Hyppää pääsisältöön

Isä tarvitsi bridgeharrastukseensa pelikaverin – nyt 18-vuotias poika on lajin maailmanmestari

Erik Hansson on ojentanut bridgekäden kameran suuntaan. Kuva on tarkentunut kortteihin.
Bridgen hallitseva maailmanmestari on 18-vuotias Erik Hansson. Erik Hansson on ojentanut bridgekäden kameran suuntaan. Kuva on tarkentunut kortteihin. Kuva: Ippi Arjanne / Yle nettipelaaminen,korttipelit

Helsinkiläinen Erik Hansson pelaa bridgeä Ruotsin maajoukkueessa. Tukholmassa asuvan parinsa kanssa hän treenaa videopuhelun välityksellä.

Nuori mies istuu pöydän ääressä ja valitsee kortteja valokuvaa varten. Käteen hän nostaa runsaasti patoja ja muista maista vain rusinat pullasta eli ässiä ja kuninkaallisia.

– Otin ehkä vähän ekstra-hyvän käden tähän.

Bridgen maailmanmestarin voisi kuvitella olevan harmaahapsinen seniori sherrylasi kädessä, mutta näin ei ole. Abiturientti ei myöskään ole pukeutunut tweed-takkiin, vaan harmaaseen t-paitaan kuten kuka tahansa nuori ihminen.

Erik Hansson ei tosin ole ihan kuka tahansa nuori ihminen. Sen lisäksi, että hän kävi nappaamassa viime elokuussa kultamitalin bridgen MM-kisoissa Kiinassa, on hän myös hallitseva alle 21-vuotiaiden Euroopan ja Pohjoismaiden mestari sekä kolminkertainen juoniorisarjan SM-voittaja.

Ja olisihan se haaskausta tyytyä yhteen lajiin. Lukiolainen pelaa myös koripalloa WB-Panttereiden väreissä A-poikien I-divisioonassa.

Erik Hanssonilla on kädessään yksi bridgekäsi, hän näyttää valitsemansa hyvät kortit kameralle.
Tällainen on Erik Hanssonin mielestä erittäin hyvä bridgekäsi. Erik Hanssonilla on kädessään yksi bridgekäsi, hän näyttää valitsemansa hyvät kortit kameralle. Kuva: Ippi Arjanne / Yle korttipelit,pelaaminen,bridge

Kun Erik Hansson kertoo pelaavansa bridgeä, häneltä kysytään ensimmäiseksi, mikä se on. Hansson kertoo mielellään ja yksityiskohtaisesti. Pelin sääntöjä selittäessään hänen puherytminsä kiihtyy, sen hän tekee varmasti huomaamattaan. Monimutkainen lajitermistö pitää huolen, että kuulija tippuu nopeasti kärryiltä, mutta nuoren miehen intohimo lajiin kyllä välittyy.

Kiinan-reissun jälkeen hänen on tosin pitänyt ottaa lajiin vähän etäisyyttä, sillä takana on aikamoinen rupeama korttien parissa. Ennen maailmanmestaruuskilpailuja Hansson lämmitteli pari viikkoa bridgefestivaaleilla Ruotsin Örebrossa.

– Kiinan finaalipäivinä jo vähän masensi pelata, hän myöntää.

Maailmanmestaruudesta taisteltiin kymmenen päivän ajan kahdeksan tuntia päivässä. Turnauspäivän jälkeen väsytti, mutta Kiinaakin ehti onneksi vähän nähdä. Parina iltana Hansson pelasi neljän joukkuekaverinsa kanssa lautapelejä. Eikö kahdeksantuntinen turnauspäivä vielä riittänyt?

– Eivät ne olleet mitään monen tunnin sessioita, vain sellaisia tunnin mittaisia stategiapelejä. Mutta näin siellä myös muiden maiden joukkueiden pelaavan vielä päivän jälkeen bridgeä!

Torilla ei tiettävästi tavattu kultamitalin merkeissä, vaikka torivaihtoehtoja olisikin ollut peräti kahden valtion edestä. Hansson on sekä Suomen että Ruotsin kansalainen – Suomeen hän muutti vanhempiensa eron seurauksena kolmen vanhana. Tällä hetkellä hän asuu Helsingin Puistolassa.

– Mitalit ja pokaalit ovat kirjahyllyssä huoneessani. Muuten bridge ei siellä näy, kun netissähän sitä enimmäkseen pelataan, Hansson selittää.

Isältä pojalle

Alle kymmenen vuotta sitten bridge ei liittynyt Hanssonin elämään mitenkään. Käänteen teki hänen isänsä, Lingköpingin yliopistossa opettava professori, joka ilmoittautui aikansa kuluksi bridgen alkeiskurssille.

Kurssin jälkeen isä huomasi, että kuten useimpia korttipelejä, myös bridgeä on hankalaa pelata yksin. Kun 12-vuotias Hansson oli lomalla käymässä isänsä luona, tämä nakitti pojan itselleen pelikaveriksi, ammattitermein kutsuttuna partneriksi. Alkeet Hansson oppi nopeasti, ja puolessa vuodessa hän paineli jo isänsä ohi.

– Isä oli kyllä aika hyvä. Muihin aloittelijoihin verrattuna hän opiskeli tosi paljon.

Pöydällä on levällään pelikortteja, tarkemmin sanottuna pelkkiä patoja.
Kilpapelikorteissa on viivakoodit, jotta jakokone voi tehdä jaot. Pöydällä on levällään pelikortteja, tarkemmin sanottuna pelkkiä patoja. Kuva: Ippi Arjanne / Yle Yle Radio Suomi,korttipelit,pelit,pelaaminen,pelikortit,bridge

Samaa analyyttisyyttä taitaa olla myös pojassa. Kun hän pelaa ruotsalaisen partnerinsa Castorin kanssa, parin tunnin session jälkeen pidetään useimmiten vielä purkupalaveri. Jälkilöylyissä keskustellaan jaoista ja pohditaan, mitä olisi pitänyt tehdä.

– Niihin hyviin jakoihin ei oikein tule kiinnitettyä huomioita. Samoin jos teen jotain väärin, sitä on vähän vaikea hyväksyä. Olen tosi kilpailuhenkinen, abiturientti myöntää.

Huonot pelit saattavat jäädä mieleen pyörimään, mutta uniin kortit harvoin tulevat. Unetkaan eivät tosin jää turnausmatkojen jaetuissa hotellihuoneissa salaisuuksiksi.

– Toisessa huoneessa joukkuekaveri puhui kerran unissaan, että “Tämä on kyllä niin helppoa, miksi mä olen näin hyvä, aina mä voitan!” Hän sai kuulla siitä aika paljon, Hansson kertoo.

Bridge pähkinänkuoressa

Bridge on neljän hengen korttipeli, jota pelataan pareittain.
Parit istuvat vastakkain.
Bridge-kädessä on 13 korttia.
Pelissä käytetään 52 kortin pakkaa.
Pelissä on kaksi vaihetta: tarjousvaihe sekä tikkipeli.
Kilpailubridgessä joka pöytään jaetaan samat kortit.
Pelin juuret juontavat 1500-luvulle.
Nykymuotoisen bridgen säännöt on kehittänyt amerikkalainen pelin harrastaja, purjehtija ja rautatiesijoittaja Harold Vanderbilt vuonna 1925.
Suomessa lisenssipelaajia on noin 1400, Ruotsissa noin 27 000.

Bridgessä Hanssonia kiinnostaa pelin älyllisyys. Tuurielementti on säännöissä minimoitu, ja paljon on kyse suunnittelusta. Hanssonilla on tietokoneellaan 50 sivua muistiinpanoja hänen ja ruotsalaisen partnerinsa pelisopimuksista, eli eräänlaisista strategioista.

– Se kaikki pitää muistaa pelatessa. Jos partneri laittaa pöytään tietyn kortin, minun pitää vastata, kuten olemme sopineet.

Netissä pelaaminen on Hanssonin mukaan paljon haastavampaa kuin fyysisillä korteilla. Keskittyminen herpaantuu netissä helpommin kuin livenä. Ne eivät ole Hanssonin mielestä edes sama maailma. Netissä pelaamisella on myös huvittava sivuvaikutus:

– Aina kun bridgekisoissa kysytään, et onko sulla korttipakkaa mukana, niin kellään ei ole! Hansson nauraa.

Erik Hansson näyttää kortteja ja hymyilee.
Erik Hanssonin suunnitelmissa on jatko-opiskelu todennäköisesti jossain suomalaisessa korkeakoulussa. Erik Hansson näyttää kortteja ja hymyilee. Kuva: Ippi Arjanne / Yle korttipelit,bridge,pelaaminen,Yle Radio Suomi

Turnauksissa jakojen aikana ei saa puhua, mutta kavereiden kanssa pelatessa tulee joskus samalla rupateltua. Silloin säännöissä on myös ”beer card” eli olutkortti, joka on ruutuseiska. Jos sillä voittaa viimeisen eli kolmannentoista “tikin”, partneri on voittajalle oluen velkaa.

– Kyllä mä kymmenisen olutta olen sillä voittanut. Olen taitava voittamaan juuri ruutuseiskalla, Hansson virnistää.

Myös ajanhallinnassa Hansson taitaa olla aika hyvä. Koripalloa hän on pelannut 12 vuotta, treenejä on kolme kertaa viikossa, ja tietysti vielä pelit päälle. Kysyttäessä, miten hän jaksaa kahta lajia, hän kurtistaa kulmiaan.

– Ei se koripallo niin vakava harrastus enää ole.

Hansson pelaa kahta lajia, mutta ovatko molemmat hänen mielestään urheilua? Bridgestä ollaan leipomassa olympialajia ja helmikuussa liittoon myönnettiin liikunnan kultainen ansioristi.

– Tuo on vaikea kysymys. Ruotsin kielessä sanotaan, että ”bridge är en sport, men inte en idrott”.

Suomeksi molemmat sanat kääntyvät urheiluksi. Tästä voisi aloittaa ihan oman pohdintansa.

Vaikka Hansson onkin maailmanmestari, bridgen ammattilaisurasta hän ei haaveile. Tähtäimessä on todennäköisesti joku suomalainen yliopisto, kunhan nyt kirjoitukset saadaan pois alta. Suomen, ruotsin ja englannin lisäksi hän kirjoittaa pitkän matematiikan, fysiikan ja historian. Rima ei ole matalalla sielläkään.

– E:n keskiarvo olisi ihan kiva.

Kultamitaleita Erik Hanssonin hyllyssä jo on, mutta mitä seuraavaksi? Tätä kysyi Vesa Marttinen Radio Suomen aamussa.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi

  • Rauli Virtanen: teinkö elämäntyöni turhaan?

    Valemedia vesittää kirjeenvaihtajan työn.

    – Se on ollut jossain määrin masentavaa, kun itse on tehnyt juttuja ja ohjelmia kriisialueilta eri välineisiin Vietnamin sodasta lähtien, ja sitten 2015 tulee valemedia ja kertoo jotain ihan muuta totuutta. Silloin ajattelin, että näinkö vähän me suomalaiset tiedämme siitä millaisista olosuhteista näitä ihmisiä meille tulee, kertoo Rauli Virtanen.

  • Syöpään sairastunut Tuomas Karemo sai tietoa vertaistuesta vasta puolentoista vuoden jälkeen – hänen mielestään apua pitää saada heti ja helposti

    Tieto ei tavoita kaikkia syöpäpotilaita sairaaloissa.

    Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Yksi heistä on Ylen toimittaja Tuomas Karemo. Hänen munuaissyöpäänsä on leikattu kahdesti puolentoista vuoden aikana. Vasta toisen leikkauksen jälkeen hänelle ensi kertaa kerrottiin mahdollisuudesta saada vertaistukea. Karemo ällistyi. Hänellä olisi ollut tarvetta purkaa pelkojaan ja lukuisa kysymyksiään saman kokeneen kanssa jo aiemmin. Syöpäyhdistyksen ja Syöpäkeskuksen edustajat ymmärtävät Karemon ihmettelyyn.

  • Kiinnostaako hevostasi uranvaihto? Helsingin Ratsupoliisiin etsitään yhdeksättä kaviollista lainvartijaa

    Uuden poliisihevosen hankinta on pitkä prosessi.

    Jos omistat 170-senttisen, noin 8–12-vuotiaan koulutetun ruunan, jolla on sopivan maltillisesti virkaintoa, sillä voisi olla nyt loistava tilaisuus vaihtaa ammattia. Sopimus on määräaikainen, noin kymmenen vuotta, ja sisältää koeajan. Työsuhde-etuihin kuuluu asunto, kaikki ateriat, työvaatteet ja kahden viikon kesälomamatka Haltialan pellolle. Liikuntakin hoituu työpäivän lomassa. Työ sijoittuu usein pyhäpäiville, ja työmatkojakin on luvassa.

  • 'Putosin kuin mummo sukkaan' - Heikki Salolle musiikki on parhaimmillaan paikka, jossa on hyvä olla

    Heikki Salo ja tangokuningas Jarno Kokko raadissa.

    Päivän poppia ja hulvatonta iloittelua kuunnellaan viikon levyuutuuksissa, joita arvioivat tuore tangokuningas Jarno Kokko ja lauluntekijä Heikki Salo sekä musiikkitoimittaja Pasi Hiihtola. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Hozier feat. Mavis Staples: Nina cried power 27 pistettä (Andrew Hozier-Byrne) Jarno: Tässä oli soulia ja sielua mukana.

  • Rohkeus on tehnyt Kaija Koosta tähden aina uudestaan

    56-vuotiaan artistin ura kestänyt liki 40 vuotta.

    Haastatteluviikolla Kaija Koo täytti 56 vuotta. Artistin musiikkiura alkoi Kaija Kokkolana v.1980 Steel City -yhtyeessä, ja Kaija Koona hän aikoo jälleen vallata ison lavan, Helsinki Areenan. – En olisi uskonut tällaisen olevan mahdollista. Olen noussut pelokkaasta haavanlehdestä vahvaksi esiintyjäksi, hän päivittelee. Kaija Koo kertoo suosionsa taustoista, sosiaalisten pelkojen voittamisesta ja rohkeudesta.

  • Isä tarvitsi bridgeharrastukseensa pelikaverin – nyt 18-vuotias poika on lajin maailmanmestari

    Erik Hansson voitti kultamitalin Ruotsin maajoukkueessa.

    Helsinkiläinen Erik Hansson pelaa bridgeä Ruotsin maajoukkueessa. Tukholmassa asuvan parinsa kanssa hän treenaa videopuhelun välityksellä. Nuori mies istuu pöydän ääressä ja valitsee kortteja valokuvaa varten. Käteen hän nostaa runsaasti patoja ja muista maista vain rusinat pullasta eli ässiä ja kuninkaallisia. – Otin ehkä vähän ekstra-hyvän käden tähän.

  • Iloinen kuolema - ristiriita, joka viehätti Kalevauva.fi -duoa

    Kalevauvat arvioimassa viikon levyuutuuksia.

    Uusikin kappale on usein velkaa menneelle. Viikon levyistä löytyi viittauksia nuoreen Hectoriin, Paul Simoniin, EDMään ja 70-luvun isoon iskelmään. Tämän päivän Lönnrotit, nettikeskusteluiden kansanrunouden kerääjät Kalevauva.fi -duosta antavat arvionsa Levylautakunnassa. Kale-kombon täydentää musiikkitoimittaja Kalevi Pollari. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kaksi "toipuvaa häpeäholistia" kertoo, miltä häpeä tuntuu kropassa ja miten sen voi voittaa

    Ihminen lamaantuu - puhe ja nauru auttavat.

    Radiostudiossa puhutaan häpeästä – ja nauru raikaa. Toinen keskustelijoista onkin tehnyt häpeästä komediaa. Toinen naurattaa muita kutsumalla itseään “toipuvaksi häpeäholistiksi”. Kumpikin nainen on saanut häpeästä ammatin. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppi kiertää Hävettää!-monologinsa kanssa tekemässä häpeäänsä näkyväksi ja kuuluvaksi.

  • Tiina Lymi on raju mielensäpahoittaja – onneksi vain harvoin ja lyhyen aikaa

    "Hirvittävää, jos joku on koko ajan oikeassa."

    Uuden Mielensäpahoittaja-elokuvan ohjaaja Tiina Lymi ei tunnusta itse olevansa perinteinen mielensäpahoittaja. Radio Suomen Illassa hän myöntää kuitenkin menettäneensä hermonsa aivan vastikään – haastattelupäivän aamuna, kun oma 10-vuotias “hidasteli”.