Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Petoksia ja pelivelkaa - peliriippuvainen Jenna salasi, valehteli ja häpesi

Jenna Mäkelä, Maarit Tastula ja Maria Heiskanen
Jenna Mäkelä, Maarit Tastula ja Maria Heiskanen Kuva: Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Peliriippuvaisen matematiikassa häviöitä ei lasketa. Jenna Mäkelä pelasi, velkaantui, kavalsi läheistensä rahat ja yritti lopulta itsemurhaa. Petokset ja pelivelat toivat Mäkelälle ehdollisen vankeustuomion.

Ex-peliriippuvainen Jenna Mäkelä ja tutkija Maria Heiskanen keskustelevat ongelmapelaamisesta Maarit Tastulan vieraina.

Jenna Mäkelä on avannut jokaisen nettikasinotilin, tunkenut kolikkoja pelikoneisiin, raaputtanut sormet rakoilla erilaisia arpoja ja pelannut kaikkia tarjolla olevia pelejä lotosta pitkävetoon.

– Kun poliisi ryhtyi tarkkailemaan tilitietoja, niin kahden vuoden aikana siinä on pyörinyt noin 300 000 euroa. Ihan maanisimmassa vaiheessa ne panokset ovat olleet tuhansia euroja päivätasolla,
kertoo Jenna Mäkelä.

Jenna rahoitti pelaamistaan ensin pikavipeillä ja kulutusluotoilla ja myöhemmin esimerkiksi lainoilla, joita onnistui saamaan läheistensä nimissä.

– Päädyin tilanteeseen, jossa moraalini katosi ja otin lainaa muiden ihmisten nimiin. Olin aivan järkyttävän hyvä valehtelija ja samalla hyvin rikkinäinen ihminen.

Kokemuksistaan kirjan kirjoittanut Jenna Mäkelä sanoo, että siinä vaiheessa, kun peliriippuvainen on lainaloukussa, omaa sairauttaan yrittää piilotella viimeiseen asti.

– Olin tiukasti naimisissa silloisen Itellan eli Postin kanssa. Peliriippuvaisena elämäni oli postin odottelua ja karhukirjeiden piilottelua sekä pelkoa paljastumisesta ja tietysti maanista pelaamista.

Kierteen katkaiseminen oli vaikeaa

Jennan itseinho ja häpeä kasvoi niin suureksi, että hän päätyi yrittämään itsemurhaa. Isovanhemmat kuitenkin löysivät Jennan ajoissa.

– Olin muutaman päivän sairaalan psykiatrisella osastolla, josta minut ohjattiin puhumaan peliriippuvuudestani A-klinikalle. Kävin siellä muutaman kerran ja huomasin, että pystyn sielläkin valehtelemaan ummet ja lammet. Itsemurhayrityskään ei katkaissut Jennan pelaamista.

– Mies talutti Jennan terveyskeskuslääkärille, joka otti hänen asiansa tosissaan ja jaksoi kuunnella.

– Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun tunsin, että olin merkityksellinen ihminen ja että minun pahalla olollani oli väliä jollekin. Se on se päivä, jolloin pelini loppuivat kuin seinään.

Tavallinen elämä tuntui tylsältä

Jenna tunnusti itse tekonsa poliisille ja sai ehdollisen vankeustuomion vanhingonkorvauksineen.

– Nyt minulla on rikosrekisteri ja lisäksi noin 200 000 euroa ulosotossa, enkä varmaan koskaan kykene sitä kokonaan maksamaan palkkatuloillani.

Kun Jenna lopetti pelaamisen, hänen piti ryhtyä opettelemaan tavallista tylsää elämää.

– Koko tunnemaailmani oli ihan sekaisin peleistä saadusta dopamiinitykityksestä ja hetken aikaa mikään ei tuntunut miltään. Oli kuin olisin tuijottanut seinää, jossa maali kuivuu.

Jenna Mäkelä korostaa olevansa itse vastuussa omista teoistaan ja sanoo ymmärtävänsä sen, että moni on menettänyt petoksien takia luottamuksensa häneen.

Häpeä yhdistää ongelmapelaajia

Ongelmapelaamista tutkinut Maria Heiskanen on haastatellut väitöskirjaansa peliriippuvaisia ihmisiä eri puolilta Suomea. Jennan kuvaamat kokemukset toistuvat muidenkin tarinoissa.

– Voimakkaat häpeän ja syyllisyyden tunteet nousivat esiin useiden peliriippuvaisten haastatteluissa.

Heiskasen mukaan juuri nämä tunteet voivat monen kohdalla viivästyttää avun hakemista. Toiveena onkin, että ongelmapelaajat hakisivat apua jo ennen kuin elämässä tulee jokin pohjakosketus.

– Viimeisimmän väestötutkimuksen mukaan 124 000 suomalaista on vastannut kysyttäessä, että heille pelaaminen on ongelma. Uskon, että todellisuudessa joukko on paljon laajempi, sillä salailun takia ilmiötä on vaikea saada esiin.

– Kun mukaan lasketaan läheiset, jotka kärsivät jonkun toisen ihmisen pelaamisesta, niin viidennes suomalaisista on tutkimusten mukaan ollut kosketuksissa tähän ongelmaan. Se on aika iso ilmiö, sanoo Heiskanen.

Heiskasen mukaan Suomessa on hyvin vahva rahapelikulttuuri ja runsas tarjonta osaltaan lisää pelaamista.

– Yhteiskuntana Suomi myös tukeutuu rahapelituottoihin. Haluammeko todella, että meillä pyörii tämmöinen kansalaisyhteiskunta sellaisten ihmisten rahoilla, joilla ei olisi varaa niitä hävitä, pohtii Maria Heiskanen.

Heiskanen kritisoi myös kulutusluottojen ja pikavippien helppoa saatavuutta. Maksukyvyttömänkin ihmisen on mahdollista rahoittaa pelaamisensa suurilla lainasummilla.