Hyppää pääsisältöön

Susanne Kujala tekee Bachilla kunniaa Janakkalan uruille

Vuonna 1993 Martti Porthanin urkurakentamo sai valmiiksi uudet urut Janakkalan kirkkoon. Ja millaiset urut ne ovatkaan! Pohjoissaksalaisen barokkiesikuvan mukaan rakennettu jalo instrumentti on tehnyt Janakkalan kirkosta melkeinpä pyhiinvaelluskohteen sekä urkureille että urkumusiikin ystäville. Alba-yhtiön ja urkuri Susanne Kujalan uutuuslevyllä Janakkalan urkujen 25-vuotissyntymäpäivää vietetään asianmukaisin menoin Bachin parissa, koska Bach sopii Janakkalan uruille erityisen hyvin.

Bach on Porthan Organ / Kujala
Bach on Porthan Organ / Kujala Uudet levyt

Susanne Kujala on Suomen parhaita konserttiurkureita. Nykymusiikki on hänen erikoisalansa, mutta taituruus, sointiaisti ja harmonikkataustan tukema svengi sopivat Bachiin yhtä lailla. Porthan-urkujen juhlaohjelmaksi Kujala on valinnut tasapainoisen ja soinnillisesti edustavan otoksen - kaksi erilaista preludia ja fuugaa, kaksi erilaista triosonaattia ja juhlavana loppuna Toccata, adagio ja fuuga C-duuri.

Kujalan taustan takia odotin häneltä jotain pientä jekkua rytmeissä tai rekisteröinneissä, mutta Kujala on olletikin vaikuttunut hienon soittimen äärellä, ja soittaa sillä Bachia myötäkarvaan, niin kuin soitin haluaa sitä soitettavan. Hyvä niin, onhan kyseessä hienon soittimen juhlalevy! Eräänlaisena yleistunnelmana levyllä on pehmeä, silkinkiiltävä ja kantava sointi. Pauhukohdissa Kujala säätää sointiin särmää, hiljaisemmissa osissa korostuu ilmavuus, mutta kaikilla rekisteröinneillä kuulijalle tulee selväksi, että kyseessä on laadukas ja sielukas instrumentti. Vaikutelman viimeistelee Markku Veijonsuon täyteläinen äänitys, jossa on enemmän urkua ja vähemmän kirkkoa kuin Mika Koivusalon urkuäänityksissä. Porthan-urkujen raja tulee vastaan ainoastaan hitaiden osien pehmeissä, todella syvissä bassoäänissä, jotka eivät syty tarkasti.

Kujalan soitto on rytmisesti parempaa kuin urkureilla keskimäärin. Esimerkiksi c-molli-sonaatin ääriosissa Kujala tavoittaa rennon, rullaavan liike-energian, joka tempaa kuulijan väistämättömästi mukaansa, kun taas hitaassa osassa Kujala käyttää rubatoa niin elastisesti kuin se uruilla on mahdollista. Teknisesti soitto ei jätä kysyttävää - jopa pirullinen jalkiosoolo Toccatassa C-duuri etenee kirkkaasti ja määrätietoisesti päätökseensä.

Tämä levy kannattaa siis kuunnella paitsi Bachin musiikin ja Susanne Kujalan soiton takia, myös suomalaisen urkuperinteen kunniaksi. Meillä pienetkin seurakunnat ovat uskaltaneet panostaa hyviin urkuihin, ja löytäneet niille taidokkaat rakentajat. Tulos antaa musiikin ihmeen tapahtua.

"Bach on Porthan organ". J.S. Bach: Preludit ja fuugat D-duuri ja a-molli; Triosonaatit nro 4 e-molli ja 2 c-molli; Toccata C-duuri. - Susanne Kujala, urut. (ABCD 424)

Kuuntele Uudet levyt 18.9.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Yle Klassisessa yli 40 konserttia BBC Proms -festivaalilta

    Maailman mittavin klassisen musiikin festivaali

    Maailman mittavin klassisen musiikin festivaali BBC Proms viettää tänä vuonna 125-vuotisjuhlaansa. Samalla promien perustajan Sir Henry Woodin syntymästä on kulunut 150 vuotta. BBC Proms 2019 on juhlavuonna konserttitarjonnaltaan ylenpalttisen runsas. Esiintyjinä maailman huippuorkestereita, artisteja ja kapellimestareita sekä runsaasti uusia tuttavuuksia.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua