Hyppää pääsisältöön

Metsän viisi vihreää veljestä – Mänty

Männyn, hongan ja petäjän ero on maussa.
Ei puuaineksen vaan sanojen kaiun.

Honka on vanha ja nähnyt kaiken.
Se kasvaa siellä missä ihmisiä ei enää ole.

Hiljaisilla ylängöillä ja suosaarten ytimissä ylenevät kilpikaarnan panssaroimat rungot niin korkealle,
että oksat limittyvät taivaaseen.
Ne ujuvat osaksi linnunradan sumuviivaa, jota aikoinaan pidettiin taivaan yli kaareutuvana maailmanpuuna.

Petäjät sitkuttelevat rämeillä ja kallioilla.
Ne ovat taipuneet kumaraan kuin
tarpomisesta väsyneet vaeltajat.
Tuuli humahtaa niitä vasten ja lumi kinostuu oksille,
mutta petäjät vain narahtavat ja kipristävät solunsa entistä vahvemmiksi.

Mänty on yleisnimi.
Se kattaa kaikki yksilöt huiskalemaisesta taimesta harmaaseen keloon saakka.

Männyt ovat äkkiseltään tuttuja,
mutta matalan auringon aikaan ne yllättävät meidät.
Silloin niiden rungot hohtavat punaisina
kuin metsä jännittäisi lihaksiaan.

Kevättalvella männyt luovat nahkaansa kuin käärmeet.
Sataa vaaleanruskeita hiutaleita,
jotka lepattavat tuulen mukana ihmisten ilmoille
ja koristavat nurmikkoa peittävän hangen,
metsän tervehdykset.

Jos myrsky, tuli tai saha ei puutu tapahtumien kulkuun,
mänty voi elää kauemmin kuin ihmisten valtakunnat.
Historiankirjoissamme uskonpuhdistukset, kapinat ja sodat seuraavat toistaan.
Maailmamme mullistuu yhä uudelleen,
mutta erämaan vanha mänty siirtyy vaiti yhdeksännelle vuosisadalleen.

Teksti: Anni Kytömäki
Videot: Jari Salonen
Valokuvat: Houman Taleghani