Hyppää pääsisältöön

"Muistathan antaa lapsellesi rakkautta kuten varmasti teetkin"

Syksyinen lehti täynnä pisaroita
Syksyinen lehti täynnä pisaroita Kuva: Seppo Sarkkinen Flinkkilä & Tastula

Opettajan kannustus vaikutti Jaanan koko elämään. Hän kasvoi alkoholistiperheessä, eikä saanut vanhemmiltaan juurikaan tukea. Opettaja kannusti ja loi uskoa Jaanaan.

Otsikkokuva, jossa lukee elämäni tarina Flinkkilä & Tastulan yleisöltä.
Otsikkokuva, jossa lukee elämäni tarina Flinkkilä & Tastulan yleisöltä. Kuva: Markku Lyytinen Flinkkilä & Tastula

Jaanan tarina:

Olen muistellut häntä usein vuosien varrella. Opettajani oli kuudennen luokan opettajani, joka kannusti minua monta kertaa. Inkeri oli iloinen ja hauska.

Oppitunnit olivat aina mielenkiintoisia. Inkeri oli myös turvallinen. Luokanvalvojana hän opetti meille suurimman osan aineista. Hän teki työtä sydämellään. Inkeri kannusti jokaista oppilasta. Uskon, että en ole ollut ainut.

Meidän koko luokka tykkäsi hänestä. Muistan, että moni tyttö itki kevätjuhlissa, koska opettajaa tuli ikävä.

Lapsuuden kotiolot

Opettaja tiesi kotioloni. Asuin lapsuuteeni Turussa kerrostaloalueella. Minulla oli vuoden nuorempi veli. Molemmat vanhempani käyttivät alkoholia koko lapsuuteeni ajan. Lisäksi äidilläni oli mielenterveysongelmia. Hän jäi eläkkeelle jo 28-vuotiaana.

Äidin persoona ja hänen mielialavaihtelunsa vaikuttivat koko perheeseemme. Isäni joi. Välillä hän oli aggressiivinen. Pelkäsimme usein ja jouduimme lähtemään yöksi pois kotoa. Yövyimme veljeni kanssa paljon isoäitimme luona.

Hyvinä aikoina vanhempani kehuivat meitä lapsia. Teimme myös yhdessä myös kaikkea kivaa; kyläilimme ja pelasimme pelejä ja luimme. Vanhempani olivat oikeita luontoihmisiä, kävimme kalassa, marjastamassa ja sienessä.

Sitten vanhempani ratkesivat taas juomaan. Sitä vuoristorataa sai nähdä liian monta kertaa.

Olin 12-vuotias, kun vanhempani erosivat. Muutin isän luokse asumaan, mikä oli noloa ja erikoista siihen aikaan. Veljeni muutti äidin luokse. Veli oli äidille paljon rakkaampi kuin minä.

Se tuli minulle monta kertaa selväksi. Pelastavina enkeleinä näinä vuosina olivat lapsuuden ystävät, heidän vanhempansa ja isoäitimme.

Kouluaikojen muistoja

Koulussa viihdyin hyvin ja pärjäsin. Ei ollut yhtäkään ainetta, jota olisin inhonnut. Tykkäsin liikunnasta – varsinkin pesäpallosta, jossa olin niin hyvä, että minut valittiin koulun joukkueeseen. Olin hyvä lyöjä.

Muistan, että joskus koulun jälkeen jäin juttelemaan Inkeri-opettajani kanssa. Joskus itkimme molemmat. Jouduin eroon veljestäni muutamiksi vuosiksi. Se oli meille molemmille raskasta aikaa.

En koskaan antanut sitä vanhemmilleni anteeksi. Enkä halunnut ymmärtää.

En muista pahemmin mitään koulukiusaamista, vaikka monet tiesivät perhetaustani. Olin luonteeltani vilkas, kekseliäs, sosiaalinen. Aloin pitämään puoliani paremmin.
Muutin takaisin äidin luokse 14-vuotiaana, jolloin elämäni muuttui vähän paremmaksi.

Muutamaa vuotta myöhemmin luokkatoverini toi minulle lapun, jonka oli kirjoittanut kuudennen luokan ihana opettajani. Lapussa luki: ”otathan yhteyttä, toivoo Inkeri.”

Niin minä tapasin ja soittelin Inkerin kanssa. Hän kävi myös lapsuuden kodissani. Minä puolestani kävin hänen työpaikalla, hänen uudessa koulussa. Myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois kotoa ja saanut esikoiseni, opettajani tuli katsomaan minua ja lastani.

Lähtiessään Inkeri sanoi minulle, että muistathan antaa lapsellesi rakkautta kuten varmasti teetkin. Muisto nostaa vieläkin kyyneleet silmiini.

Inkeri valoi niin paljon uskoa minuun. Uskon myös, että Inkeri oli tyytyväinen tilanteeseeni, koska olin päässyt elämässäni eteenpäin.

Keskustelu äidin kanssa

Kun minusta oli tullut äiti, halusin puhua oman äitini kanssa kipeistä asioista. Menin tapaamaan häntä ja sanoin hänelle näin: ”Minulla on kolme lasta, jotka ovat kaikki yhtä rakkaita minulle. Miksi sinä pidit minua ja veljeäni niin eriarvoisina?”

Äitini vastasi, että on miettinyt sitä ja myös kärsinyt käytöksestään. Hän kehui minua hyväksi äidiksi ja ihmetteli mistä ammennan äidinrakkautta, jota hän itse ei ole osannut antaa minulle.

Siitä lähtien aloin ymmärtää häntä ja antaa hänelle anteeksi. Lähtiessäni äitini sanoi odottaneensa tätä keskustelua.

Oma perhe ja kasvatusperiaatteet

Minulle syntyi kaikkiaan kolme tytärtä. Olen kannustanut ja rakastanut heitä jokaista yksilönä. Olen yrittänyt suojella heitä kaikilta ikäviltä asioilta. Halusin olla heille erilainen äiti kuin mitä oma äitini oli minulle.

Tyttäreni eivät ole joutuneet näkemään alkoholia kotona, sillä olin absolutisti. Olen antanut heille tilaa kasvaa turvallisessa kodissa.

Minulla oli hyvä mies, jolla oli samat tavoitteet kuin minulla kasvattajana. Kiitänkin häntä 20 hyvästä vuodesta. En ole rasittanut tyttäriäni omilla lapsuuskokemuksilla, mutta olen kertonut heille lapsuuden asioita, kun he ovat olleet aikuisiän kynnyksellä.

Tärkeitä kasvatusperiaatteitani ovat olleet mm. sisarusten välinen rakkaus. Lapset ovat kasvattaneet minua ja toisiaan. Heillä onkin lämpimät välit keskenään. Tästä syystä tunnen olevani onnistunut kasvattaja.

Mitään en olisi voinut paremmin tehdä. Pala palalta olen rakentanut elämäni.

Haluatko lähettää tarinasi meille? Lue lisää