Hyppää pääsisältöön

“Puhhuu niin ko ei olis poskilihoja ollenkhaan.”

Nainen lukee lehteä, jossa on valeuutisia.
Nainen lukee lehteä, jossa on valeuutisia. Kuva: rawpixel valehtelu

Elämme ehkä totuuden jälkeistä aikaa, mutta suomalaiset osaavat mainiosti erottaa, mikä on valetta. Valehtelulle on myös monia värikkäitä ilmauksia, toiset suorempia ja toiset kohteliaampia. Niitä on ehkä jopa enemmän kuin eduskunnassa, jossa toista ei saa syyttää valehtelijaksi.

Kysyimme sosiaalisessa mediassa Aristoteleen kantapään Facebook-ryhmän jäseniltä, millaisia vaihtoehtoisia sanoja valehtelulle he ovat kuulleet tai keksineet.

Valehdella voi niin, ettei väitäkään puhuvansa totta. Puhun niin totta kuin osaan, minulla on kaksi korvaa ja olen kuullut kaikenlaista, näitä tietoja olen sitten kertonut edelleen ja kaikkihan me tiedämme ovat tällaisia ilmauksia. Toisaalta valehtelu voi myös mennä jälkikäteen selittelyn puolelle: muistin hetkellisen väärin, minä en nyt muista tai sori siitä.

Kaksi sormea ristissä.
Kaksi sormea ristissä. Kuva: Albumi Ky valehtelu

Ryhmäläiset muistuttavat, että myös valheen kuulija joutuu ottamaan vastuuta kuulemastaan. Totuus on katsojan silmässä tai vastuu on kuulijalla vierittävät vastuuta kuulijalle jopa siinä määrin, ettei valehtelija enää olekaan valehtelija. Entä ketä voi syyttää tilanteesta, jossa totuus riippuu kertojasta? Totuus taitaa olla myös suhteellinen käsite.

Totuus joutuu väistymään, kun valehtelu astuu kuvaan. Puhutaan totuusvajeesta, totuuspoikkeamasta, totuutta kierrellään tai puhutaan vähemmän tosia tai vähennettyä totuutta. Valehtelua on myös puhuminen vastoin parempaa tietoaan.

Lehmä laitumella.
Lehmä laitumella. Kuva: Touko Yrttimaa lehmä

“Hevon kukkua ja Lapin lissää”

Myös eläinkunta on päässyt mukaan ilmauksiin, joku saattaa puhua hevon kukkua tai lehmät lentää. Astetta rumempia ilmauksia taas ovat varsin yleisesti käytetty p**skan puhuminen, s*nnan lapioiminen ja liet*lannan levittäminen.

Ilmaukset saattavat myös vaihdella eri puolilla Suomea. Aristoteleen kantapään Facebook-ryhmäläiset paikantavat ilmauksen puhua lööperiä varsinkin Pohjois-Savoon. Palturia ja pötyä puhutaan kyllä koko Suomessa, joillekin totuuden venyttämisessä on Lapin lissää. Pohjoisessa saatetaan sanoa, että puhhuu niin ko ei olis poskilihoja ollenkhaan.

Ootko käynyt höpönassun pesällä?
Lapsia leikkimässä hiekkalaatikolla.
Lapsia leikkimässä hiekkalaatikolla. Kuva: Derrick Frilund Lapsia

Lasten epäillään leikkisästi käyneet höpönassun pesällä, jos heidän korvansa heiluvat. Lapsille puhutaan myös narrauksesta, juksaamisesta ja höynäytyksestä.

Toisaalta myös aikuiset saattavat satuilla. Lisäksi aikuiset voivat syöttää pajunköyttä, puhua läpiä päähänsä tai hampaattomia juttuja, niin sanottuja pehmosia. Liikunnallisia ilmauksia valehtelulle ovat puolestaan palturin tai luikurin laskettelu ja sarvikelkan lykkääminen.

Dimma i skärgården.
Dimma i skärgården. Kuva: Marcus Rosenlund sumu (sääilmiöt),Skärgården

Hätävalhe ja valkoisia valheita

Itse muistan valehdelleeni nuoruudessani ainakin kerran sen verran huonolla menestyksellä, että tapaus on jäänyt mieleen. Tulin illalla liian myöhään kotiin ja kerroin vanhemmilleni olleeni elokuvissa, vaikka oikeasti olin ollut bileissä. Narahdin heti. Kyseessä oli pitkäperjantai tai lankalauantai eikä elokuvateattereissa tuohon aikaan ollut esityksiä pääsiäispäivinä. Onneksi tällä hätävalheellani oli lyhyet jäljet enkä siten ajautunut syvälle valheiden verkkoon.

Hämähäkinseitti metsässä.
Hämähäkinseitti metsässä. Kuva: Ritva Tarkki Hämähäkinseitti

Vanhemmalla iällä olen syyllistynyt ehkä sitäkin useammin valkoisiin valheisiin. Ei kai ihan kaiken kertominen aina ole mielekästä, jos se esimerkiksi pahoittaa toisen mielen ja on turhaa kyseisessä tilanteessa? Onko parempi sanoa, että on jotain muuta menoa, jos kutsu ei kiinnosta?

Valehtelun SM-kisat

Luvatussa SM-kisojen maassa järjestetään tietenkin myös valehtelun SM-kisoja. Etelä-Pohjanmaalla tarinankertojat ovat saaneet jo vuodesta 1996 lähtien mitellä osaamistaan perättömien puhumisessa Kortesjärvellä Ylikylän nuorisoseuralla.

Valehtelun SM-kisoissa puhutaan enemmän tai vähemmän totta. Kilpailua on järjestetty tarinankerronnan ja tarinaperinteen ylläpitämiseksi, mutta se on ollut myös viihdyttävä yleisötapahtuma.

–Kun tapahtuma on aprillipäivän aikaan, annettiin sille aikanaan nimeksi valehtelukisat, kertoo kaksinkertainen valehtelun Suomen mestari Maija-Liisa Isosomppi Yle Uutisten haastattelussa.

Perinteisesti Valehtelun SM-kisoissa parasta tarinankertojaa on ollut valitsemassa myös joku alueen kansanedustajista. Viime vuonna mukana oli keskustan Mikko Savola, tänä vuonna tuomaristoon kutsuttiin kokoomuksen Susanna Koski.

Pasi Heikura haastatteli valehtelun Suomen mestaria Pauli Perälää neljä vuotta sitten.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri