Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Nosteessa pääkuva

YleX Nosteessa: Esittelyssä yhden naisen yhtye Nununu, jonka musiikki on paljon muutakin kuin hipsteriulinaa

Nununun promokuva, nainen makaa pihapöydällä pää kainalossaan
Nununun promokuva, nainen makaa pihapöydällä pää kainalossaan Kuva: Marianne Kurki Nosteessa (YleX),NUNUNU - Onnellinen

Uuden musiikin X -ohjelman Anne Lainto ja Ida Karimaa valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei ole vielä levytyssopimusta, tai jonka on sopimus pienen levy-yhtiön tai julkaisijan kanssa. Tällä viikolla vuorossa on Nununu.

Nununu tekee maalailevaa, elektronista tunnelmapoppia.

Uuden musiikin X:n toimittajat Ida Karimaa & Anne Lainto kommentoivat:
– Nununu on yhden naisen yhtye, jonka Onnellinen-kappaleen alkutahdeista käy selväksi, että kyseessä on tunnelataukseltaan vahvoja tarinoita kertova artisti. Onnellinen on riipaisevan haikea erokertomus ja täynnä tunnetta. Soundillisesti liikutaan elektronisilla äänimausteilla ja kiinnostavilla kilkatuksilla täydennetyn klassisen kaihoisan pianoballadin maisemissa. Nununun ääni on kirkas ja pinnassa. Tunne välittyy vahvana melko monotonisesti eteenpäin soljuvan äänimaailman yli.

– Nununun somessa käyttämä #hipsteriulina-termi on vitsinä toimiva, mutta tosissaan otettuna understatement artistin musiikista. Mieltä lämmittää myös Nununun päämäärätietoisuus keikoille pääsemisen suhteen: esiintymään himoinnut artisti ei jäänyt odottelemaan sopivan bändin löytymistä, vaan haki inspiraatiota netistä ja kasasi itselleen setin syntetisaattorista, loopperista ja samplerista, joita opetteli soittamaan.

Mikä sai sinut aloittamaan musiikin tekemisen?
– Oikeastaan mun koko elämä on ollut lapsuudesta lähtien sellainen tragikoominen farssidraama, josta on sittemmin saanut ammennettua paljon tarinoita biiseihin. Itse musiikin tekeminen kuitenkin lähti varmaan siitä, että olin eronnut todella pitkästä parisuhteesta, joka sekin päättyi aika hirveään hääfiaskoon. Musiikin tekeminen oli alunperin keino käsitellä omia tunteita: sain sanotuksi asioita, joita oli muuten tosi vaikea sanoa ääneen.

– Biisit olivat aluksi aika humoristisia, vaikka niissä oli taustalla kipeitä juttuja. Aika pian tajusin, että tämä on mun elämäntehtäväni ja nämä kaikki asiat oli vain koettava, jotta löytäisin mun jutun. Silloin aloin tehdä sitä ihan tosissaan.

Minkälainen musiikillinen menneisyys sinulla on?
– Aloitin oman tuotannon tekemisen vuonna 2013. Liityin studiokollektiiviin, jossa on tällä hetkellä noin kymmenen konemusan tuottajaa. Aloin opetella äänittämistä ja tuottamista, ja tein biisejä kovaan tahtiin siinä samalla. Ekan soolokeikan heitin joulukuussa 2014. Kun huomasin, etten ehdi tehdä muuta kuin käymään töissä, studiolla ja kotona pikaisesti nukkumassa, myin koko omaisuuteni pois ja lähdin opiskelemaan ohjelmatuottajaksi. Valmistuin viime vuonna.

– Nyt opiskelen musiikkituotannon ammattitutkintoa lauluntekijälinjalla. Lapsena soitin viulua ja kävin vuonna 1995 ekan kerran studiossa lurittelemassa taustavokaaleja lastenlaululevylle.

Miten kuvailet musiikkiasi?
– Kuvailisin biisejäni tunnekuviksi, ehkä hieman elokuvamaisiksi tarinoiksi. Usein valitsen biisin käsittelemää tunnetta vastaavan kuvan jostain internetin syövereistä ja kuvittelen itseni sisään siihen kuvaan. Millaisia ääniä siellä kuuluu, miltä siellä tuntuu, mitä ihmeellisiä päähänpistoja siellä voi saada...

– Kirjoitan, sävellän ja tuotan samanaikaisesti, joten prosessit kulkevat käsi kädessä ja rakentuvat lomittain toisiaan ruokkien. Ystäväni kuvaili musiikkiani hipsteriulinaksi. Aloin käyttää sitä somessa hashtagina, kun musiikilleni ei meinannut löytyä mitään muuta järkevää genreä. Se onkin ollut ihan jeba genre, sen alla saa tehdä vapaasti sellaista kuin haluaa.

Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?
– Järkkäsimme Cosmic Zoo Helsinki -kollektiivin kanssa bileitä Dallapén puistossa, missä ohikulkija tuli kiittämään siitä, että “rikastutamme kaupunkikulttuuria”. Suora palaute kolahti aika syvään ja tuntui, että saavutimme jotain isompaa kuin itse edes ymmärsimme tekevämme. Myös Kontula Electronicin ja Lahden Teerenpelin Pop & Art -festareiden täysi tupa ja yleisön kanssa koettu aito yhteenkuuluvuuden tunne ovat jääneet lämmittämään mieltä.

Mitä keikkaa jännitit eniten?
– Varmaankin Ilosaarirockin alueohjelmassa esiintymistä. Olin ekaa kertaa yksin vieraassa kaupungissa ja täysin kujalla siitä, mihin piti mennä ja mitä tehdä. Ajelin varmaan tunnin siellä ympyrää ja raavin päätäni, että miten voi pieni ihminen olla niin hukassa. Yksin ujona ihmisenä keikkaillessa on aina aika jännittävää ja tietynlainen ponnistus itseltä edes mennä keikalle, vaikka yritänkin olla rohkea ja sanavalmis.

Mitä ilman et keikkaile?
– Sampleri ja loopperi ovat aina mukana keikoilla. Aiemmin myös esiintymisasu ja kunnon meikit olivat oleellinen osa keikkaan valmistautumista, tavallaan kai osa sitä ujouden peittämistä. Mutta se kariutui pois yksissä Cosmic Zoo Helsingin bileissä, joissa juostiin koko päivä ihan hiki hatussa ja kun esiintymisvuoro tuli, huomasin vessan peilistä, etten vieläkään ole ehtinyt vetää pakkelia naamariin. Tajusin, etten sitä enää ehkä tarvinnutkaan.

Mitä bändiä tai artistia haluaisit päästä lämppäämään?
– Kotimaisista varmaankin Vesalaa, olen aina pitänyt hänen teksteistään ja kokeilevasta, uudistavasta otteestaan. Ulkomaisista ehkäpä Siaa. Jotain vahvaa, omaa soundia tekevää naista kuitenkin.

Mistä sanoituksesta olet erityisen ylpeä ja miksi?
– Vielä tämän vuoden puolella julkaistavassa Vitun tahra -biisissä on seuraava laini:

Käännyn kyljellesi
halaat
haistan kaulalta sun pesuaineen
En oo varma onks se sitä samaa
merkkiä millä lähtis
tääkin vitun tahra pois
mielestäni

– Sen lainin on moni tulkinnut niin eri tavalla, että se alkuperäinen kela on jo lähes hävinnyt omassakin mielessä niiden tulkintojen alle.

Jos Onnellinen soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?
– Tämä on niin ihana kysymys. Tämä on sellainen kohtaus, jossa entinen pariskunta kohtaa toisensa pitkän ajan jälkeen illanistujaisissa ja kummallakin on jo uusi kulta kainalossa. Kummatkin ovat vain hiljaa ja tuijottavat välillä seinää ja välillä surullisin mielin hymyilevät toisilleen, kun kaikki muut ympärillä puhelevat keskenään iloisesti. Sellainen pysähtynyt olotila.

Miten kappale syntyi?
– Se syntyi junamatkalla Tampereelle. Olin edellisenä iltana tuskaillut koulussa saamaamme biisitehtävää, jota en ollut saanut aikaiseksi. Tajusin viimein, että en ole lähtenyt kouluun miellyttämään opettajaa, vaan oppiakseni lisää niistä asioista jotka inspiroivat, ja että teen tätä ollakseni onnellinen ja jakaakseni näitä tarinoita kuulijoiden kanssa. Ohjaavaksi ajatukseksi asettui aika nopeasti tuore parisuhde ja sen mukana tulleet muuttuneet kelat vanhasta. Ehdin täpärästi saada biisin esityskuntoon seuraavaksi päiväksi.

Minkälaisia tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia sinulla on?
– Haluaisin joskus hamassa tulevaisuudessa perustaa taiteilijaresidenssin jonnekin etelän aurinkoon, missä olisi hyvä studio ja puitteet musiikin ja muun taiteen tekemiselle sekä esimerkiksi taideterapialle. Siellä voisi kasvattaa myös omat sapuskat ja nauttia luonnosta.

– Sitä ennen haluaisin luoda tukevan pohjan musiikintekijänä, tuottajana ja artistina ja päästä tekemään esimerkiksi elokuvamusiikkia. Pääasia kuitenkin on, että nauttii elämästä ja musiikin tekemisestä.

Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!