Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26. huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.
Ohjelman idean kehitti maantieteilijä, biologi Veikko Neuvonen. 1970-luvun alussa Ylen Tiedetoimitukseen kesätoimittajaksi tullut Neuvonen sai idean suomenkielisestä, Yleisradion ruotsinkielisen puolen Naturväktarna-ohjelman kaltaisesta suorasta luonto-ohjelmasta. Tavoitteena oli kehittää vuorovaikutteinen ohjelma, jonne radion kuulijat pystyivät soittamaan ja esittämään luontoaiheisia kysymyksiä asiantuntijoilta.
Ohjelman kotoisa tunnelma ja asiantuntijoiden jutusteleva tyyli upposi yleisöön. Kiitosta se sai erityisesti tekijöiden ystävällisestä lähestymistavasta ja kiireettömästä keskinäisestä pohdinnasta.
Luontoillan tarkoituksena ei ollut kuitenkaan löytää ratkaisuja ympäristöpoliittisiin ongelmiin. Suurin osa yleisökysymyksistä koostui lähiluonnon ilmiöistä kuten siilin, oravien ja muurahaisten puuhista, sekä erilaisista kalojen loisista.
Vaihtaako hauki hampaita? Saako muurahaisille syöttää minttusuklaata?
Juontaja Veikko Neuvosen lisäksi Luontoillan asiantuntijaraatiin kuului hänen tarkkaan valitsemansa joukko. Pienten vaihdosten jälkeen ohjelman lopulliseen, klassiseen kokoonpanoon kuuluivat Harri Dahlström (kalat, kalastus ja vesiluonto), Matti Helminen (nisäkkäät ja riistaeläimet), Ilkka Koivisto (eläinten käyttäytymisen biologia, biologia ja eläintensuojelu), Kauri Mikkola (hyönteiset ja muut selkärangattomat), Seppo Vuokko (sienet ja kasvit) sekä Seppo Vuolanto (linnut).
Luontoilta televisioitiin ensimmäisen kerran yhteislähetyksenä radion kanssa vuonna 1982. Taipalsaaren kyläniemestä tehdyssä ohjelmassa juhlittiin ohjelman sadannetta lähetystä.
Monelle on ollut aina epäselvää, miten oikeastaan tätä Luontoiltaa tehdään. Tänään teemme aivan samaan tapaan kuin radiossa, mutta tällä kertaa te näette, millä tavalla tämä kaikki tapahtuu.
Studiolähetysten ohella ohjelmaa tehtiin vuosien varrella lukuisia kertoja myös yleisötilaisuuksina muun muassa Nurmijärven Taaborinvuorella, Helsingissä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja Korkeasaaressa sekä Porin Kirjurinluodolla ja Turun Ruissalossa.
Miten esimerkiksi revontulet vaikuttavat eläimiin?
Uusi lähetysmuoto aiheutti "seitsemässä veljessä" huolta. Tekijäjoukossa arveltiin muun muassa heidän parrakkaiden naamojen jopa karkottavan ohjelman ystävät. Myös kuvamateriaalin niukkuus mietitytti työryhmää. Kuvatarjonnassa turvauduttiin usein Ilkka Koiviston piirustuksiin, joista tulikin osa ohjelman pidettyä antia.
Tekijöiden peloista huolimatta ohjelma löysi ajan kanssa vankan katsojakuntansa ja onnistui laajentamaan sekä nuorentamaan yleisöään. Vuonna 1985 se oli kymmenenneksi katsotuin tv-ohjelma. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Luontoillan ohjelma komeili neljännellä sijalla katsotuimpien ohjelmien joukossa.
Luontoillan ansiosta myös yleisöltä saatiin vastavuoroisesti arvokasta tietoa. Paneelin antamat havaintotehtävät innostivat yleisöä raportoimaan runsaasti omia havaintojaan, joiden ansiosta Suomessa löydettiin muun muassa uusi sienilaji.
Palkintoja ja kunnianosoituksia
Yleisön arvostuksen lisäksi Luontoilta palkittiin myös virallisten tahojen toimesta. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi ohjelmalle ympäristöpalkintonsa "luontotietouden innostavasta jakamisesta suurelle yleisölle" vuonna 1987.
Ohjelma sai myös kunnianosoitusta viihteen puolelta, kun Pedro Hietanen ja Pirkka-Pekka Petelius tekivät vuosina 1986-99 Yleisradioille säännöllisen epäsäännöllisesti hupailuja Yömyöhä-otsikon alla. Yömyöhien muistetuinta antia olivat radion Luontoilta-ohjelmien parodiat. Oikean Luontoillan vetäjä Veikko Neuvonen piti niistä niin paljon, että kutsui parivaljakon esiintymään ohjelmansa juhlalähetykseen maaliskuussa 1988.
Alkuperäistä Luontoiltaa nähtiin viimeisen kerran televisiossa kesällä 2006, jolloin lähetys tehtiin yleisön edessä Mäntästä. Radion puolella joukon viimeinen lähetys kuultiin joulukuussa 2007. Vuoden 2008 tammikuussa ohjelmaa alettiin tehdä uuden asiantuntijaraadin kanssa. Uuden Luontoillan juontajaksi tuli näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.
Veikko Neuvonen on vakuuttunut ihmisen kyvyistä pysäyttää tuhoisa lämpeneminen
Vuonna 2018 tehdyssä haastattelussa Veikko Neuvonen kertoo uransa alusta sekä suhteestaan luontoon, luonnonsuojeluun ja sen muutokseen. Toimittaja Marko Gustaffsonin tekemä haastattelu esitettiin Arkistovieraana-ohjelmassa.
Artikkelin lähteenä on käytetty Iiris Kalliolan Luontoillan seitsemän veljestä (Tammi 2013) ja Veikko Neuvosen Luonnollisia muutoksia – kaksikymmentä vuotta Luontoiltoja (Yleisradio 1995) -kirjoja