Hyppää pääsisältöön

Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

Luontoilta-ohjelman asiantuntijaraati ja juontaja Veikko Neuvonen tv-studiossa vuonna 2000.
Luontoilta-ohjelman asiantuntijaraati ja juontaja Veikko Neuvonen tv-studiossa vuonna 2000. Luontoilta-ohjelman asiantuntijaraati ja juontaja Veikko Neuvonen tv-studiossa vuonna 2000. Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle kuvapalvelu Ilkka Koivisto,Matti Helminen,Harri Dahlström,Kauri Mikkola,Seppo Vuokko,Juha Tiainen

Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26. huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

Ohjelman idean kehitti maantieteilijä, biologi Veikko Neuvonen. 1970-luvun alussa Ylen Tiedetoimitukseen kesätoimittajaksi tullut Neuvonen sai idean suomenkielisestä, Yleisradion ruotsinkielisen puolen Naturväktarna-ohjelman kaltaisesta suorasta luonto-ohjelmasta. Tavoitteena oli kehittää vuorovaikutteinen ohjelma, jonne radion kuulijat pystyivät soittamaan ja esittämään luontoaiheisia kysymyksiä asiantuntijoilta.

Ohjelman kotoisa tunnelma ja asiantuntijoiden jutusteleva tyyli upposi yleisöön. Kiitosta se sai erityisesti tekijöiden ystävällisestä lähestymistavasta ja kiireettömästä keskinäisestä pohdinnasta.

Luontoillan tarkoituksena ei ollut kuitenkaan löytää ratkaisuja ympäristöpoliittisiin ongelmiin. Suurin osa yleisökysymyksistä koostui lähiluonnon ilmiöistä kuten siilin, oravien ja muurahaisten puuhista, sekä erilaisista kalojen loisista.

Vaihtaako hauki hampaita? Saako muurahaisille syöttää minttusuklaata?― Yleisökysymyksiä Luontoilta-ohjelmassa 18.8.1984

Juontaja Veikko Neuvosen lisäksi Luontoillan asiantuntijaraatiin kuului hänen tarkkaan valitsemansa joukko. Pienten vaihdosten jälkeen ohjelman lopulliseen, klassiseen kokoonpanoon kuuluivat Harri Dahlström (kalat, kalastus ja vesiluonto), Matti Helminen (nisäkkäät ja riistaeläimet), Ilkka Koivisto (eläinten käyttäytymisen biologia, biologia ja eläintensuojelu), Kauri Mikkola (hyönteiset ja muut selkärangattomat), Seppo Vuokko (sienet ja kasvit) sekä Seppo Vuolanto (linnut).

Luontoilta-ohjelman työryhmää vuonna 1979.
Luontoillan työryhmää vuonna 1979 ennen "Seitsemää veljestä". Edessä Kauri Mikkola, juontaja Terttu Petäjä, Seppo Vuolanto ja Seppo Vuokko. Takana Pertti Uotila, Harri Dahlström ja Matti Helminen. Luontoilta-ohjelman työryhmää vuonna 1979. Kuva: Håkan Sandblom / Yle kuvapalvelu Kauri Mikkola,Seppo Vuolanto,Seppo Vuokko,Harri Dahlström,Pertti Uotila
Puhelunvälittäjä ottaa vastaan yleisökysymyksiä Luontoilta-ohjelmaan.
Puhelunvälittäjä ottaa vastaan yleisökysymyksiä Luontoilta-ohjelmaan vuonna 2000. Puhelunvälittäjä ottaa vastaan yleisökysymyksiä Luontoilta-ohjelmaan. Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle kuvapalvelu Luontoilta,2000,puhelunvälittäjät

Luontoilta televisioitiin ensimmäisen kerran yhteislähetyksenä radion kanssa vuonna 1982. Taipalsaaren kyläniemestä tehdyssä ohjelmassa juhlittiin ohjelman sadannetta lähetystä.

Monelle on ollut aina epäselvää, miten oikeastaan tätä Luontoiltaa tehdään. Tänään teemme aivan samaan tapaan kuin radiossa, mutta tällä kertaa te näette, millä tavalla tämä kaikki tapahtuu.― Veikko Neuvonen Luontoilta-ohjelmassa 18.8.1984
Ensimmäinen Ylen arkistoissa säilynyt televisiossa esitetty Luontoilta on 18. elokuuta 1984 esitetty jakso. Tv-studiossa tehdyssä lähetyksessä saadaan vastaus muun muassa siihen, mitä tehdä huonokuntoiselle siilinpojalle, jonka lapset ovat tuoneet kotiin sekä, miten erottaa hirvikärpäsen lintukärpäsestä?

Studiolähetysten ohella ohjelmaa tehtiin vuosien varrella lukuisia kertoja myös yleisötilaisuuksina muun muassa Nurmijärven Taaborinvuorella, Helsingissä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja Korkeasaaressa sekä Porin Kirjurinluodolla ja Turun Ruissalossa.

Miten esimerkiksi revontulet vaikuttavat eläimiin?― Yleisökysymys Helsingin Kumpulan siirtolapuutarhassa.

Uusi lähetysmuoto aiheutti "seitsemässä veljessä" huolta. Tekijäjoukossa arveltiin muun muassa heidän parrakkaiden naamojen jopa karkottavan ohjelman ystävät. Myös kuvamateriaalin niukkuus mietitytti työryhmää. Kuvatarjonnassa turvauduttiin usein Ilkka Koiviston piirustuksiin, joista tulikin osa ohjelman pidettyä antia.

Tekijöiden peloista huolimatta ohjelma löysi ajan kanssa vankan katsojakuntansa ja onnistui laajentamaan sekä nuorentamaan yleisöään. Vuonna 1985 se oli kymmenenneksi katsotuin tv-ohjelma. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Luontoillan ohjelma komeili neljännellä sijalla katsotuimpien ohjelmien joukossa.

Luontoillan ansiosta myös yleisöltä saatiin vastavuoroisesti arvokasta tietoa. Paneelin antamat havaintotehtävät innostivat yleisöä raportoimaan runsaasti omia havaintojaan, joiden ansiosta Suomessa löydettiin muun muassa uusi sienilaji.

Luontoillan kolmattasadatta lähetystä juhlittiin 15. kesäkuuta 1994 Korkeasaaren eläintarhassa. Kolea sää oli saanut paikanpäälle valitettavan vähän yleisöä, mutta asiantuntijoita se ei hidastanut. Kysymyksissä aiheina olivat muun muassa arktisten lintujen muutto, ohjelman kestosuosikki lepakko, jokavuotinen ongelma sinilevä sekä eläinten värien näkeminen.
Luontoillan vuoden 2000 ainoa yleisötilaisuus järjestettiin Helsingin Kumpulan siirtolapuutarhassa. Pilvipoutainen kesäpäivä oli kannustanut paikalle runsaasti ihmisiä esittämään luontoaiheisia kysymyksiä. Keskustelua syntyi muun muassa punkeista ja borrelioosista sekä ihmeteltiin kiviin ilmestyneitä reikiä. Tällä kertaa mukana asiantuntijaraadissa oli myös Juha Tiainen.

Palkintoja ja kunnianosoituksia

Yleisön arvostuksen lisäksi Luontoilta palkittiin myös virallisten tahojen toimesta. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi ohjelmalle ympäristöpalkintonsa "luontotietouden innostavasta jakamisesta suurelle yleisölle" vuonna 1987.

Ohjelma sai myös kunnianosoitusta viihteen puolelta, kun Pedro Hietanen ja Pirkka-Pekka Petelius tekivät vuosina 1986-99 Yleisradioille säännöllisen epäsäännöllisesti hupailuja Yömyöhä-otsikon alla. Yömyöhien muistetuinta antia olivat radion Luontoilta-ohjelmien parodiat. Oikean Luontoillan vetäjä Veikko Neuvonen piti niistä niin paljon, että kutsui parivaljakon esiintymään ohjelmansa juhlalähetykseen maaliskuussa 1988.

Alkuperäistä Luontoiltaa nähtiin viimeisen kerran televisiossa kesällä 2006, jolloin lähetys tehtiin yleisön edessä Mäntästä. Radion puolella joukon viimeinen lähetys kuultiin joulukuussa 2007. Vuoden 2008 tammikuussa ohjelmaa alettiin tehdä uuden asiantuntijaraadin kanssa. Uuden Luontoillan juontajaksi tuli näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

Veikko Neuvonen on vakuuttunut ihmisen kyvyistä pysäyttää tuhoisa lämpeneminen

Vuonna 2018 tehdyssä haastattelussa Veikko Neuvonen kertoo uransa alusta sekä suhteestaan luontoon, luonnonsuojeluun ja sen muutokseen. Toimittaja Marko Gustaffsonin tekemä haastattelu esitettiin Arkistovieraana-ohjelmassa.

Artikkelin lähteenä on käytetty Iiris Kalliolan Luontoillan seitsemän veljestä (Tammi 2013) ja Veikko Neuvosen Luonnollisia muutoksia – kaksikymmentä vuotta Luontoiltoja (Yleisradio 1995) -kirjoja

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto