Hyppää pääsisältöön

Televisiosarja Tumma ja hehkuva veri kuohutti tunteita, mutta syistä vaiettiin

Mustalaisnaisia lepäämässä
Kohtaus tv-sarjasta Tumma ja hehkuva veri Mustalaisnaisia lepäämässä Kuva: Yle/ Antero Tenhunen Kiba Lumberg,draamasarjat

Televisionäytelmä Tumma ja hehkuva veri (1997) pureutui romanikulttuurin sisäisiin jännitteisiin. Televisiosarja kuohutti tunteita, mutta kuohunnan syyt jäivät käsittelemättä. Median rooli kohinan ylläpitäjänä oli ollut keskeinen. Toinen käsikirjoittaja Kiba Lumberg muistelee Elävälle arkistolle sarjan saamaa vastaanottoa ja miten se häneen vaikutti.

Neliosainen draamasarja on katsottavissa Yle Areenassa syyskuuhun 2019 asti.

Neliosainen tv-sarja kuvaa fiktiivisen Grönlundin romaniperheen elämää keskimmäisen tyttären Miran silmin. Se on myös erilaisen, heimostaan irtautuvan tytön kasvukertomus kohti aikuisuutta pelon, alistamisen ja väkivallan keskellä. Sarjan keskeinen teema on naisten asema ja miesten harjoittama väkivalta. Tumma ja hehkuva veri esittää melko avoimesti vähemmistökulttuurin sisällä olevia poikkeavia käsityksiä siitä, miten perinteet ja tavat pitäisi nykyaikana käsittää. Sarja perustuu toisena käsikirjoittajana olleen romanitaustaisen Kiba Lumbergin omiin lapsuudenkokemuksiin.

Monissa televisiokritiikeissä sarjaa kiiteltiin ja siihen suhtauduttiin innostuneesti eikä vähiten siksi, että ohjaajana oli tunnustusta saanut Eija-Elina Bergholm. Osassa kritiikeistä tosin vieroksuttiin sarjassa esitettyä väkivaltaa, koska sen ei katsottu antaneen lisätietoa romanikulttuurista tai se vahvisti kliseistä kuvaa romanivähemmistöstä. Näin siitäkin huolimatta, että sarjan alkutekstissä kuitenkin huomautetaan, että tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteellisia eivätkä noudata kaikkia romanikulttuurin sääntöjä ja perinteitä.

Lisäksi sarjan väitettiin olleen rasistinen, koska valtaväestön harjoittama syrjintä romaneja kohtaan jäi käsittelemättä. Tämä on saattanut osaltaan vaikuttaa siihen, että jotkut romanit uhkailivat sarjan tekijöitä ja heidän läheisiään.

Kun kärjekkäimmille näkökannoille annettiin tiedotusvälineissä tilaa, saatiin sensaatiota aikaan. Samalla unohdettiin taiteilijan vapaus ja väistettiin kysymys, mikä sarjassa kuohuttaa niin kovasti tunteita?

Julkisesti oltiin arkoja myös käsittelemään sitä, millaisia kuvia vähemmistökulttuurista esitetään, halutaan esittää tai jätetään esittämättä. Objektiivisuudelle tai avoimuudelle ei ikään kuin jäänyt tilaa. Iiris Ruoho tiivistääkin median ja ennen kaikkea toimittajien ongelman: "Miten toimittaja voisi edes yrittää kirjoittaa vaikeasti avautuvista kuvastoista ja niiden vastaanotosta, jos työkaluiksi kelpaavat enää henkilöllistäminen ja journalistinen melodraama?"

Kirjailija Kiba Lumberg
Kiba Lumberg 1997/Antero Tenhunen,Yle Kirjailija Kiba Lumberg Kiba Lumberg,draamasarjat

Kiba Lumberg

Kiba Lumberg (oik. Kirsti Lumberg) on vuonna 1956 syntynyt kuvataiteilija, kirjailija sekä performanssi- ja videotaiteilija. Etniseltä taustaltaan hän on romani. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingin konservatoriossa laulua ja useissa ulkomaisissa taidealan oppilaitoksissa kuten Firenzen taideakatemiassa.

Lumbergin ensimmäinen näyttely oli 1993 Suomen Taiteilijain 98. Sen jälkeen hän on pitänyt näyttelyjä vuosittain. Lumbergin teoksia on julkisissa kokoelmissa. Hänen kirjallinen tuotantonsa sisältää tv-käsikirjoituksen draamasarjaan Tumma ja hehkuva veri (1997) sekä kolmiosaisen romaanisarjan Musta perhonen (2004), Repaleiset siivet (2006), Samettiyö (2008). Lisäksi hän on julkaissut kaksi sarjakuvateosta Gypsy Comix (2010) ja Hullun taiteilijan päiväkirja (2010).

Kiba Lumberg osallistui myös politiikkaan vuonna 2007 Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaana sekä Eurovaaliehdokkaana 2009.

Lähteet: Wikipedia, Kiba Lumberg

Kiba Lumberg tietää rikkoneensa vaikenemisen lakia. Romaniyhteisössä kun elää vahva perinne, ettei yhteisön ongelmista kerrota ulkopuolisille. Haastattelussa Lumberg ei kuitenkaan säästele sanojaan, kun hän kuvaa noin kahdenkymmenen vuoden takaisia kohtaamisia ja keskusteluja Tumman ja hehkuvan veren tiimoilta. Hän itse joutui tuolloin kovaan tuleen eikä ainoastaan romanien taholta. Hän sai osakseen paitsi uhkailuja myös solvauksia, vähättelyä taiteilijana sekä naisena, joka edusti niin seksuaali- kuin etnistäkin vähemmistöä.

Lumbergin mukaan suurin kohu nousi sen jälkeen, kun niin sanottu tavallinen kansa alkoi ottaa kantaa. Hänen mukaansa kansa ymmärsi viestin ja siltä hän myös sai kiitosta ja tukea. Monissa yhteydenotoissa tuli ilmi, että sarjassa kuvatut naiskohtalot olivat muillekin tuttua.

Pohjimmiltani olen halunnut tuoda esiin naisten ja lasten oikeuksien kehnon tilan.― Kiba Lumberg

Lumberg painottaa, että draamasarjan tavoitteena oli tuoda esiin naisten ja lasten alisteinen asema romaniyhteisössä. "Eikä tässä ollut kyse rasismista tai romanikulttuurista vaan tapakulttuurista, jossa on hyvin paljon väkivaltaa", Lumberg toteaa ja jatkaa, että "tämä tapakulttuuri on myös miesten palvontakulttuuri." Romanisarja ei toisaalta selittele eikä perustele aikuisten tekoja ja valintoja, sillä kuten Lumberg muistuttaa tv-sarjassa näkökulma oli pienen lapsen.

Syvästi suomalainen mutta vahvasti kansainvälinen taiteen moniosaaja Lumberg sanoo, että tarina voisi yhtä hyvin olla kenen tahansa kansallisuudesta tai etnisestä taustasta riippumatta. "Etnisellä taustallani ei loppujen lopuksi ole ollut merkitystä, koska olen pohjimmiltani halunnut tuoda esiin naisten ja lasten oikeuksien kehnon tilan", hän sanoo. Tästä hän toivoi julkista keskustelua.

Pelolla pyritään lamaannuttamaan ja nujertamaan itsetunto. Pahimmillaan pelko saa toimimaan uhkailijan toivomalla tavalla.― Kiba Lumberg

Keskustelua ei kuitenkaan syntynyt. Haluttomuus käsitellä erilaisten tapakulttuurien vaikutusta naisten oikeuksiin ilmeni muun muassa sarjaa kohtaan esitettyinä rasismisyytöksinä. Kiba Lumberg vastaa syytöksiin toteamalla, että "rasismiksi sanotaan aina sellaista, joka pyrkii paljastamaan tapakulttuurien taakse kätkeytyvää julmuutta ja väkivaltaisuutta."

Kenties suurin julkisen keskustelun hiljentäjä on ollut pelko. Näin ainakin Lumberg uskoo. Väkivallalla uhkailu ulottui paitsi sarjan tekijöihin myös kaikkiin niihin, joilla oli jotain tekemistä draamasarjan tai sen tekijöiden kanssa. Uhkailujen kohteet jäivät usein yksin, sillä mahdolliset puolustajat olisivat saaneet osansa. Niin kävi myös Kiba Lumbergille, joka muutti lopulta vähäksi aikaa ulkomaille.

Pelottelussa ei hänestä kuitenkaan oleellista ollut se, kuinka todennäköisesti uhkaus toteutuisi. Tärkeintä on vaikuttaminen."Pelolla kun pyritään lamaannuttamaan ja nujertamaan itsetunto sekä viemään usko tulevaisuuteen. Pahimmillaan pelko saa toimimaan uhkailijan toivomalla tavalla ja esimerkiksi päättämään päivänsä itse."

Toisaalta verkostoituneessa maailmassa on osattava varoa astumasta väärille varpaille.

Näyttelijät ja tekijät

Salia Binaud ... Tanja

Raimo Grönberg ... Viki

Kristiina Halttu ... Manta-vainaa

Pekka Heikkinen ... Allu

Janne Hyytiäinen ... Ranssi

Anna Jaanisoo ... Kaasalaisen tytär

Petra Karjalainen ... Aleksin tyttöystävä

Rami Khalifa ... Kyösti

Hanna Laakso ... Kaasalaisen tytär

Teemu Lehtilä ... Kalle

Tiia Louste ... Sukulais-Loviisa

Katja Lumberg ... Mira

Nina Lumberg ... Signe

Susanna Mikkonen ... opettaja

Jyrki Mänttäri ... Aleksi

Johanna Ojala ... Kaasalaisen tytär

Katinka Palm ... nuori Mira

Ritva Palm ... Roosa

Valpuri Raappana ... Kaasalaisen tytär

Elina Rintala ... Tiikeri - Ranssin tyttöystävä

Asko Sahlman ... Kimpinen

Roberto Salinas ... nuori Kyösti

Jari Salmi ... Armas

Tarita Salojensaari ... nuori Tanja

Miia Selin ... Simppa

Tiina Weckström ... Irja Kaasalainen

Kiba Lumberg ... käsikirjoittaja

Anna Rajala ... käsikirjoitaja

Eija-Elina Bergholm ... ohjaaja

Raimo Mikkola ... tuottaja

Kati Aalto ... naamioitsija

Ella Civill ... naamioitsija

Liisa Rihu ... pukusuunnittelija

Rauno Haikonen ... äänisuunnittelija

Juhani Pirskanen ... lavastussuunnittelija

Kauno Peltola ... kuvaussuunnittelija

Seppo Vakkuri ... leikkaaja

Lähteet: Iiris Ruoho: Romanisarja kuohutti. Kuka vispasi kerman?, Journalismin vuosi; Aamulehti: "Pen puolustaa Lumbergin oikeutta sananvapauteen", 27.1.1998; AL-Moro: "Tumma ja hehkuva veri punnitaan oikeudessa", 15.1. 1998; Iltalehti: "Tv-sarjan kohu sai Yleisradion varovaiseksi", 14.1.1998; Aamulehti: "Varovaisuus varjostaa keskustelua romaneista", 13.1.1998; Aamulehti: "Romanisarjan väkivaltaisuus kuohuttaa katsojia", 6.1.1998; Aamulehti: "Tumma ja hehkuva veri ei kuvaa todellisuutta", 12.2.1998; HS: "Omiaan arvostelleet romanitaiteilijat pelkäävät henkensä puolesta", 27.7.2007; HS: "Saksalainen festivaalijohtaja haukkui TV2:n romanidraaman Tumma ja hehkuva veri - tulkittiin rasistiseksi ja kliseiseksi", 18.9.1998; Kaleva: "Romaniyhteisössä kuohuu", 22.8.2007

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto