Hyppää pääsisältöön

Ihminen ja naisihminen – kielen piilomerkitykset paljastavat ajattelumme: sisältääkö sinun puheesi piilotasoja?

Mies logoina ja kirjoitettuna tekstinä
Mies logoina ja kirjoitettuna tekstinä Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Docventures

Mitä tuli sanottua? Sen huomaa usein vasta jälkikäteen, jos silloinkaan. Kieli ohjaa ilmaisuamme ja ajatteluamme. Piilotasot jäävät usein huomaamatta ja viattomilta vaikuttavien ilmausten takaa saattaakin löytyä yllättävä epätasa-arvoinen lataus tai merkitys.

Suomen kielen lautakunta on suositellut sukupuolineutraaliin kieleen siirtymistä jo yli kymmenen vuotta. Euroopan neuvosto kehotti välttämään kielellistä seksismiä jo vuonna 1990.

Suomessa sukupuolittuneesta kielenkäytöstä eniten tutkimusta tehnyt kielentutkija Mila Engelberg listaa nyt Docventuresille viisi omaa esimerkkiään kielen piilotasoista ja siitä, kuinka kielenkäyttö voi kuvastaa ja ohjata ajatteluamme.

1. Mies on arvokkaampi kuin nainen

Senluonteiset maskuliiniset sanonnat kuin ole mies, mies paikallaan, miehen puhetta tai tehdä miehen työ viestivät Engelbergin mukaan, että on hienoa olla mies. Ei saa olla akka tai neiti. Naisen puhetta -sanonta voi puolestaan viestiä, että on sanottu jotain tyhmästi.

Engelberg mainitsee yhtenä esimerkkinä tästä vuoden 2014 Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Lauri Kontron kirjoituksen. Kontro kirjoitti Sanni Grahn-Laasosesta, että “naisministeristä on tulossa hallituksen ainoa mies”.

– Kirjoittaja piti tätä selvästi positiivisena asiana. Mutta jos käänteisesti olisi ollut puhe miespuolisesta ministeristä, joka olisi ollut hallituksen ainoa nainen, olisi kyseessä varmaankin ollut negatiivinen asia.

Eli tiivistäen: jos naista verrataan mieheen, on kyseessä usein arvonylennys. Jos miestä taas verrataan naiseen, se on arvonalennus.

Ole mies -fraseologia voi myös tietenkin luoda miehille paineita, eikä siten ole yksinomaan positiivista, Engelberg sanoo.

Toisaalta aika ja asenteet muuttuvat. Engelberg kertoo, että esimerkiksi sanontaa tehdä naisen työ käytetään nykyisin myös myönteisesti.

2. Mies on ihminen, mutta nainen on naisihminen

Sanontoja lähdetään yhtenä miehenä, auta miestä mäessä ja muita maskuliini-ilmaisuja kuten puhemies tai miehistö käytetään yleistävästi, myös naisista ja ihmisistä yleensä.

– Tämä niin kutsuttu yleistävä maskuliinisuus kuvastaa ajattelumme ja ihmiskuvamme mieskeskeisyyttä. Ajattelemme miehen olevan jonkinlainen ihmisen prototyyppi, sanoo Engelberg.

Mieskeskeisyys liittyy jopa sukupuolineutraalien ihmisen nimitysten tulkintaan.

– Tämä näkyy esimerkiksi ilmaisussa “naisihminen”. “Miesihminen”-ilmaus ei ole yhtä vakiintunut, koska taustalla on ajatus siitä, että mies on normi. Lisäksi periaatteessa neutraalit ihmisviittaukset kuten ihminen-sana sekä myös suomalaisten ylpeys, sukupuolineutraali hän, on tutkimuksissa tulkittu useammin mieheen kuin naiseen viittaaviksi.

Ilmiötä kutsutaan kielen piilomaskuliinisuudeksi. Neutraalinimitysten tulkintaan tosin vaikuttavat tulkitsijan sukupuoli ja ikä.

Tutkimuksessani käy ilmi, että ala-asteikäisille tytöille tulee sekä hän-pronominista että ihminen-sanasta herkemmin mieleen nainen kuin mies. Mutta jo lukioikäiset tytöt tulkitsevat pikemmin päinvastoin, ilmaisut hahmotetaan miehisemmiksi. Sen sijaan sekä pikkupojat että lukiolaispojat ovat yleensä tulkinneet samat sukupuolineutraalit ihmisviittaukset miestä tarkoittaviksi.

3. Mies ei halua olla karjakko tai lentoemäntä, naisen on tyydyttävä olemaan esimies tai puhemies

Karjakon, meijerikön ja lentoemännän töihin palkatuista miehistä on tehty karjanhoitajia, meijeristejä ja stuertteja.

– Vaikka vanhat nimikkeet ovat vakiintuneita, ei miehen ole ajateltu voivan kantaa naiseen viittaavaa tehtävänimikettä. Tällöin on otettu käyttöön sukupuolineutraali nimike. Sitä vastoin naisen on ajateltu voivan käyttää mieheen viittaavaa nimikettä, kuten esimies tai puhemies.

Mies-loppuisten nimikkeiden tulkitaan siis olevan sellainen normi, joka kattaa myös naispuoliset työntekijät.

Aamulehden taannoin tekemä päätös käyttää sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä herätti myös närkästystä, sillä monet eivät nähneet tarvetta muuttaa “vakiintuneita” maskuliinisia ilmauksia. Lisäksi jotkut tulkitsivat niin, että kaikki sukupuoleen viittaava on karsittava kielestä ja kaikkien on oltava pelkästään henkilöitä.

– Ei ole suinkaan tarkoitus, että kaikkien mies-loppuisten nimitysten pitäisi olla henkilö-loppuisia. Esimerkiksi lakimiehet ovat toki juristeja. Eikä yksinomaan miehiin viittaavia mies-nimityksiä, kuten vaikkapa velimies tai aatelismies, ole vaadittu muutettaviksi.

4. Sukupuolittunut kielenkäyttö ohjaa valintojamme

Joskus kielenkäyttö voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten sopiviksi naiset ja miehet katsotaan johtamistehtäviin.

Saksan kieltä käsitelleessä tutkimuksessa naispuolisen työnhakijan arvioitiin soveltuvan toimitusjohtajan tehtävään mieshakijaa huonommin, kun tehtävästä käytettiin maskuliinista nimikettä Geschäftsführer. Mutta kun samaan tehtävään viitattiin yhtä aikaa feminiinisellä ja maskuliinisella nimikkeellä, Geschäftsführerin/Geschäftsführer, nais- ja mieshakija arvioitiinkin yhtä sopiviksi.

Eli kun haussa oli johtaja, naishakijan ei ajateltu soveltuvan tehtävään yhtä hyvin kuin mies. Mutta kun molemmat, sekä johtaja että johtajatar mainittiin, arvioitsijat tulivat ajatelleeksi, että myös naishakija voisi olla soveltuva.

Myös suomalainen esimies-nimike saattaa osaltaan ylläpitää sellaista käsitystä, että johtaja on mies. Engelbergin tutkimuksessa juuri kukaan ei hahmottanut nimikettä naiseen viittaavaksi.

– Jos Suomessa rekrytointivaiheessa päätetään palkata esimerkiksi esimies, onko palkkaajien mielessä mies, nainen vai jotain muuta?

Kaksijakoinen sukupuolijaottelu on kielessä ongelmallista myös niiden ihmisten näkökulmasta, joiden sukupuoli-identiteetti ei ole nainen eikä mies.

– Heidänkin kannaltaan sukupuolineutraali kielenkäyttö tehtävänimikkeistössä on suositeltavaa, Engelberg sanoo.

5. Jokainen voi alkaa muuttaa kieltä

Kielenkäyttö ja asenteet muuttuvat jatkuvasti. Ilmauksetkin vanhentuvat. Voit itse miettiä, minkä sukupuolen edustaja on lehtimies. Entä mitä edustaa puolestaan nykyään käytettävä sana toimittaja?

– Ajattelemme helposti, ettei mieskeskeisissä ilmaisuissa olisi mitään ongelmaa, eikä niille tarvitsisi tai voisi tehdä mitään. Me kaikki kuitenkin käytämme kieltä, ja jokainen voi miettiä, millaista arvomaailmaa oma kielenkäyttö heijastaa. Puhetapaansa voi myös alkaa muuttaa yhdenvertaiseen suuntaan, sanoo Engelberg.

Tuleeko sinulle mieleen sanaa, lausetta tai sanontaa, josta voisimme jo tasa-arvon(kin) nimissä luopua? Heitä kommenttiboksiin!

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures