Hyppää pääsisältöön

Susanne Kujala tekee Bachilla kunniaa Janakkalan uruille

Vuonna 1993 Martti Porthanin urkurakentamo sai valmiiksi uudet urut Janakkalan kirkkoon. Ja millaiset urut ne ovatkaan! Pohjoissaksalaisen barokkiesikuvan mukaan rakennettu jalo instrumentti on tehnyt Janakkalan kirkosta melkeinpä pyhiinvaelluskohteen sekä urkureille että urkumusiikin ystäville. Alba-yhtiön ja urkuri Susanne Kujalan uutuuslevyllä Janakkalan urkujen 25-vuotissyntymäpäivää vietetään asianmukaisin menoin Bachin parissa, koska Bach sopii Janakkalan uruille erityisen hyvin.

Bach on Porthan Organ / Kujala
Bach on Porthan Organ / Kujala Uudet levyt

Susanne Kujala on Suomen parhaita konserttiurkureita. Nykymusiikki on hänen erikoisalansa, mutta taituruus, sointiaisti ja harmonikkataustan tukema svengi sopivat Bachiin yhtä lailla. Porthan-urkujen juhlaohjelmaksi Kujala on valinnut tasapainoisen ja soinnillisesti edustavan otoksen - kaksi erilaista preludia ja fuugaa, kaksi erilaista triosonaattia ja juhlavana loppuna Toccata, adagio ja fuuga C-duuri.

Kujalan taustan takia odotin häneltä jotain pientä jekkua rytmeissä tai rekisteröinneissä, mutta Kujala on olletikin vaikuttunut hienon soittimen äärellä, ja soittaa sillä Bachia myötäkarvaan, niin kuin soitin haluaa sitä soitettavan. Hyvä niin, onhan kyseessä hienon soittimen juhlalevy! Eräänlaisena yleistunnelmana levyllä on pehmeä, silkinkiiltävä ja kantava sointi. Pauhukohdissa Kujala säätää sointiin särmää, hiljaisemmissa osissa korostuu ilmavuus, mutta kaikilla rekisteröinneillä kuulijalle tulee selväksi, että kyseessä on laadukas ja sielukas instrumentti. Vaikutelman viimeistelee Markku Veijonsuon täyteläinen äänitys, jossa on enemmän urkua ja vähemmän kirkkoa kuin Mika Koivusalon urkuäänityksissä. Porthan-urkujen raja tulee vastaan ainoastaan hitaiden osien pehmeissä, todella syvissä bassoäänissä, jotka eivät syty tarkasti.

Kujalan soitto on rytmisesti parempaa kuin urkureilla keskimäärin. Esimerkiksi c-molli-sonaatin ääriosissa Kujala tavoittaa rennon, rullaavan liike-energian, joka tempaa kuulijan väistämättömästi mukaansa, kun taas hitaassa osassa Kujala käyttää rubatoa niin elastisesti kuin se uruilla on mahdollista. Teknisesti soitto ei jätä kysyttävää - jopa pirullinen jalkiosoolo Toccatassa C-duuri etenee kirkkaasti ja määrätietoisesti päätökseensä.

Tämä levy kannattaa siis kuunnella paitsi Bachin musiikin ja Susanne Kujalan soiton takia, myös suomalaisen urkuperinteen kunniaksi. Meillä pienetkin seurakunnat ovat uskaltaneet panostaa hyviin urkuihin, ja löytäneet niille taidokkaat rakentajat. Tulos antaa musiikin ihmeen tapahtua.

"Bach on Porthan organ". J.S. Bach: Preludit ja fuugat D-duuri ja a-molli; Triosonaatit nro 4 e-molli ja 2 c-molli; Toccata C-duuri. - Susanne Kujala, urut. (ABCD 424)

Kuuntele Uudet levyt 18.9.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Monteverdi-valikoima hurmaa kuin pienoisooppera

    Levyarvostelu

    Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

  • Belle époquen loistavaa laulutaidetta patriarkaatin varjoista

    Levyarvostelu

    Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

  • Mezzo Melis Jaatisen profiililevyllä Skandinavia kohtaa Pariisin

    Levyarvostelu

    Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

  • Kotimaiset Vasks-tulkinnat kestävät vertailun

    Levyarvostelu

    Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua