Marko Gustafsson
Yle
"Bulimian syy on minulle edelleen mysteeri. En vieläkään osaa selittää sitä, miksi minä sairastuin ja joskus myöhemminkin olen kokenut tunteen, että se saattaisi jälleen puhjeta", Leea Klemola kertoo.
Ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaj Leea Klemola puhuu avoimesti ahmimishäiriöstään Marko Gustafssonin haastattelussa Arkistovieraana -ohjelmassa.
Haastattelun jälkeen Teemalla nähdään Kaisa Rastimon ohjaama dokumentti Kuinka katosin karkkimaahan vuodelta 1992. Aikanaan paljon keskustelua herättäneen dokumentin pääosassa on 27-vuotias bulimiaa sairastava teatterikorkeakoululainen Leea Klemola.
OHLEMAT TEEMALLA
Torstaina 13.9. klo 22.35, perjantaina 14.9. klo 13.55 ja maanantaina 17.9. klo 12.
Saatoin syödä kuusi kertaa enemmän kuin muut.
Teatterikorkeakoulussa Leea huomasi, ettei ollut sairautensa kanssa yksin. ”Siellä oli tyyppejä, jotka tunnistivat heti, että joo sullahan on syömishäiriö, niin mullakin.”
Leea oli perustellut ahmimistaan poikkeuksellisen vilkkaalla aineenvaihdunnalla. ”Voin syödä kuusi kertaa enemmän kuin muut. Se oli mun selitys."
Hauskaa bulimikon elämä ei kuitenkaan ole. Vessassa oksentamassa käynnit pitää peittää mahdollisimman hyvin. "Lasketaan vettä, ettei äänet kuulu ja sitten pönttö pitää pestä."
Bulimikon voi tunnistaa esimerkiksi rikki menneistä rystysistä: ”Kun oksentaa usein ja tekee sen työntämällä sormet kurkkuun niin rystysten iho menee rikki. Vatsahapot ovat melkoisen väkeviä.”, Leea hymähtää.
Syömishäiriön syy voi olla muuallakin kuin ulkonäköpaineissa
Syömishäiriöitä on tutkittu paljon ja yksi syy löytyy tytöille kasaantuneista ulkonäköpaineista. Leea Klemolan kohdalla tästä ei ollut kyse. Hänellä ei ollut harhakäsityksiä omasta vartalostaan, mutta tunnepuolella hän tiesi olevansa kuin heikoilla jäillä.
”Jos oli tulossa joku tunne, jota ei tahtonut, ja tiesi, että se tunne vie kaiken rohkeuden, niin sen pelottavan tunteen sai haudattua ahmimalla. Ja oksentamalla.”
"Olin onnistunut olemaan aika pitkän jakson, ehkä noin kolme kuukautta oksentamatta ja sitten minulle tuli pitseriassa olo, että nyt syön tuon puffetpöydän tyhjäksi ja menen oksentamaan".
Leea kuitenkin pysähtyi miettimään, että mitä on tekemässä ja miksi. Se oli käänteentekevä hetki.
"Ja sitten en syönytkään ja oksentanut, vaan katkaisin yhden ihmissuhteen.” Leea kertoo.
Kaisa Rastimon dokumentin teon aikaa Leea Klemola ryhtyi kirjaamaan ylös ajatuksiaan ja tunteitaan. ”Se oli varmaan ensimmäinen askel bulimiasta eroon pääsyssä. Terapiaan astihan en ikinä ehtinyt, vaikka dokumentissa yritänkin itselleni aikaa varata”, Leea nauraa vapautuneesti.
Mutta lisää sitten: "En itse pysty katsomaan sitä dokkaria vieläkään! Ehkä katson sen sitten seitsemänkymppisenä."
Leea Klemolan haastattelu on tehty kaksi vuotta sitten, mutta sitä ei ole aiemmin julkaistu.
Arkistovieraana Leea Klemola
Kuinka katosin karkkimaahan
Vuonna 1992 tehdyssä dokumentissa on pääosassa näyttelijä-opiskelija Leea Klemola ja hyvinvointiyhteiskunnan nuorten naisten sairaus, bulimia. Ohjaus Kaisa Rastimo.
