Hyppää pääsisältöön

Rauli Virtanen: teinkö elämäntyöni turhaan?

Tietokirjailija ja ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen istuu punaisella sohvalla.
Rauli Virtasen uusin kirja sisältää maukkaita merimiestarinoita. Tietokirjailija ja ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen istuu punaisella sohvalla. Kuva: Petri Rinne/Yle Rauli Virtanen,sotakirjeenvaihtaja,kirjailijat,asiakirjat,toimittaja,tietokirjailija,Ulkomaankirjeenvaihtaja

Ovatko nämä kaikki juttuni ja raporttini olleet hukkaan heitettyä duunia, pohtii pitkän uran ulkomaankirjeenvaihtajana tehnyt Rauli Virtanen.

Kyynisyyteen tai lohduttomuuteen hän ei kuitenkaan asiassa sorru. On olemassa ratkaisu sekä toivoa, että kurssi muuttuu parempaan suuntaan.

– Ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin raportoida, tiedottaa ja kouluttaa. Ja toivoa, että ihmiset lukevat, katsovat ja seuraavat asioita ja niiden perusteella sitten muodostavat mielipiteensä. Luottavat siihen mitä lukevat. Tästä syystä kaikkien toimittajien, myös kokeneiden, on oltava hirveän tarkkana siitä mitä he kertovat. Pahimmillaan jos tulee muutama lipsaus, sitten on helppo teilata, että ei tuohonkaan voi luottaa, summaa Virtanen.

Vladivostokin ruhtinas

Rauli Virtanen istuu punaisella sohvalla tuore kirja edessään. Se kertoo merimiestarinoita. Riosta Rotterdamiin on kokoelma juttuja merille karanneista pojista, joista tuli raharuhtinaita Vladivostokissa, Kaliforniassa ja Amerikan etelässä.

Ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen istuu satamassa. Taustalla laiva, kuvattu vuonna 1973.
Rauli Virtanen Buenos Airesin satamassa vuonna 1973. Taustalla Etelä-Amerikan linjan m/s Aconcagua. Ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen istuu satamassa. Taustalla laiva, kuvattu vuonna 1973. Kuva: Rauli Virtanen Rauli Virtanen,Ulkomaankirjeenvaihtaja,toimittaja,1973,Etelä-Amerikka,Laiva,Satama

Virtasen mukaan merimiehet olivat ulkomaankirjeenvaihtajien rohkeita edeltäjiä ja pioneereja. Tuliaiset ja jutut kertoivat värikkäästi siitä, mitä kaukomailla tapahtui.

Hän samaistuu itsekin mielellään merimiehiin. Alkoihan hänen uransa ulkomaankirjeenvaihtajana 1970 luvulla Riosta, jonne hän matkasi rahtilaivalla Porista.

Näiden kertomusten kokoaminen kansien väliin oli pitkä urakka. Viisitoista vuotta sitten se ei olisi edes onnistunut.

– Nyt kun lähes kaikilla lehdillä ympäri maailmaa on digiarkisto, riittää kun osaa oikeat hakusanat. Esimerkiksi suomalaisia merimiehiä kannattaa hakea muun muassa sanalla 'russianfinnish' eli venäjänsuomalainen, toteaa Virtanen.
Tarinoiden paikkansapitävyyden tarkastaminen onkin sitten jo työläämpää.

Opas on autonkuljettaja ja fikseri

Mutta palataanpa tietokirjailija Virtasesta ulkomaankirjeenvaihtaja Virtaseen. Toimittajan työskennellessä sotatoimialueella on paikallisen oppaan merkitys äärimmäisen tärkeä.

– Hyvällä oppaalla on käsitys siitä miten juttuja tehdään. Hänellä pitää olla hyvät suhteet konfliktin molempiin osapuoliin, avustus- ja ihmisoikeusjärjestöihin sekä poliitikkoihin ja lisäksi myös paikalliseen mediaan, listaa Virtanen.

– Oppaalla täytyy olla myös kyky katsoa konfliktia ikään kuin ulkopuolelta. Ja se on tietysti meidän journalistien tehtävä kertoa oppaalle, mikä meitä kiinnostaa, Virtanen lisää.

Ongelmallista työskentely on erityisesti silloin, kun toimittajalla ja oppaalla, joka usein on myös eräänlainen fikseri ja autonkuljettaja, ei ole yhteistä kieltä. Silloin haastattelut täytyy käydä esim. Pasilassa läpi sellaisen henkilön kanssa, joka pystyy taltioinnin sujuvasti kääntämään. Tällä varmistetaan se, ettei tarinasta tule vain toisen osapuolen näköinen.

– Kosovo-dokumentin teossa minulle tuli sellainen olo välillä, että nyt minua vedätetään kunnolla. Kosovon albaanille ja serbille tuli haastattelussa riitaa jopa ihan perusjutuista, kuten esimerkiksi siitä, mitä nimitystä Kosovosta käytetään. Minulla taisi olla siinä välissä jonkinlainen erotuomarin rooli, naurahtaa Virtanen.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi