Sirpa Jegorow
Yle
Televisionäytelmä Tumma ja hehkuva veri (1997) pureutui romanikulttuurin sisäisiin jännitteisiin. Televisiosarja kuohutti tunteita, mutta kuohunnan syyt jäivät käsittelemättä. Median rooli kohinan ylläpitäjänä oli ollut keskeinen. Toinen käsikirjoittaja Kiba Lumberg muistelee Elävälle arkistolle sarjan saamaa vastaanottoa ja miten se häneen vaikutti.
Neliosainen draamasarja on katsottavissa Yle Areenassa syyskuuhun 2019 asti.
Neliosainen tv-sarja kuvaa fiktiivisen Grönlundin romaniperheen elämää keskimmäisen tyttären Miran silmin. Se on myös erilaisen, heimostaan irtautuvan tytön kasvukertomus kohti aikuisuutta pelon, alistamisen ja väkivallan keskellä. Sarjan keskeinen teema on naisten asema ja miesten harjoittama väkivalta. Tumma ja hehkuva veri esittää melko avoimesti vähemmistökulttuurin sisällä olevia poikkeavia käsityksiä siitä, miten perinteet ja tavat pitäisi nykyaikana käsittää. Sarja perustuu toisena käsikirjoittajana olleen romanitaustaisen Kiba Lumbergin omiin lapsuudenkokemuksiin.
Monissa televisiokritiikeissä sarjaa kiiteltiin ja siihen suhtauduttiin innostuneesti eikä vähiten siksi, että ohjaajana oli tunnustusta saanut Eija-Elina Bergholm. Osassa kritiikeistä tosin vieroksuttiin sarjassa esitettyä väkivaltaa, koska sen ei katsottu antaneen lisätietoa romanikulttuurista tai se vahvisti kliseistä kuvaa romanivähemmistöstä. Lisäksi sarjan väitettiin olleen rasistinen, koska valtaväestön harjoittama syrjintä romaneja kohtaan jäi käsittelemättä. Tämä on saattanut osaltaan vaikuttaa siihen, että jotkut romanit uhkailivat sarjan tekijöitä ja heidän läheisiään.
Kun kärjekkäimmille näkökannoille annettiin tiedotusvälineissä tilaa, saatiin sensaatiota aikaan. Samalla unohdettiin taiteilijan vapaus ja väistettiin kysymys, mikä sarjassa kuohuttaa niin kovasti tunteita?
Julkisesti oltiin arkoja myös käsittelemään sitä, millaisia kuvia vähemmistökulttuurista esitetään, halutaan esittää tai jätetään esittämättä. Objektiivisuudelle tai avoimuudelle ei ikään kuin jäänyt tilaa. Iiris Ruoho tiivistääkin median ja ennen kaikkea toimittajien ongelman: "Miten toimittaja voisi edes yrittää kirjoittaa vaikeasti avautuvista kuvastoista ja niiden vastaanotosta, jos työkaluiksi kelpaavat enää henkilöllistäminen ja journalistinen melodraama?"
Kiba Lumberg
Kiba Lumberg (oik. Kirsti Lumberg) on vuonna 1956 syntynyt kuvataiteilija, kirjailija sekä performanssi- ja videotaiteilija. Etniseltä taustaltaan hän on romani. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingin konservatoriossa laulua ja useissa ulkomaisissa taidealan oppilaitoksissa kuten Firenzen taideakatemiassa.
Lumbergin ensimmäinen näyttely oli 1993 Suomen Taiteilijain 98. Sen jälkeen hän on pitänyt näyttelyjä vuosittain. Lumbergin teoksia on julkisissa kokoelmissa. Hänen kirjallinen tuotantonsa sisältää tv-käsikirjoituksen draamasarjaan Tumma ja hehkuva veri (1997) sekä kolmiosaisen romaanisarjan Musta perhonen (2004), Repaleiset siivet (2006), Samettiyö (2008). Lisäksi hän on julkaissut kaksi sarjakuvateosta Gypsy Comix (2010) ja Hullun taiteilijan päiväkirja (2010).
Kiba Lumberg osallistui myös politiikkaan vuonna 2007 Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaana sekä Eurovaaliehdokkaana 2009.
Lähteet: Wikipedia, Kiba Lumberg
Kiba Lumberg tietää rikkoneensa vaikenemisen lakia. Romaniyhteisössä kun elää vahva perinne, ettei yhteisön ongelmista kerrota ulkopuolisille. Haastattelussa Lumberg ei kuitenkaan säästele sanojaan, kun hän kuvaa noin kahdenkymmenen vuoden takaisia kohtaamisia ja keskusteluja Tumman ja hehkuvan veren tiimoilta. Hän itse joutui tuolloin kovaan tuleen. Hän sai osakseen paitsi uhkailuja myös solvauksia, vähättelyä taiteilijana sekä naisena, joka edusti niin seksuaali- kuin etnistäkin vähemmistöä.
Lumbergin mukaan suurin kohu nousi sen jälkeen, kun niin sanottu tavallinen kansa alkoi ottaa kantaa. Hänen mukaansa kansa ymmärsi viestin ja siltä hän myös sai kiitosta ja tukea. Monissa yhteydenotoissa tuli ilmi, että sarjassa kuvatut naiskohtalot olivat muillekin tuttua.
Pohjimmiltani olen halunnut tuoda esiin naisten ja lasten oikeuksien kehnon tilan.
Lumberg painottaa, että draamasarjan tavoitteena oli tuoda esiin naisten ja lasten alisteinen asema romaniyhteisössä. "Eikä tässä ollut kyse rasismista tai romanikulttuurista vaan tapakulttuurista, jossa on hyvin paljon väkivaltaa", Lumberg toteaa ja jatkaa, että "tämä tapakulttuuri on myös miesten palvontakulttuuri." Hän myös muistuttaa, että tv-sarjassa näkökulma oli pienen lapsen.
Syvästi suomalainen mutta vahvasti kansainvälinen taiteen moniosaaja Lumberg sanoo, että tarina voisi yhtä hyvin olla kenen tahansa kansallisuudesta tai etnisestä taustasta riippumatta. "Etnisellä taustallani ei loppujen lopuksi ole ollut merkitystä, koska olen pohjimmiltani halunnut tuoda esiin naisten ja lasten oikeuksien kehnon tilan", hän sanoo. Tästä hän toivoi julkista keskustelua.
Pelolla pyritään lamaannuttamaan ja nujertamaan itsetunto. Pahimmillaan pelko saa toimimaan uhkailijan toivomalla tavalla.
Keskustelua ei kuitenkaan syntynyt. Haluttomuus käsitellä erilaisten tapakulttuurien vaikutusta naisten oikeuksiin ilmeni muun muassa sarjaa kohtaan esitettyinä rasismisyytöksinä. Kiba Lumberg vastaa syytöksiin toteamalla, että "rasismiksi sanotaan aina sellaista, joka pyrkii paljastamaan tapakulttuurien taakse kätkeytyvää julmuutta ja väkivaltaisuutta."
Kenties suurin julkisen keskustelun hiljentäjä on ollut pelko. Näin ainakin Lumberg uskoo. Väkivallalla uhkailu ulottui paitsi sarjan tekijöihin myös kaikkiin niihin, joilla oli jotain tekemistä draamasarjan tai sen tekijöiden kanssa. Uhkailujen kohteet jäivät usein yksin, sillä mahdolliset puolustajat olisivat saaneet osansa. Niin kävi myös Kiba Lumbergille, joka muutti lopulta vähäksi aikaa ulkomaille.
Pelottelussa ei hänestä kuitenkaan oleellista ollut se, kuinka todennäköisesti uhkaus toteutuisi. Tärkeintä on vaikuttaminen."Pelolla kun pyritään lamaannuttamaan ja nujertamaan itsetunto sekä viemään usko tulevaisuuteen. Pahimmillaan pelko saa toimimaan uhkailijan toivomalla tavalla ja esimerkiksi päättämään päivänsä itse."
Toisaalta verkostoituneessa maailmassa on osattava varoa astumasta väärille varpaille. Salia Binaud ... Tanja Raimo Grönberg ... Viki Kristiina Halttu ... Manta-vainaa Pekka Heikkinen ... Allu Janne Hyytiäinen ... Ranssi Anna Jaanisoo ... Kaasalaisen tytär Petra Karjalainen ... Aleksin tyttöystävä Rami Khalifa ... Kyösti Hanna Laakso ... Kaasalaisen tytär Teemu Lehtilä ... Kalle Tiia Louste ... Sukulais-Loviisa Katja Lumberg ... Mira Nina Lumberg ... Signe Susanna Mikkonen ... opettaja Jyrki Mänttäri ... Aleksi Johanna Ojala ... Kaasalaisen tytär Katinka Palm ... nuori Mira Ritva Palm ... Roosa Valpuri Raappana ... Kaasalaisen tytär Elina Rintala ... Tiikeri - Ranssin tyttöystävä Asko Sahlman ... Kimpinen Roberto Salinas ... nuori Kyösti Jari Salmi ... Armas Tarita Salojensaari ... nuori Tanja Miia Selin ... Simppa Tiina Weckström ... Irja Kaasalainen Kiba Lumberg ... käsikirjoittaja Anna Rajala ... käsikirjoitaja Eija-Elina Bergholm ... ohjaaja Raimo Mikkola ... tuottaja Kati Aalto ... naamioitsija Ella Civill ... naamioitsija Liisa Rihu ... pukusuunnittelija Rauno Haikonen ... äänisuunnittelija Juhani Pirskanen ... lavastussuunnittelija Kauno Peltola ... kuvaussuunnittelija Seppo Vakkuri ... leikkaajaNäyttelijät ja tekijät
Lähteet: Iiris Ruoho: Romanisarja kuohutti. Kuka vispasi kerman?, Journalismin vuosi; Aamulehti: "Pen puolustaa Lumbergin oikeutta sananvapauteen", 27.1.1998; AL-Moro: "Tumma ja hehkuva veri punnitaan oikeudessa", 15.1. 1998; Iltalehti: "Tv-sarjan kohu sai Yleisradion varovaiseksi", 14.1.1998; Aamulehti: "Varovaisuus varjostaa keskustelua romaneista", 13.1.1998; Aamulehti: "Romanisarjan väkivaltaisuus kuohuttaa katsojia", 6.1.1998; Aamulehti: "Tumma ja hehkuva veri ei kuvaa todellisuutta", 12.2.1998; HS: "Omiaan arvostelleet romanitaiteilijat pelkäävät henkensä puolesta", 27.7.2007; HS: "Saksalainen festivaalijohtaja haukkui TV2:n romanidraaman Tumma ja hehkuva veri - tulkittiin rasistiseksi ja kliseiseksi", 18.9.1998; Kaleva: "Romaniyhteisössä kuohuu", 22.8.2007
Tumma ja hehkuva veri valokuvissa
