Johanna Vehkoo
Yle
Valeuutiset ja nettihuhut eivät tunne maiden rajoja. Suomessa kiertävät usein samat virheelliset väitteet kuin Ruotsissa. Valheenpaljastaja otti selvää, millaisia pötypuheita Ruotsissa levitettiin parlamenttivaalien alla. Voimme odottaa samaa ensi keväänä, kun Suomessa järjestetään seuraavat eduskuntavaalit.
Ruotsissa käytiin viikko sitten sunnuntaina valtiopäivävaalit. Suomessa taas pidetään seuraavat eduskuntavaalit ensi vuoden huhtikuussa. Ruotsin vaalit ovat kiinnostaneet suomalaismediaa erityisen paljon, koska niiden teemoista ja tuloksista pyritään ennustamaan, mitä Suomessa mahdollisesti tapahtuu. Niin kutsuttuja heijastevaikutuksia voi hyvinkin näkyä myös vaalien alla levitettävissä valeuutisissa ja muussa harhaanjohtavassa tiedossa.
Näyttöä teemojen leviämisestä Ruotsista Suomeen on jo nyt. Sosiaalisen median misinformaatiota tutkivan Viralgranskarenin mukaan tärkeimmäksi nettihuhujen teemaksi nousi Ruotsissa vaalivilppi. Suomalaiset äärioikeistolaiset sivustot ja keskustelufoorumit nappasivat teemasta nopeasti kiinni.
Vaalivilppiväitteillä on pyritty selittämään sekä Alternativ för Sverige -pikkupuolueen heikkoa menestystä että Ruotsidemokraattien jäämistä kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Esimerkiksi MV-lehti siteeraa vaalivilpistä uusnatsien Vastarintaliikettä, joka taas on suomentanut tekstinsä ruotsalaisen veljesjärjestönsä Nordfront-sivustolta.
Vaalivilppiä voi olla tapahtunut, mutta sitä ei vielä tiedetä
Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, vaikuttivatko valeuutiset ja meemit äänestäjien valintoihin, toteaa Viralgranskarenin toimittaja Johan Wikén.
– Mutta on selvää, että vaalien alla oli paljon aktiviteettia sillä saralla. Feikkimateriaalia jaettiin enemmän. Vaaleihin liittyvä informaatio kiinnostaa ihmisiä ja he myös jakavat sitä.
Faktantarkistajan työ muistuttaa palapelin kasaamista.
Viralgranskaren on Ruotsin Metro-lehden osasto, joka seuraa sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua ja tutkii viraaleiksi levinneiden väitteiden paikkansapitävyyttä. Tyypillisesti näitä jaetaan eteenpäin meemikuvina. Monesti oikeistopopulistiset sivustot kirjoittavat samoista asioista, ja Viralgranskaren saa yleisöltä paljon niiden väitteitä koskevia kysymyksiä.
Viralgranskarenissa työskentelee kaksi toimittajaa, jotka jäljittävät huhujen ja meemien alkuperää esimerkiksi tekemällä käänteisiä kuvahakuja, etsimällä Googlesta vihjeitä tiettyjen avainsanojen avulla ja kysymällä väitettä jakavilta, tietävätkö he, mistä se on peräisin. Faktantarkistajan työ muistuttaa palapelin kasaamista.
Otetaan esimerkki vaalivilppiä koskevasta väitteestä, joka levisi laajalti. Ääntenlaskennan aikana virallinen vaalitulossivusto osoitteessa val.se kaatui ja oli melko pitkään pois käytöstä. Sosiaalisessa mediassa alettiin spekuloida, että kyseessä olisi vaalitulosten peukalointi.
Pian somepalveluissa alkoi levitä kahdesta pylväsdiagrammista koostettu kuva, joka näytti Ruotsidemokraateille 27 prosentin kannatusta ennen sivuston kaatumista. Kun sivusto jälleen toimi, kannatus olikin kuvan mukaan laskenut kymmenellä prosentilla.
Johan Wikén selvitti, että itse asiassa 27 prosentin kannatusta luvannut kaavio ei ollut lainkaan peräisin viralliselta vaalitulossivustolta, vaan elokuussa 2017 tehdystä mielipidemittauksesta.
Viralgranskaren on kumonnut lukuisia muitakin vaaleihin liittyviä huhuja ja väitteitä.
Se, että äärioikeistolaiset ja oikeistopopulistit ovat jakaneet virheellisiä väitteitä vaalivilpistä, ei toki tarkoita, etteikö vilppiä olisi voinut tapahtua. Valtion korruptionvastainen yksikkö (Riksenheten mot korruption) on saanut 30 ilmoitusta epäillystä vaalivilpistä ja se on käynnistänyt alustavat tutkimukset noin 10–15 tapauksesta.
Nettihuhuilla ja valeuutisilla on taipumus esittää asiat pomminvarmoina ja kiistattomina, jo aukottomasti todistettuina. Tosielämässä tutkimukset ottavat kuitenkin aikansa, eikä varmuutta mahdollisesta vaalivilpistä saada ihan lähiaikoina.
Ruotsissa jaetaan enemmän roskaa kuin muualla Euroopassa
Oxfordin yliopiston Internet-instituutti julkaisi heti vaalien jälkeen tutkimuksen, jonka mukaan ruotsinkieliset Twitter-käyttäjät jakoivat vaalien alla runsaasti epäilyttävää ja virheellistä informaatiota. Tutkimus kutsuu näitä lähteitä roskauutisiksi (junk news).
Tutkimus tehtiin keräämällä tviitit, jotka sisälsivät tiettyjä politiikkaan liittyviä hashtageja eli asiasanoja sekä poliitikkojen ja puolueiden käyttäjänimiä. Aineistosta erotettiin linkit, jotka ohjasivat Twitterin ulkopuolelle.
Jokaista kahta ammattimaista uutislähdettä kohtaan jaettiin yksi roskauutislähde. Kun mukaan laskettiin kaikki linkin sisältäneet tviitit, roskauutisten osuus oli 22 prosenttia.
Ruotsissa misinformaatio on vahvasti kotimaista. Kävi ilmi, että kahdeksan kymmenestä suosituimmasta roskauutislähteestä oli ruotsalaisia.
Venäläislähteiden vaikutus oli tutkimuksen mukaan varsin pieni: vain 0,2 prosenttia.
Roskauutissivustoista suosituimmiksi tutkijat nimeävät sivustot nimeltä Samhällsnytt, Nyheteridag ja Fria Tider. 86 prosenttia roskauutislinkeistä johti näille sivuille.
Näitä kolmea yhdistää tutkijoiden mukaan se, että ne matkivat ammattimaisten uutissivustojen ulkoasua ja journalistista kieltä. Tästä syystä yleisö saattaa helposti uskoa, että kyseessä on luotettava uutislähde.
Instituutti on toistanut samaa tutkimusprosessia jo useiden maiden vaalien yhteydessä, joten tutkijat pystyivät vertaamaan ruotsalaisten jakamien roskauutisten määrää muiden maiden tuloksiin. Harhaanjohtavan tiedon määrä oli Ruotsissa samalla tasolla kuin Yhdysvalloissa, ja Ruotsissa jaettiin merkittävästi enemmän roskauutisia kuin muissa tutkituissa Euroopan maissa, kuten Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa.
Suuri kysyntä lähdekritiikin taidoille
Viralgranskarenin perusti maaliskuussa 2014 kolme toimittajaa, jotka havaitsivat, että some-aikakausi oli luonut Ruotsissa suuren kysynnän lähdekritiikille. Alkusysäyksenä toimi Facebookissa levinnyt postaus, jossa isä etsi kahta kadonnutta lastaan. Avuliaat Facebookin käyttäjät jakoivat lasten kuvaa eteenpäin, eikä aikaakaan, kun joku tunnisti lapset. Näin isä sai tietää, missä he asuivat. Samalla hän löysi lasten äidin, joka oli paennut väkivaltaista puolisoaan ja oli elänyt uuden henkilöllisyyden suojissa – kunnes sosiaalinen media paljasti hänet. Hyvää tarkoittavat ihmiset asettivat naisen vaaraan, koska he eivät osanneet epäillä miehen motiiveja.
Keväisin kiertävät huhut, joiden mukaan kouluissa ei saa laulaa Ruotsin kansallislaulua.
Sittemmin Viralgranskarenin toimittajia ovat työllistäneet erityisesti rasistiset nettihuhut ja meemit sekä ideologisesti värittyneet väitteet vaikkapa maahanmuuton kustannuksista. Yleensä toimittajat alkavat tarkistaa huhujen, meemien ja valeuutisten taustoja, kun näyttää siltä, että yksityishenkilöt jakavat niitä runsaasti Facebookissa.
Samat väitteet myös toistuvat vuodenkierron mukaan, kertoo Johan Wikén. Keväisin kiertävät huhut, joiden mukaan kouluissa ei saa laulaa Ruotsin kansallislaulua. Kuulostaako tutulta? Kenties siksi, että Suomessa toistuu vuosittain sama Suvivirsi-kohu.
Joulun alla taas väitetään, että kouluissa on joulujuhlat kielletty – muslimien vaatimusten takia, tietenkin. Niin Ruotsissa kuin Suomessakin nämäkin väitteet osoittautuvat kerta kerran jälkeen sepitteiksi.
Älä jaa mitään eteenpäin, jos et tiedä alkuperäistä lähdettä.
Miten Johan Wikén siis neuvoisi suomalaisia äänestäjiä valmistautumaan eduskuntavaalien alla verkossa myrskyävään informaatiotulvaan?
– Kuulostaa tietenkin vaikealta, mutta kaikkien pitäisi olla lähdekriittisiä. Kysy aina, mistä tieto on peräisin. Googlaa kuvat, etsi oikeaa tietoa asiasanoilla. Älä jaa mitään eteenpäin, jos et tiedä alkuperäistä lähdettä. Ei se lopulta ole niin vaikeaa.
Valheenpaljastaja ilmestyy kahden viikon välein. Onko sinulla juttuvinkki? Ota yhteyttä: valheenpaljastaja@gmail.com.
Muokkaus 5.3.2019: Kommentointi on päättynyt.
