Pidin puolet soittotunnista siansaksaksi - siihen asti kunnes oppilaan pokka petti. Hauskaa oli, koska myös oppilas puhui siansaksaa.
Olen toisinaan opettanut myös joko mykkänä tai ääntelemällä. Tulokset ovat olleet hämmästyttävän hyviä, välittömät tulokset jopa parempia kuin normaalisti puhumalla.
Trumpettioppilaalla oli ollut koko syksyn kotiläksyjen kanssa loivat liikkeet. Pidin rakentavaan sävyyn nuhdesaarnan siitä, miten tekemättömät tehtävät kasautuvat, kun niitä ei tee ajoissa. Kuvailin värikkäästi, miten tulee kiire ja stressi, jos jättää asiat viime tinkaan. Saarnan päätteeksi oppilas tokaisi:
- Höh! Ihan kuin äidillä!
Oppilas rämpii läksykappaletta, jota ei ole harjoitellut. Yritän avittaa hissukseen mukana soittaen.
Oppilas:
- Tää menis ihan hyvin, josset sä koko ajan häiritsis!
Oppilas, pipopää 8 v.:
- Onks kukaan koskaan nukahtanut sun tunnilla?
Opeteltiin 6-vuotiaan kanssa legatojousitusta.
Ope:
- Sähän tajusit tämän heti. Sä oot kyllä tosi fiksu likka!
Oppilas:
- Mua ei kotona kukaan sano fiksuksi. Voisit sä kirjottaa sen tohon reissuvihkoon, et äitikin tajuis?
Miksi ei ole harjoiteltu soittoläksyjä? Miksi ei ole oltu tunnilla? Miksi nuotit ovat jääneet kotiin?
Musiikkiopistojen opettajat avautuvat soittotuntien hulvattomista selityksistä ja sattumuksista.
Uskomattomat tarinat piirtää kuviksi säveltäjä Pasi Lyytikäinen.
Kommentointi suljettu 31.12.2018. Kiitos kommenteista!
