Hyppää pääsisältöön

“Olenko minä ok, riitänkö minä ja onko maailma tällainen?” – Liian monella pojalla ei edelleenkään ole tilaa puhua tärkeistä asioista

Poika ja puhekupla
Poika ja puhekupla Docventures

Kun puhutaan miehistä ja tunteista, on aloitettava alusta. Siis pojista. Kysyimme Poikien Talosta ja Poikien Puhelimesta, mitkä asiat poikia mietityttävät. Samalla selvisi muutama syy sille, miksi aina ei ole niin helppo kertoa, miltä tuntuu.

Tehdäänpä heti alusta asti selväksi: pojat ja nuoret miehet haluavat puhua asioistaan ja tunteistaan yhtä paljon kuin tytötkin. Osa pojista on puhumisessa erittäin hyviä, osalle se on todella vaikeaa.

Poikien Puhelimen esimies Miguel Reyes on vastannut poikien soittoihin 10 vuoden ajan. Sinä aikana pojista on tullut koko ajan parempia puhujia – ja samalla kuilu hyvin ja huonosti pärjäävien välillä on kasvanut.

– Meille soittaa välillä tyttöjä, ja heillä on aika laaja skaala tunteissa verrattuna joihinkin poikiin, jotka vain sanovat, että kaikki on päin vittua, Reyes sanoo.

Poikien Talon johtaja Kalle Laanterä on sitä mieltä, että puhumattomuus ei ole biologiasta kiinni. Siihen ohjaa sosiaalinen kulttuuri.

Opetetaanko pieniä poikia nimeämään ja käsittelemään tunteitaan? Näkevätkö aikuiset pelkän käytöksen vai auttamaan poikia ymmärtämään syitä käytökselle? Onko mallia miehistä, jotka ottavat muut huomioon ja puhuvat tunteistaan?

Omista tunteista puhuminen on tärkeää, jotta voi ratkaista ongelmiaan ja osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Kouluterveyskyselyn mukaan joka kymmenes poika on vailla läheistä ystävää.

Pojat, jotka eivät tunne kuuluvansa mihinkään, saattavat hakea hyväksyntää esimerkiksi netin alakulttuureista tai jopa erilaisista ääriryhmistä.

– Pahimmillaanhan se johtaa siihen, että syrjäytymis-, päihde-, itsemurha- ja rikostilastoissa miehet ovat yliedustettuina, Laanterä sanoo.

Poikia mietityttävät samat asiat kuin tyttöjä: seksuaalisuus ja ihmissuhteet

– Isoimmat kysymykset ovat, olenko minä ok, riitänkö minä ja onko maailma tällainen. Ne ovat vaikeita kysymyksiä, eikä niitä ole helppo kysyä, ellei kukaan ole opettanut, miten sellaisista asioista puhutaan, Reyes sanoo.

Poikien Puhelin perustettiin 15 vuotta sitten, koska huomattiin, että pojat tietävät omasta seksuaaliterveydestään paljon tyttöjä vähemmän. Tänäkin päivänä Poikien Puhelimeen soitettujen puheluiden viisi yleisintä aihetta ovat:

  1. harrasteet ja yleistieto
  2. seksi
  3. sukuelimet
  4. keho, terveys ja kasvaminen
  5. kaverit

Tiukassa peesissä seuraavat seurustelu, perhe, itsetyydytys ja moraali, arvot, asenteet sekä filosofia.

Myös Poikien Talon keskusteluissa usein esille nousee seksuaalisuus. Pojat pohtivat niin ihmissuhteita kuin vaikka omaa seksuaalista suuntautumistaan.

Lisäksi pojat ja nuoret miehet kaipaavat mahdollisuuksia jutella kuulumisistaan ja arkisista tilanteista.

Yli 20-vuotiaiden miesten kohdalla korostuvat itsenäiseen elämään liittyvät kysymykset. Laanterä kertoo, että moni kaipaa tilaa pohtia omaa itsetuntoa ja identiteettiä suhteessa siihen, mitä ulkopuolelta odotetaan. Usein voi mietityttää esimerkiksi se, jos parikymppisenä ei ole kokemusta naisasioista, eikä siten sovi tiettyyn kuvaan hyväksytystä miehenä olemisesta.

Seksuaalisuus, ihmissuhteet, terveys ja oma paikka maailmassa. Nämä kaikki ovat asioita, joita pohditaan naisten ja tyttöjen medioissa, kuten Demi-lehdessä.

Pojille tai kaikille nuorille suunnattuja vastaavia tietolähteitä on tarjolla hyvin vähän.

Miksei kaikkien poikien kysymyksille ole tilaa?

Negatiivinen vuorovaikutus ja väkivalta elävät haastateltavien mukaan edelleen vahvasti poikakulttuurissa, vaikka eroja toki on. Jos tuo omia heikkouksiaan ilmi, muut saattavat alkaa nälvimään. Itseä mietityttäviä asioita piilotellaan, ettei tulisi turpaan.

– Helposti alkaa määrittelemään omaa identiteettiä sen kautta, miten ajattelee muiden näkevän itsensä. Ja se voi johtaa esimerkiksi vetäytymiseen, Laanterä sanoo.

Jos porukassa pitää olla vahva, voi olla vaikea tuoda omaa haavoittuvaisuutta esille. Miesjärjestöt ovat puhuneet tästä julkisuudessa: monet miehet hakevat ja pyytävät apua esimerkiksi masennukseen vasta hyvin myöhään. Sen myöntäminen, ettei pärjää, koetaan häpeälliseksi.

Usein Poikien Puhelimeen soittavat avaavat keskustelun vitsillä tai älyttömillä kysymyksillä. Kun omaa tietämättömyyttä tai huolta ei haluta näyttää, ne yritetään peittää huumorilla.

– Joskus pitää jaksaa aika idioottimaista huumoria monta puhelua, ennen kuin päästään oikeaan asiaan. Se on osin myös itsesuojelua, halutaan testata, mitä aikuiselle oikeasti voi kertoa, Reyes sanoo.

Myös Laanterän mukaan monet pojat ja nuoret miehet keskustelevat vakavista asioista vasta sitten, kun tietävät, ettei tarvitse kokea turvattomuutta ja häpeää. Tämä voi viedä aikaa. Siksi täytyy jatkuvasti osoittaa olevansa valmis kuuntelemaan ja puhumaan mistä vain aiheista, jotka pojat kokevat olennaisiksi.

Paljon merkitystä on kasvatuksella ja aikuisten esimerkillä.

– Meidän aikuisten pitää tiedostaa se, miten omat uskomuksemme ja piiloiset viestimme vaikuttavat kundeihin", Laanterä sanoo.

Vaikka avun pyytäminen ei aina ole helppoa, pojat kuitenkin hakevat aktiivisesti ratkaisuja ongelmiinsa.

Osalle tämä tarkoittaa tässä ja nyt -ratkaisujen etsimistä aikaa vaativiin asioihin. Kun tarvittaisiin lääkärihoitoa tai halutaan selvitä sydänsuruista, odotetaan, että ratkaisun saa yhdellä puhelinsoitolla.

– Moni kysyy, että miten saisin nopeasti tyttöystävän, kerro nyt mulle. Se nyt vain on yleisempi kysymys, pitää olla ystävällinen ja kohtelias ja mennä jututtamaan tyttöjä. Mitään taikakeinoja ei ole, Reyes kertoo.

Ruotsissa #metoo:sta keskustellaan miesten omissa porukoissa

Äijäkulttuurin ja merkityksettömyyden tunteen ikävimpiä seurauksia ovat väkivalta ja seksuaalinen häirintä. Näistä asioista puhumiselle poikien ja miesten on myös usein vaikea löytää paikkaa.

– Jos tässä ajassa ei ole sosiaalisia taitoja, pudottaa itsensä keskustelusta, vaikka olisi samoja tuntemuksia kuin kaikilla muillakin, Reyes sanoo.

Sillä tunteista puhuminen ja kyky huomioida muita kytkeytyvät siihen, löytääkö omaa paikkaansa maailmassa. Ristiin näiden kanssa vaikuttavat rakenteelliset asiat: onko omalla paikkakunnalla sellaisia töitä kuin on ajatellut, kokeeko millaisten asioiden määrittävän ihmistä, ja osaako hankkia niitä taitoja, joita tarvitaan pärjäämiseen, kun maailma ympärillä muuttuu.

Reyes kertoo, että Poikien Puhelin pyrkii toimimaan myös niiden poikien äänenä, "joilla ei ole viisasta sanottavaa paneeleissa".

Sillä keskusteluun on otettava mukaan myös ne, joista ollaan huolissaan. Helppoa se ei ole, jos jotkut eivät osaa kommunikoida kuin kiroilemalla – mikä on myös Poikien Puhelimessa arkea.

Laanterä kertoo Suomessa kiinnittäneensä huomiota siihen, miten vähän miehet osallistuvat #metoo-keskusteluun julkisesti.

Naapurissa Ruotsissa sen sijaan miehet ovat praatanneet asiasta joukolla. Esimerkiksi:

  • MÄN-järjestö on organisoinut jo yli 30 paikkakunnalla #allamän-keskusteluja miehille, jotka haluavat osallistua seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen. Keskustelut käydään pienissä ryhmissä, turvallisesti. Syyskuun alussa järjestö starttasi #eftermetoo-keskustelukiertueen.
  • 19-vuotias Shanga Aziz perusti Locker room talk -järjestön muuttaakseen huonoja asenteita urheilujoukkueiden pukukopeissa. Järjestöllä on on ohjelma, jonka avulla pukukoppipuheisiin pyritään vaikuttamaan.

Sekä Laanterä että Reyes uskovat, että jossain vaiheessa miehet ottavat Suomessakin keskusteluun enemmän osaa. Sillä vaikka nuoret ovat yhä avarakatseisempia, osalle pojista on heidän mukaansa paljon opetettavaa omissa ja toisten rajoissa.

Keskustelun jatkuminen ja miesten osallistuminen vaatii esikuvia, jotka näyttävät, miten aihetta voi lähteä käsittelemään. Laanterä huomauttaa, että keskusteluun osallistuminen vaatii rohkeutta. Siksi sitä pitäisi käydä myös muuten kuin julkisilla areenoilla.

– Pitää olla kuvastoa positiivisesta mieheydestä ja vastuunkantamisesta. Sitä kautta ehkä ymmärretään, että #metoo liittyy kulttuuriseen mieskuvaan ja aletaan miettiä, mitä tälle voi tehdä, Laanterä sanoo.

Näin keskustelu on tähän mennessä edennyt

Jonkin verran puheenvuoroja #metoon ja miehisyyden tiimoilta löytyy jo Suomestakin. Muun muassa näin on puhuttu pojista ja miehistä:

Näkökulma. Riku Korhonen mietti miesten vastuuta #metoo-keskustelussa.

Väkivalta. "Onni on tulla hakatuksi niin, ettei kukaan näe", toimittaja Matti Kuusela tiivisti poikana olemisen Aamulehdessä maaliskuussa.

#mentoo. Viestinnän tutkija Taneli Heikka ehdotti #mentoo-kampanjaa, joka kiinnittäisi huomion siihen, että miesten väkivallasta kärsivät myös toiset miehet.

Poikakoodi. Ylen uutisessa todettiin, että ahtaat sukupuoliroolit kasvattavat poikia väkivallan kulttuuriin. Sittemmin puhuttiin siitä, kuinka kasvattajat voivat auttaa poikakoodin purkamisessa.

Poikien huolet. Radio Helsingin Tyttöjen Talossa -ohjelmassa Poikien Talon työntekijät vierailivat pohtimassa, miten rakennetaan uudelleen miehuutta.

Ahdisteleva opettaja. Loppuvuodesta 2017 Demokraatti-lehden päätoimittaja Mikko Salmi kertoi kouluajan ahdistelukokemuksistaan. Hänen entisen koulunsa Facebook-ryhmässä moni kommentoi kirjoitukseen "#metoo". Maaliskuussa Helsingin Sanomat julkaisi vuosikymmeniä jatkuneesta ahdistelusta jutun.

Häirintä kouluissa. Viime viikolla ilmestynyt Ylen tutkivan journalismin yksikön MOT:n ja Docventuresin yhteistyöjuttu käsitteli seksuaalista häirintää kouluissa: "Tyttöjen seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuville pojille tilanne on usein hyvin mutkikas: pelko leimautumisesta on niin kova, että häirinnän kokemuksen epämiellyttävyyttä ei uskalleta näyttää".

Toksinen maskuliinisuus. Viime viikolla julkaistussa kolumnissaan Kimmo Ohtonen käsitteli nuoruutensa väkivaltaisia kokemuksia ja toksisen maskuliinisuuden käsitettä.

Ja yleisemmin tasa-arvokeskustelussa miehet ja pojat ovat viime viikkoina olleet esillä muun muassa näin:

Kehuminen. Elokuussa Helsingin Sanomat kertoi siitä, kuinka kehut vähentävät alttiutta väkivaltaan.

Isyys. Ylen uutisen mukaan isät jäävät usein neuvolassa huomiotta, ja heidän masennustaan ei huomata.

Isähaaste. Elokuussa startannut Isähaaste-kampanja edistää "isäystävällisempää" työkulttuuria yrityksissä.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures