Hyppää pääsisältöön

Soolo-Bach ei toimi nokkahuilulla

Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatteja ja -partitoja sekä soolosellosarjoja on perustellusti ja ansiokkaasti esitetty monilla eri soolosoittimilla. Frans Brüggenin sovitukset nokkahuilulle ovat kuitenkin niin täynnä kompromisseja ja rajoitteita, että niitä tekee pahaa kuunnella. Nokkahuilisti Bolette Roedin uusi Ondine-levytys on murheellisinta soolo-Bachia pitkään aikaan.

Bach / Bolette Roed
Bach / Bolette Roed Uudet levyt

Bachin sooloviulu- ja soolosellomusiikin keskeisenä ideana on moniäänisyyden kevyehkö luonnostelu jousisoittimille luontevilla keinoilla, niin että kuulija tiedostamattaan täydentää rikkaan harmonian ja kontrapunktin. Mutta nokkahuilussa ei ole luontevia keinoja moniäänisyyden luonnosteluun. Sovituksissa Brüggen turvautuu lähinnä etuheleisiin, jotka eivät tarkoitukseen riitä, vaan kuulostavat irralliselta lurittelulta. Erityisen verisesti nokkahuilu amputoi kontrapunktin niissä kohdissa, joissa Bach siirtää melodialinjaa ääneltä toiselle. Levy onkin täynnä selittämättömiä melodianpätkiä eri äänenkorkeuksilla.

Bach luonnosteli moniäänisyyttä myös ikiliikkujamaisiin kuvioihin, mutta niitäkään nokkahuilisti ei saa toteutumaan, koska välillä pitää ottaa happea. Tämä harmillinen pikkuseikka pilaa fraseerauksen monessa kohtaa. Myös nokkahuilun rajallinen ääniala johtaa musiikillisesti kestämättömiin kompromisseihin, kun muutenkin huteraa polyfoniaa sotketaan vaihtamalla oktaavialaa.

Brüggen ei ole yrittänytkään sovittaa Bachin kaikkea sooloviulumusiikkia, ja soolosellosarjojen horisontaalisemmassa harmoniamaailmassa nokkahuilu selviää kelvollisesti. Mutta silloin kun sovitukset hetkellisesti toimivat, Bolette Roedin rytmisesti venyvä soittotapa estää levystä pitämisen. Bach ei tarkoittanut musiikkiaan tanssittavaksi, mutta halusi säilyttää rytmisen karaktääriyhteyden eri tanssilajeihin. Tätä Roed ei kunnioita, vaan soittelee purkkamaisella vapaudella. Jotkut sävelet ovat pidempiä, toiset lyhempiä ja välissä saattaa olla jonkin verran taukoa, mutta järkevää ajallista yhteyttä sävelten välille ei muodostu.

Levyvihkosessa Bolette Roed kertoo sen tavallisen tarinan: kuinka sovituksista vähitellen kehkeytyi musiikkia, jonka Bach olisi voinut itsekin tehdä. Rohkenen olla eri mieltä. Olen kuullut sellaisia sovituksia paljon, eikä tämä levy kuulu niihin.

J.S. Bach (sov. Frans Brüggen): Osia sooloviulusonaateista ja -partitoista sekä soolosellosarjoista. - Bolette Roed, nokkahuilut. (Ondine, ODE 1323-2D)

Kuuntele Uudet levyt 18.9.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Krishna Nagarajan nyky(kansan)musiikki hurmaa rytmisellä eloisuudella

    Levyarvio

    Italialais-intialainen, Suomeen kotiutunut Krishna Nagaraja tunnetaan viulistina ja alttoviulistina etenkin periodi- ja kansanmusiikkipiireissä. Viime vuodet hän on laatinut Sibelius-Akatemiaan taiteellista väitöskirjaa laveasta polska-aiheesta. Projektin tuloksia on nyt kuultavissa Challenge Classicsin uutuuslevyllä, joka todistaa Nagarajan taidot säveltäjänä. Tales of Norway sisältää norjalaiseen perinteeseen linkittyvää, nykykansanmusiikista ponnistavaa, läpisävellettyä musiikkia, jonka rytminen leikkisyys ja eloisa fantasia tekevät vaikutuksen.

  • Tuplalevyllinen perusteellista klarinetti- ja elektroniikkatutkimusta

    Levyarvio

    Amerikkalainen klarinetisti Lucy Abrams-Husso on kotiutunut Suomeen jo vuosia sitten ja tekee nyt Sibelius-Akatemiassa väitöskirjatutkimusta aikamme amerikkalaisesta ja suomalaisesta klarinettimusiikista. Tutkimusprojektin tuloksia kuullaan SibaRecordsin julkaisemalla tuplalevyllä, joka sisältää seitsemän laajaa teosta klarinetille ja elektroniikalle. Musiikinkuluttajalle tällainen kerta-annos on vähintäänkin riittävä, mutta teosten soinnillinen ja dramaattinen moninaisuus pitää kuulijan mielenkiintoa yllä ja haastaa sopivasti myös perusteellista tutkija-muusikkoa.

  • Lisää sävyjä Vasksin mystiikkapaatokseen

    Levyarvio

    Latvialainen Peteris Vasks on viime vuosina noussut maailmanmaineeseen hempeyttä ja paatosta sekoittavalla versiollaan mystisestä minimalismista. Vasksin luottopianisti Reinis Zarins onneksi tarjoaa päivitystä Vasksin säveltäjäkuvaan Ondinen julkaisemalla uutuuslevyllä, jonka ohjelmistoon sisältyy myös säveltäjän kapinallista ja särmikästä varhaistuotantoa.

  • Kuherruskuukausi Sibeliuksen parissa

    Levyarvio

    Viime syyskuussa Nicholas Collon aloitti Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, ja lähes saman tien suhde laitettiin koetukselle suomalaisittain vaativalla levytyksellä. Sibeliuksen seitsemäs sinfonia sekä näyttämömusiikkisarjat Kuningas Kristian II ja Pelleas ja Melisande tietysti sujuvat RSO:lta kuin vettä valaen, mutta Collonin tulkinnallinen näkemys joutuu kestämään vertailun pitkään perinteeseen. Onneksi Ondinen julkaisema levytys hehkuu kapellimestarin ja orkesterin kuherruskuukauden auvoa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua