Kare Eskola
Yle
Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatteja ja -partitoja sekä soolosellosarjoja on perustellusti ja ansiokkaasti esitetty monilla eri soolosoittimilla. Frans Brüggenin sovitukset nokkahuilulle ovat kuitenkin niin täynnä kompromisseja ja rajoitteita, että niitä tekee pahaa kuunnella. Nokkahuilisti Bolette Roedin uusi Ondine-levytys on murheellisinta soolo-Bachia pitkään aikaan.
Bachin sooloviulu- ja soolosellomusiikin keskeisenä ideana on moniäänisyyden kevyehkö luonnostelu jousisoittimille luontevilla keinoilla, niin että kuulija tiedostamattaan täydentää rikkaan harmonian ja kontrapunktin. Mutta nokkahuilussa ei ole luontevia keinoja moniäänisyyden luonnosteluun. Sovituksissa Brüggen turvautuu lähinnä etuheleisiin, jotka eivät tarkoitukseen riitä, vaan kuulostavat irralliselta lurittelulta. Erityisen verisesti nokkahuilu amputoi kontrapunktin niissä kohdissa, joissa Bach siirtää melodialinjaa ääneltä toiselle. Levy onkin täynnä selittämättömiä melodianpätkiä eri äänenkorkeuksilla.
Bach luonnosteli moniäänisyyttä myös ikiliikkujamaisiin kuvioihin, mutta niitäkään nokkahuilisti ei saa toteutumaan, koska välillä pitää ottaa happea. Tämä harmillinen pikkuseikka pilaa fraseerauksen monessa kohtaa. Myös nokkahuilun rajallinen ääniala johtaa musiikillisesti kestämättömiin kompromisseihin, kun muutenkin huteraa polyfoniaa sotketaan vaihtamalla oktaavialaa.
Brüggen ei ole yrittänytkään sovittaa Bachin kaikkea sooloviulumusiikkia, ja soolosellosarjojen horisontaalisemmassa harmoniamaailmassa nokkahuilu selviää kelvollisesti. Mutta silloin kun sovitukset hetkellisesti toimivat, Bolette Roedin rytmisesti venyvä soittotapa estää levystä pitämisen. Bach ei tarkoittanut musiikkiaan tanssittavaksi, mutta halusi säilyttää rytmisen karaktääriyhteyden eri tanssilajeihin. Tätä Roed ei kunnioita, vaan soittelee purkkamaisella vapaudella. Jotkut sävelet ovat pidempiä, toiset lyhempiä ja välissä saattaa olla jonkin verran taukoa, mutta järkevää ajallista yhteyttä sävelten välille ei muodostu.
Levyvihkosessa Bolette Roed kertoo sen tavallisen tarinan: kuinka sovituksista vähitellen kehkeytyi musiikkia, jonka Bach olisi voinut itsekin tehdä. Rohkenen olla eri mieltä. Olen kuullut sellaisia sovituksia paljon, eikä tämä levy kuulu niihin.
J.S. Bach (sov. Frans Brüggen): Osia sooloviulusonaateista ja -partitoista sekä soolosellosarjoista. - Bolette Roed, nokkahuilut. (Ondine, ODE 1323-2D)
Kuuntele Uudet levyt 18.9.2018, toimittajana Kare Eskola.
