Hyppää pääsisältöön

Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

Yleisön toivoma Hiljaiset laulut on katsottavissa Areenassa 13.9.2019 asti.

"Oonko mä jossain ikkunan takana yksin", pohtii Hanna (Helena Kallio) joka on todistanut tapon ja itsemurhan. Repliikki summaa kokemuksen, joka tuntuu yhdistävän kaikkia tarinan päähenkilöitä.

Pauli (Ville Keskilä), Aksu (Aimo Räsänen) ja Roope (Otto Kanerva) pyörivät Tampereen yössä. Roope on täyttänyt senssi-ilmoituksen, koska yökerhossa "on kaikki kimmat ihan samanlaisia" ja "kun niiden kanssa menee juttelemaan, "ne vetää kauheen numeron".

Roopen mielestä Paulilla on naisten kanssa helpompaa. Pauli kohtaakin yökerhoreissulla Hannan, joka tosin ei päädy yöseuraksi, mutta jää kuvioihin.

Naisia Paulilla tuntuu olevan joka sormelle. Tämä johtaa kiperään tilanteeseen, kun samassa asunnossa törmäävät kaksi eri hoitoa, Paulin vanhemmat ja Hanna.

"Mimmien kans on tullu tehtyy kaikkee mut ei silleen puhuttu. Mut siit ei tarvi vetää sellast johtopäätöst, et mä oisin jotenki ontto," Pauli muotoilee.

Hanna Hiljaiset laulut -elokuvassa
Hanna (Helena Kallio). Hanna Hiljaiset laulut -elokuvassa Kuva: Arja Lento / Yle Helena Kallio,Hiljaiset laulut

Hanna päätyy kuitenkin roikkumaan Paulin kämppään. Hän tutustuu Roopeen ja Aksuun, muita hieman vanhempaan, traumaattisen lapsuuden piinaamaan mieheen.

Nuoret kaverukset viettävät tiiviisti aikaa yhdessä mutta kärsivät siitä huolimatta vieraantuneisuudesta ja tarpeesta päästä yhteyteen toisen ihmisen kanssa.

Jotain on kuitenkin aina tiellä: Aksu yrittää puhua pahasta olostaan huonolla menestyksellä ja Hanna yrittää turhaan murtaa Paulin suojamuurin. Tarinan käänteet ovat traagisia, mutta ne ehkä kasvattavat kaverusten itseymmärrystä.

Ei oo oikeen mitään suuntaa, sisällä vaan notkuu. Tajuutsä. Ihme fiiliksiä.― Aksu yrittää purkaa tuntojaan Paulille
Aksu, Roope ja Pauli Hiljaiset laulut -elokuvassa
Aksu (Aimo Räsänen), Roope (Otto Kanerva) ja Pauli (Ville Keskilä). Aksu, Roope ja Pauli Hiljaiset laulut -elokuvassa Kuva: Arja Lento / Yle Aimo Räsänen,Otto Kanerva,Ville Keskilä,Hiljaiset laulut

Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema: puhetta syövä musiikki, päällepuhuminen, arkiset äänet. Ei ihme, onhan ohjaaja Tuomas Sallinen toiselta uraltaan klassisen koulutuksen saanut sellisti.

Vaikka tarina on säröinen, pysyy se erinomaisesti koossa vaihtelevien kuvakulmien ja oivaltavan leikkauksen ansiosta. Kameran rennot liikkeet korostavat myös mielen liikkeitä. Nuoret näyttelijät tekevät työnsä tuoreesti: heistä Ville Keskilä ja Otto Kanerva tulivat sittemmin suuren yleisön tuntemiksi mm. Kotikadussa.

Elokuva kuvattiin elo–syyskuussa vuonna 1993 Tampereella.

Hiljaiset laulut – näyttelijät ja tekijät

Helena Kallio (Hanna)
Ville Keskilä (Pauli)
Otto Kanerva (Roope)
Aimo Räsänen (Aksu).
Kirsi Liimatainen (Molla)
Kaija Kaikkonen (Tepa)
Matti Onnismaa (Julle)
Lilli Paukkunen (Leena)
Irma Junnilainen (Paulin äiti)
Raimo Grönberg (Paulin isä)
Mia Sirviö (Nöpö)
Miia Pajunen (Hilu)
Sanna Saarijärvi (Ulla)

Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Tuomas Sallinen
Kuvaussuunnittelija; Kunto Hirvikoski
Äänisuunnittelija: Jorma Kesti
Lavastussuunnittelija: Matteus Marttila
Valaistus: Jari Pohjakallio
Naamiointi: Paula Jussilainen
Kuvaussihteeri: Tuulikki Halonen
Tuottaja: Kari Paukkkunen

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto