” eli olutkortti, joka on ruutuseiska. Jos sillä voittaa viimeisen eli kolmannentoista “tikin”, partneri on voittajalle oluen velkaa.

– Kyllä mä kymmenisen olutta olen sillä voittanut. Olen taitava voittamaan juuri ruutuseiskalla, Hansson virnistää.

Myös ajanhallinnassa Hansson taitaa olla aika hyvä. Koripalloa hän on pelannut 12 vuotta, treenejä on kolme kertaa viikossa, ja tietysti vielä pelit päälle. Kysyttäessä, miten hän jaksaa kahta lajia, hän kurtistaa kulmiaan.

– Ei se koripallo niin vakava harrastus enää ole.

Hansson pelaa kahta lajia, mutta ovatko molemmat hänen mielestään urheilua? Bridgestä ollaan leipomassa olympialajia ja helmikuussa liittoon myönnettiin liikunnan kultainen ansioristi.

– Tuo on vaikea kysymys. Ruotsin kielessä sanotaan, että ”bridge är en sport, men inte en idrott”.

Suomeksi molemmat sanat kääntyvät urheiluksi. Tästä voisi aloittaa ihan oman pohdintansa.

Vaikka Hansson onkin maailmanmestari, bridgen ammattilaisurasta hän ei haaveile. Tähtäimessä on todennäköisesti joku suomalainen yliopisto, kunhan nyt kirjoitukset saadaan pois alta. Suomen, ruotsin ja englannin lisäksi hän kirjoittaa pitkän matematiikan, fysiikan ja historian. Rima ei ole matalalla sielläkään.

– E:n keskiarvo olisi ihan kiva.

Kultamitaleita Erik Hanssonin hyllyssä jo on, mutta mitä seuraavaksi? Tätä kysyi Vesa Marttinen Radio Suomen aamussa.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi

  • Nenäpäivä Etiopiassa – Tyttöjen sukuelinten silpominen

    Sukuelinten silpominen on vanha traditio.

    Maailmassa on arviolta 200 miljoonaa tyttöä tai naista, jotka ovat läpikäyneet jonkinasteisen sukuelinten silpomisen. Etiopiassa kaksi kolmesta lisääntymisikäisestä naisesta on silvottu. Sukuelinten silpominen ei ole uskonnollinen traditio, vaan vanhoihin perinteisiin ja pitkälti naista alistavaan vallankäyttöön perustuva julma käytäntö.

  • Nenäpäivä Etiopiassa – Kestokuukautissuojat

    Kestokuukautissuojat muuttavat tyttöjen elämää Etiopiassa.

    Kaksi vuotta sitten perustettiin Sidaman alueelle, eteläiseen Etiopiaan osuuskunta, jonka yhtenä tarkoituksena on valmistaa, markkinoida ja myydä edullisia, uudelleenkäytettäviä terveyssiteitä.

  • Nenäpäivä Etiopiassa – Arja Koriseva

    Arja Koriseva vieraili Etiopiassa syyskuussa.

    Tämän vuoden Nenäpäivän juttumatkalla Etiopiaan oli mukana suomalaisten rakastama, aina nauravainen laulaja Arja Koriseva. Hän on vieraillut ennenkin Afrikassa ja on jopa kiivennyt Tansaniassa Kilimandzarolle, aina Uhuru Peakille saakka. Tällä kertaa tavoitteena ei ollut vuorikiipeily vaikka Etiopian ylängöillä välillä kuljettiinkin yli 2700 metrin korkeudessa.

  • Nenäpäivä Etiopiassa – Inka Kovanen, Plan Suomi

    Plan International Suomi toimii myös Etiopiassa.

    Inka Kovanen on Plan International Suomen tiedottaja, jonka vastuulla on erityisesti kansainväliseen ohjelmatyöhön ja humanitaarisen työhön liittyvä viestintä sekä vaikuttamisviestintä. Etiopiassa Planin työ kohdentuu tällä hetkellä tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveysasioihin sekä -oikeuksiin.

  • Moni omaishoitaja ottaisi mieluummin vastaan isomman rahallisen tuen kuin sankariksi kehumisen

    Työtä vuorotta ja palkatta – rakkaudesta vai pakosta?

    Omaishoitajan työtä tehdään usein seitsemän päivää viikossa, ympäri vuorokauden. Työssäkäyvistä suomalaisista noin joka neljäs hoitaa läheistään. Työtä vuorotta ja palkatta – rakkaudesta vai pakosta? Kokemuksistaan kertovat etäomaishoitaja Annamari Salmi-Vilhunen ja omaishoitaja Susanna Saanikari.

  • Antaudunko vai analysoinko, mietti Oma maa -elokuvan tähti Oona Airola

    Näyttelijä ja muusikko Oona Airola Levylautakunnassa.

    Musiikilta saa sen minkä sille antaa. Kappaleen voi joko analysoida sana ja sävel kerrallaan tai antautua lauluntekijän tunteelle. Oona Airola käytti molempia lähestymistapoja Levylautakunnassa, jossa uutuuslevyjä kuuntelemassa myös Ylen mainiot Jami Liukkonen ja Juha-Pekka Sillanpää.

  • Naisten kesken kaljalla murretaan stereotypioita

    Mistä naiset juttelevat kaljalla.

    Mitä puhutaan tuopin ääressä, kun lähdetään naisten kesken kaljalle? Anikò Lehtinen ja Sofia Kilpikivi rakastavat olutta. Lehtinen on olutkirjailija ja Olutliiton puheenjohtaja. Kilpikivi puolestaan kirjoittaa fitnessblogia, jossa, ihan yhtä paljon kuin treenataan, juodaan kaljaa. Voiko nainen mennä yksin baariin?

  • Videopäiväkirja: Blomis Etiopiassa – tällaista on Nenäpäivän yhdessä avustuskohteessa

    Toimittaja Juha Blomberg tutustui etiopialaiseen elämään.

    Yle ja Radio Suomi ovat mukana Nenäpäivässä keräämässä varoja maailman lapsille 17 maassa. Radio Suomen toimittaja Juha Blomberg kävi Etiopiassa, jossa Nenäpäivä tukee tyttöjen koulunkäyntiä, parantaa hygieniaa ja tekee töitä tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseksi. Olen tehnyt Nenäpäivään liittyviä matkoja vuodesta 2008 eli kymmenen vuoden ajan.