Hyppää pääsisältöön

Musta Saara näyttää julmetun upealta ja soi raivoisasti mutta jää etäälle

Juha Muje on Janne-Maria Teräväkynä, joka pyrkii Ranskan presidentiksi. Taustalla tanssitytöt.
Juha Muje on Janne-Maria Teräväkynä. Taustalla Pariisin Punaisen myllyn entiset tähdet. Juha Muje on Janne-Maria Teräväkynä, joka pyrkii Ranskan presidentiksi. Taustalla tanssitytöt. Suomen Kansallisteatteri,Pirkko Saisio,Musta Saara

Musta Saara on sirkus ja synkkä karnevaali, jossa romanipakolaiset vaeltavat pitkin Eurooppaa turvaa ja pyhimystään etsien.

Nykyajan ja menneisyyden johtajat hamuavat valtaa, iskevät rajoja kiinni ja seipäitä ihmisten vatsaan. Lapsia hukkuu meriin, vedenpinta nousee, eläinten ja ihmisten liha liikkuu halki mantereen. Takavuosien tanssitytöt laulavat karheasti. Kaiken seassa mesoavat tanssiva karhu ja sika, joka humaltuu vallasta.

Korttipakka on tässä kaoottisessa pelissä täynnä jokereita, eikä lohtua ole.

Pirkko Saision kirjoittama, Jussi Tuurnan säveltämä ja Laura Jäntin ohjaama kolmituntinen spektaakkeli täyttää Kansallisteatterin suuren näyttämön ja kaikki aistit – mutta käteen jää lopulta kovin vähän.

Korttipakka on täynnä jokereita, eikä lohtua ole.
Marine Teräväkynä (Katariina Kaitue) liehuttaa punaista lippua korokkeella, jossa lukee: Marina presidentiksi.
Katariina Kaitue on täynnä sähköä roolissaan Marine Teräväkynänä. Marine Teräväkynä (Katariina Kaitue) liehuttaa punaista lippua korokkeella, jossa lukee: Marina presidentiksi. Kuva: Tuomo Manninen Suomen Kansallisteatteri,Pirkko Saisio,Musta Saara

Tuurnan musiikki ja hänen johtamansa orkesteri soittavat näyttämön yllä läpi illan, ja miten he soittavatkaan! Kati Lukan lavastus ja Tarja Simonen puvustus ovat järjettömän hienoja. Näyttelijät antavat kaikkensa, elävät läpi raakaa kudelmaa, laulavat kuulaasti, laulavat raastavasti. Laura Jäntin ohjaus on näyttävä, ehtymättömän mielikuvituksellinen.

Mutta sitten. Itse teksti.

Musta Saara on monikerroksinen tarina. On esitys, jota Kansallisteatterissa tehdään: Pirkko Saisio kirjoittaa, pääjohtaja Mika Myllyaholle soitetaan, näyttelijät kutsuvat toisiaan nimeltä.

Selvä: tämä on teatteria, täynnä valintoja, täynnä aikamme puheenaiheita kulttuurisesta omimisesta metoo-keskusteluihin. Voiko sanoa mustalainen, kuka saa esittää ketä, ketä saa loukata ja ketä ei? Esitys kommentoi itseään, piikittelee aikaamme. Harmi vain, että aina nokkeluudet eivät naurata, ne meinaavat jäädä sisäpiiriin pyörimään.

Kristiina Halttu on romanipakolainen Esma, joka etsii Musta Saara -pyhimystä.
Kristiina Halttu on Esma, joka tuntee Mustan Saaran kutsun. Niin romaneita kuin valkonaamojakin esittävät valkoihoiset näyttelijät, kasvot klovnin tai draculan lailla vitivalkoisiksi maalattuna. Kristiina Halttu on romanipakolainen Esma, joka etsii Musta Saara -pyhimystä. Kuva: Tuomo Manninen Suomen Kansallisteatteri,Pirkko Saisio

Keskushenkilöinä viekastelevat Kansallispuolueen johtaja ja koko sirkuksen tirehtööri Janne-Maria Teräväkynä, sekä hänen tyttärensä Marina Teräväkynä. Kumpikin janoaa Ranskan presidentiksi.

Isä edustaa vanhakantaista siirtomaaherra-asennetta: vaikka eurooppalaiset veivät alkuasukkaille sivistyksen, silti he kehtaavat valittaa! Tytär haluaa pelastaa jokaisen maansa kansalaisen, mutta ei ketään muuta.

Katsomossa koetan tajuta vuolaasti virtaavaa puhetta. Joudun pinnistelemään, en tunne Ranskan lähihistorian poliittisia kiemuroita kyllin tarkasti, jotta täysin ymmärtäisin mistä Janne-Maria ja Marine vääntävät.

Janne-Maria Teräväkynä eksyy kreivi Draculan linnaan. Rooleissa Juha Muje ja TImo Tuominen.
Janne-Maria Teräväkynä ja Vlad Seivästäjä, Juha Muje ja Timo Tuominen. Vlad Seivästäjän hahmo on illan hätkähdyttävimpiä ilmestyksiä. Janne-Maria Teräväkynä eksyy kreivi Draculan linnaan. Rooleissa Juha Muje ja TImo Tuominen. Kuva: Tuomo Manninen Suomen Kansallisteatteri,Pirkko Saisio,Musta Saara
Sika on noussut Kansallispuolueen vaikuttajaksi. Sika kirjoittaa puhetta taustalla seisovalle Janne-Maria Teräväkynälle. Rooleissa Jani Karvinen ja Juha Muje.
Sika osoittautuu kylmäksi ja tehokkaaksi strategiksi. Kuvassa Jani Karvinen ja Juha Muje. Sika on noussut Kansallispuolueen vaikuttajaksi. Sika kirjoittaa puhetta taustalla seisovalle Janne-Maria Teräväkynälle. Rooleissa Jani Karvinen ja Juha Muje. Kuva: Tuomo Manninen Suomen Kansallisteatteri,Pirkko Saisio,Musta Saara

Merkitysten ja viittausten vyyhteä tulevat vielä entisestään sekoittamaan niin Vlad Seivästäjä, husaarit, nunnat kuin rouva Ceaucescun haamukin. Sekä romanien salaperäinen suojeluspyhimys, Musta Saara.

Pakolaisia hukkuu lisää. Minä juutun hämmennykseeni.

Toisaalta sitten: edessäni istuu nainen, joka nauraa ääneen, itkee hartiat täristen, läpi illan.

Lopussa joitakin tarinoiden palasista naksahtelee yhteen: sika on noussut Kansallispuolueen visionääriksi. Hän näkee ihmiset ja muut nisäkkäät samana lihana. Liha liikkukoon sinne missä on rahaa ja kysyntää – mitä väliä kenen liha. Sian hurmeinen puhe saa kaikki muut hahmot varpailleen. Ihminen on sentään muutakin kuin lihaa, huutavat nekin, jotka mieluusti jakavat ihmiskunnan arvokkaisiin ja arvottomiin.

Ihmisten valikoiva empatia ja tekopyhyys isketään silmillemme.

Pohjolan Valkyriat, Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström saapuvat moottoripyörällä vahtimaan Ranskan rajaa.
Esityksen tasolta toiselle liikkuvina kertojina ja kuorona toimii uskomaton supertrio: Sinikka Sokka, Tiina Weckström ja Ulla Tapaninen. Hattu päästä, syvä kumarrus, miten upeita he ovat. Jo heidän takiaan Musta Saara kannattaa nähdä, vastalauseistani viis. Pohjolan Valkyriat, Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström saapuvat moottoripyörällä vahtimaan Ranskan rajaa. Kuva: Tuomo Manninen Suomen Kansallisteatteri,Pirkko Saisio,Musta Saara

Kansallisteatteri: Musta Saara. Kirjoittanut Pirkko Saisio.
Ohjaus Laura Jäntti. Musiikki Jussi Tuurna. Lavastus Kati Lukka. Pukusuunnittelu Tarja Simone. Valosuunnittelu Morten Reinan. Äänisuunnittelu Jussi Matikainen. Saliäänisuunnittelu
Sakari Kiiski, Koreografia Janne Marja-aho. Naamiointi Jari Kettunen.
Muusikot: Jussi Tuurna, Tommi Asplund, Esko Grundström, Topi Korhonen, Ville Leppilahti ja Sara Puljula. Rooleissa Kristiina Halttu, Linda Hämäläinen, Katariina Kaitue, Panu Kangas, Jani Karvinen, Mikko Kauppila, Petri Knuuttila, Janne Marja-aho, Juha Muje, Ville Mäkinen, Harri Nousiainen, Annika Poijärvi, Erkki Saarela, Sinikka Sokka, Taru Still, Ulla Tapaninen, Timo Tuominen ja Tiina Weckström. Kantaesitys suurella näyttämöllä 12.9.2018.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.