Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Eläinsairaala pääkuva

Yliopistollinen eläinsairaala - uusi jakso joka torstai Areenassa ja TV2:lla klo 20.

Eläinsairaalan vahtimestari Jari Lampio myötäelää hädän ja surun hetkellä: "Minä sitten käyn vaikka hoitelemassa niitä unohtuneita parkkimaksuja"

Jari Lampio tervehtii eläinsairaalaan tulijaa vahtimestareiden kopista.
Jari Lampio tervehtii eläinsairaalaan tulijaa vahtimestareiden kopista. Jari Lampio tervehtii eläinsairaalaan tulijaa vahtimestareiden kopista. Kuva: Yle/Airi Saastamoinen vahtimestarit,tervehtiminen,Yliopistollinen eläinsairaala,Jari Lampio

Yliopistollisen eläinsairaalan vahtimestari-autonkuljettaja Jari Lampio voi olla sekä ensimmäinen että viimeinen henkilö, jonka sairaalaan lemmikkieläintään tuova ihminen tapaa. Raamikas vahtimestari opastaa hellän jämäkällä otteella niin tuloaulassa säheltäviä eläinpotilaita ja heidän omistajiaan kuin lemmikkiään eutanasiahuoneessa sureviakin.

Turvallisen ja varman oloiselta vahtimestarilta on helppo kysyä neuvoa mihin eläimen kanssa pitäisi suunnata. Yliopistolliseen eläinsairaalaan tulija kohtaakin yleensä ensimmäiseksi vahtimestari-autonkuljettaja Jari Lampion tai jonkun hänen kollegoistaan.

Koiraansa hoitoon tuova mies iskee Jari Lampiolle kympin kouraan ja pyytää käymään pysäköintiautomaatilla.
Koiraansa hoitoon tuova mies iskee Jari Lampiolle kympin kouraan ja pyytää käymään pysäköintiautomaatilla. Koiraansa hoitoon tuova mies iskee Jari Lampiolle kympin kouraan ja pyytää käymään pysäköintiautomaatilla. Kuva: Yle/Airi Saastamoinen Yliopistollinen eläinsairaala,Asiakas,koira,Vahtimestari,Jari Lampio

Niin ihminen kuin eläinkin ovat sairaalaan tullessaan usein hämmentyneitä ja sekavassa mielentilassa. Kun päällimmäisenä ajatuksissa on eläimen vointi, niin vähäpätöisemmät yksityskohdat unohtuvat.

— Minä sitten käyn vaikka hoitelemassa niitä unohtuneita parkkimaksuja, kertoo Jari Lampio.

"Ikinä en sinne jalallani enää astu..."

Jari ollut Yliopistollisessa eläinsairaalassa töissä jo yli 30 vuotta. Ensimmäinen henkilökohtainen kokemus eläinsairaalasta hänellä on kuitenkin jo nuoruusvuosilta. Silloin hänen lemmikkinään ollut englanninsetteri jouduttiin lopettamaan aivokasvaimen takia.

— Se oli kova paikka. Muistan, kun vannoin, että en enää ikinä eläinsairaalaan jalallani astu. Tuska ja suru lemmikin kuoleman takia oli jotain niin musertavaa.

Mutta kohtalo päätti toisin.

Surullisesta ensivisiitistä ei kulunut kuin muutama vuosi ja Jarille tarjottiin töitä Yliopistollisesta eläinsairaalasta.

— No vähän mä mietin, että haluanko mennä. Mutta sitten ajattelin, että turha tunteilu pois. Duunipaikka se on siinä missä joku muukin.

Haluan kohdata ihmisiä ja eläimiä sekä olla avuksi kaikilla osaamillani tavoilla.

Työ osoittautui mielenkiintoiseksi ja itsenäiseksi. Eikä niitä omia tunteitakaan tarvinnut tukahduttaa.

— Heti ensimmäisen työpäivän jälkeen tajusin, että tämä on juuri sellaista työtä, mitä haluan tehdä: kohdata ihmisiä ja eläimiä sekä olla avuksi kaikilla osaamillani tavoilla.

Jarin mukaan eläinsairaalan vahtimestarin työ on hyvin itsenäistä. Pitää olla jämäkkä ja järjestelmällinen, mutta myös herkkä ja empaattinen.

Omat koirat opettavat huomioimaan eläimen piilevätkin vaistot

Jarilla itsellään on kaksi koiraa, 5-vuotias narttu ja 6-vuotias uros.. Molemmat amerikanpitbullterrierejä.

Jari Lampio koiriensa kanssa.
Lari Lampio koiriensa kanssa. Jari Lampio koiriensa kanssa. Kuva: Jari Lampion kotialbumi Amerikanpitbullterrieri,yliopistollinen eläinsairaala

— Juu. Ne on just niitä niin sanottuja tappajakoiria, naurahtaa Jari.

— Minulle itselleni rodulla sinänsä ei ole merkitystä, ne voisivat ihan hyvin olla vaikka villakoiria. Koirat ovat minulle perheenjäseniä, eivät mitään egon pönkittäjiä.

Voimakkaiden rotujen omistajilla pitää olla omaa järkeä ja vastuuta.

Jari kertoo, että hänen kohdallaan rotuvalinta oli sattuman sanelema juttu. Pennusta tuli vinkki sopivasti juuri silloin kun koirakuume oli kovimmillaan.

— Se vaan sattui olemaan pitbull. Toisen saman rotuisen hommasin ensimmäisen kaveriksi noin vuotta myöhemmin.

Voimakkaiden rotujen omistajien tervettä järjenkäyttöä ja vastuuta koirien käyttäytymisestä Jari haluaa silti korostaa.

Eläimelle pitää tehdä selväksi, että ihminen on lauman johtaja

— Vaikka mä luotan, että mun koirat ei ketään rupea tappamaan, niin silti ymmärrän, että rodulle ominaiset vaistot saattavat pulpahtaa pintaan yllättävissä tilanteissa. Eli kaikesta huolimatta en voi olla kaikissa tilanteissa niiden käyttäytymisesta sataprosenttisen varma.

Ratkaisuna tähän on mahdollisten vaaratilanteiden ennakointi ja niiden välttäminen.

— Me emme esimerkiksi tervehdi toisia koiria hihnassa. Emmekä mene puistoon, jos siellä muita koiria. Otan omat koirat kiinni välittömästi ja siirryn muualle, jos muita koiria ilmestyy lähistölle.

Eläimelle pitää tehdä selväksi myös se, että ihminen on lauman johtaja. Jos ihminen on epävarma, eläin aistii sen ja voi ruveta käyttäytymään yllättävästi ja vaarallisesti.

Sairaalaan tulo hermostuttaa eläintä ja omistajaa

Eläimen omat kivut, sairaalan oudot hajut ja omistajan hermostunut tai pelokas käytös saavat eläinpotilaan helposti tolaltaan. Silloin tutkimukset ja hoitotoimenpiteet saattavat olla eläimelle yksinkertaisesti liikaa.

Hermostuneiden lemmikkieläinten tutkimukset saadaan yleensä tehtyä kuonokopan tai pitkävartisten kissahansikkaiden kanssa, mutta hevosten kohdalla on toisin...

Toisinaan potilas - tai potilaan äiti - joudutaan rauhoittamaan.

Tietyissä hoitotilanteissa lääkäri pukee jo varmuuden vuoksi jääkiekkokypärän.

Toisinaan potilas - tai potilaan äiti - joudutaan rauhoittamaan.

— Hevosvarsan noutaminen tutkimuksiin voi olla joskus mahdotonta, jos emää ei rauhoiteta.

Myös niissä surullisissa tapauksissa, kun samassa karsinassa emänsä kanssa ollut varsa kuolee, niin hevos-äiti joudutaan monasti rauhoittamaan, että ruumis saadaan haettua pois, kertoo Jari.

Eläinsairaalan työyhteisö puhaltaa yhteen hiileen yli ammattirajojen

Yliopistollisessa eläinsairaalassa vahtimestari-autonkuljettajan työnkuva on laaja. Talon työkulttuuriin kuuluu, että apua pyydetään tarvittaessa yli ammattirajojen.

Lääkärin ammattitaito ja vahtimestarin lihasvoimat yhdistämällä saatiin ponin lonkka takaisin paikoilleen

Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta Jari muistelee tapausta, jossa tarvittiin raakaa voimaa:

— Meille oli tullut potilaaksi poni, jonka lonkka oli mennyt sijoiltaan. Lääkäri soitti minulle ja pyysi tulemaan paikalle. Sitten hän ohjeisti miten ponin jalasta pitää ottaa kiinni ja mihin suuntaan pitää vetää. Ja niinhän me saatiin lääkärin ammattitaito ja vahtimestarin lihasvoimat yhdistämällä ponin lonkka takaisin paikoilleen. Eikä tarvittu leikkausta, Jari myhäilee.

Tuotantoeläimiä noudetaan ruumiinavauksiin ympäri maakuntaa

Autonkuljettaja-vahtimestarin työhön kuuluu myös maatiloilla kuolleiden tai lopetettujen tuotantoeläinten noutaminen eläinsairaalan patologian osastolle tarkempiin tutkimuksiin.

Tuotantoeläinten ruumiinavauksia suoritetaan silloin, kun niiden omistaja haluaa selvityttää kuolinsyyn tai jos halutaan varmistua siitä, että kyseessä ei ole mikään vaarallinen ja tarttuva eläintauti.

Kun lemmikkieläin joudutaan lopettamaan...

Jari kohtaa työssään myös niitä lemmikkieläimen omistajia, jotka ovat joutuneet tekemään lemmikilleen viimeisen palveluksen eli antamaan suostumuksen eutanasiaan.

Nämä ovat herkkyyttä ja hienotunteisuutta vaativia tilanteita.

Minun ja muunkin henkilökunnan tehtävä on antaa aikaa ja myötäelää surua.

— Meillä on täällä erityinen eutanasiahuone, jossa lemmikin omistaja saa olla rauhassa kuolleen eläimensä kanssa. Surra ja jättää hyvästit. Minun ja muunkin henkilökunnan tehtävä on antaa siihen aikaa ja myötäelää sitä surua.

Omistaja voi itse päättää, haluaako hän lemmikilleen ruumiinavauksen, jonka perusteella varmistetaan kuolinsyy.

Myös lääkäri voi sitä ehdottaa, mikäli avauksen perusteella saattaisi löytyä jotain sellaista tietoa, mikä olisi hyödyksi eläinlääketieteelliselle tutkimukselle.

Lemmikkieläimen viimeinen leposija

Lemmikin viimeiseksi leposijaksi löytyy erilaisia vaihtoehtoja.

— Kerromme niistä sitten kun suru on hiukan hälvennyt ja ihminen kykenee ottamaan vastaan jotain tietoakin.

Monet, varsinkin kaupungissa eläneet lemmikit, tuhkataan. Omistaja voi valita, haluaako hän yksilötuhkauksen vai yhteistuhkauksen.

Yksilötuhkauksessa lemmikin ruumis poltetaan yksinään ja tuhkat on postitetaan omistajalle.

Yhteistuhkauksessa taas poltetaan useampia eläimiä samalla kertaa ja tuhkat hävitetään polttolaitoksella.

Omistaja voi myös haudata lemmikkinsä. Silloin viimeinen leposija löytyy oman talon tai kesämökin tontilta.

— Sieltä meidän kesämökiltä löytyy meidänkin perheen koirien haudat. Hautakivineen ja muistolaattoineen, huokaa Jari Lampio haastattelun lopuksi.

Eläinsairaala

Sarjassa esiintyvät eläimet löytyvät somessa tunnisteella #yleeläinsairaala: