Ukrainalainen Maria ja georgialainen Keti ovat sijaissynnyttäjiä. He kertovat ryhtyneensä sijaissynnyttäjiksi epätoivoisen taloudellisen tilanteensa vuoksi. Myös suomalaiset ovat saaneet lapsia sijaissynnyttäjien avulla Itä-Euroopasta.
Nukkuessa tunsi, kuinka maa talon alla tärisee. Sänky huojui. Koko talo vapisi liitoksissaan. Se tuntui maanjäristykseltä. Mutta siitä ei ollut kyse Itä-Ukrainan Donetskissa.
– Kun sänky tärisee, tiedät taistelun olevan käynnissä. Se on pelottavaa. Lapseni sanoivat pelkäävänsä armeijaa, Maria kertoo.
Sota syttyi Itä-Ukrainassa keväällä 2014. Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemat joukot taistelivat vallasta. Sodan keskellä Marian perhe yritti sinnitellä. Hänen miehellään oli työ, mutta palkka oli pieni. Se ei riittänyt kaikkeen; ruokaan, kotiin ja lasten koulutukseen. Perhe joutui muuttamaan asunnosta toiseen.
Tilanne oli epätoivoinen. Kun Maria huomasi internetissä sijaissynnytysklinikan mainoksen, hän näki ratkaisun. Maria ehdotti asiaa miehelleen. Maria kantaisi ja synnyttäisi toisen perheen lapsen. Vauva ei olisi geneettisesti Marian, vaan tilaajavanhempien. Sijaissynnyttämisestä saisi noin 8000 euroa. Rahalla saisi Donetskista oman talon.
Maria kantaisi ja synnyttäisi toisen perheen geneettisen lapsen.
Mies epäröi. Häntä epäilytti sijaissynnytyksen moraalinen puoli. Pystyisikö Maria antamaan lapsen pois syntymän jälkeen?
– Keskustelimme riskeistä, kyllä. Mutta olimme niin epätoivoisessa tilanteessa, että päätimme koettaa.
Ensimmäinen ongelma oli jo saada rahat riittämään matkalle sijaissynnytysklinikalle Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Donetskista on matkaa Kiovaan noin 700 kilometriä. Sinne päästäkseen oli kierrettävä sodan etulinja.
– Meillä oli rahaa vain yhdensuuntaiseen matkaan sinne. Klinikka lupasi rahat edestakaiseen matkaan. Ensin pelkäsimme, ettei klinikka pidä lupaustaan, eikä minulla olisi yksinkertaisesti varaa matkustaa takaisin kotiin.
”Me voimme ylpeillä sillä että me lisäämme Suomen väestömäärää”
Sijaissynnyttämisestä on tullut kansainvälistä liiketoimintaa. Monessa Euroopan maassa se on kielletty, mutta Ukraina ja Georgia sallivat sijaissynnyttämisen lainsäädännössään myös ulkomaalaisille pareille. Euroopan laidalle saapuu pareja ympäri maailmaa toteuttamaan toiveensa omasta geneettisestä lapsesta. Myös Suomeen on tullut sijaissynnytyksen avulla syntyneitä lapsia Ukrainasta ja Georgiasta.
Suomen viranomaisilla ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni suomalainen on saanut lapsen sijaissynnytyksen avulla. Luvut ovat arvioita. Puhutaan muutamista pareista vuodessa.
Ukrainan Harkovassa toimiva La Vita Nova -klinikka kertoo MOT:lle palvelleensa kuluneina vuosina useita suomalaisia. Viime vuosina pareja on ollut vähemmän.
Mutta vielä muutama vuosi sitten työskentelimme menestyksekkäästi Suomen kanssa.
– Mutta vielä muutama vuosi sitten työskentelimme menestyksekkäästi Suomen kanssa. Meillä oli pari kolme, jopa viisi pariskuntaa kuussa, jotka ottivat meihin yhteyttä ja me annoimme heille palveluita oikein hyvällä menestyksellä. Me voimme ylpeillä sillä että me lisäämme Suomen väestömäärää, kertoo klinikan johtaja Ludmila Pšelnikova.
MOT tutki sijaissynnytyksiä yhteistyössä Ruotsin television kanssa. Kaikki juttuun haastatellut sijaissynnyttäjät halusivat salata henkilöllisyytensä. Klinikoiden kanssa tehdyt sopimukset kieltävät heitä puhumasta asiasta. Lisäksi he ovat kertoneet vain lähipiirilleen toimineensa sijiassynnyttäjinä. Naisten nimet on muutettu.
Naiset kertovat alkaneensa sijaissynnyttäjiksi taloudellisista syistä. Yhdestä lapsesta voi saada jopa yli 10 000 euroa maassa, jossa tavanomainen kuukausipalkka on muutama sata euroa.
– Kokonaissumma, jonka sijaisäiti saa koko raskauden ajan prosessista on 11 250 euroa. Se sisältää siis sosiaaliavustuksia, bonuksia, synnytyspalkkion sekä sopimuksen perussumman, sanoo Pšelnikova.
”Äiti, onko se totta, että myit lapsesi?”
Marian matka klinikalle onnistui. Raskaus alkoi toisella yrityksellä. Hänen kohtuunsa istutettiin lasta toivovan parin hedelmöitetty munasolu. Marian vatsa kasvoi. Hänen poikansa ymmärsi äitinsä olevan raskaana.
– Lastentarhan opettajat alkoivat puhua. Ja eräänä päivänä lapseni tuli tarhasta ja sanoi: ”Äiti, onko se totta, että myit lapsesi?”
– Sanoimme hänelle, että äiti vain haluaa tehdä toisen perheen onnelliseksi.
Raskauden loppuvaiheessa Maria muutti Kiovaan odottamaan synnytystä. Hän asui kuukauden muiden sijaissynnyttäjien kanssa. Kaikilla oli isot vatsat.
Maria kaipasi lapsiaan ja miestään. Hän itki, kun ajatteli jäävänsä paitsi lasten koulujuhlista ja syntymäpäivästä. Kuukauden odotuksen jälkeen hän synnytti terveen pojan.
– Sillä hetkellä kun näin hänet ja otin hänet syliini, sieluuni alkoi sattua ja aloin itkeä. Muistan tilanteen tarkkaan. Olin menossa kotiin ja lapseni odottivat minua. Jotenkin minä jatkoin eteenpäin, hyvin nopeasti.
”Jumalan kiitos se on ohi”. Ja siinä kaikki.
Synnytyksen jälkeen Maria soitti miehelleen.
– Sanoin, että kaikki on valmista. Hän sanoi vain ”Jumalan kiitos, se on ohi”. Ja siinä kaikki.
”Lapsille oli hädin tuskin ruokaa”
Georgialaisen Ketin kotitalon pihalla käyskentelee mustavalkoinen vasikka. Talot ovat neuvostoliittomaisia harmaita laatikoita. Rappukäytävä on rapistunut.
Kotitalo sijaitsee Georgian pääkaupungin Tbilisin ulkopuolella. Asuminen on täällä halvempaa, mutta töiden löytäminen vaikeaa.
Myös Keti kertoo alkaneensa sijaissynnyttäjäksi taloudellisista syistä. Hänen miehensä oli alkuun epäileväinen.
– Minulla oli vakavia talousongelmia, oli vaikeaa pitää lapsista huolta, asuimme köyhästi ja kun meni niin huonosti, että lapsille oli hädin tuskin ruokaa, tein päätöksen ja vierailin konttorilla. Sitten allekirjoitin sopimuksen.
Ketin mukaan klinikka ei juuri kysynyt häneltä taustatietoja. Paperit allekirjoitettiin saman tien. Keti alkoi odottaa asiakkaille lasta.
”He haluavat vain yhden. En tiennyt, että minulle tehtäisiin poisto. Tunsin itseni surulliseksi naisena, koska minulle ei ole koskaan tehty aborttia."
Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon. Keti kertoo tilanteen olleen traumaattinen.
– Sillä ei ole väliä, onko lapsi sinun vai heidän. Molemmat kasvavat vatsassasi. Oli hyvin vaikeaa menettää lapsi. Se oli suuri kaipuu, todella raskasta. Olin shokissa, olin kantanut lasta vatsassani ja aivan yhtäkkiä kaikki valui sormieni läpi.
Keti kokee olevansa sijaissynnytyksen jälkeen eri nainen kuin ennen.
– Lapseni ovat menettäneet jo äitinsä terveyden ja voimat. En ole enää entiselläni. En ole yhtä energinen ja vahva. Mutta minä jaksan edelleen työskennellä lasteni vuoksi.
”Toivon, että tämä on elämäni viimeinen sijaissynnytysohjelma”
Harmaaksi rapatun talon seinustalle on liimattu mainoksia, joiden tekstin sää on haalistanut. Talon edustalla olevalla pyykkinarulla kuivuu sukkia, alushousuja ja raidallisia pyyhkeitä.
Maria odottaa talon edessä aurinkolasit päässään ja johdattaa vieraat portaita ylös. Kerrostaloasunto ei ole Marian sijaissynnyttämisellä saaduilla rahoilla ostama talo. Se jäi Donetskiin sodan yltyessä.
– Donetskissa ei ollut mitään annettavaa lapsille – ei koulutusta, ei mitään, Maria sanoo rauhallisesti.
Maria on taas raskaana. Hän on alkanut toisen kerran sijaissynnyttäjäksi. Maria tietää odottavansa kaksosia. Hän sanoo syövänsä koko ajan.
Syy alkaa uudestaan sijaissynnyttäjäksi on taloudellinen. Tilanne on sama kuin aikaisemmin. Marian perheen on saatava uusi talo.
– Vaimoni teko. Olen hänelle elämäni velkaa. Tekisin mitä tahansa hänen puolestaan elämässäni. En tiedä, tätä on vaikea ilmaista sanoin, Marian mies kertoo.
– Toivon, että tämä on elämäni viimeinen sijaissynnytysohjelma, Maria sanoo.
Viimeiset kuulumiset Maria kertoo puhelimessa kaksi viikkoa tapaamisen jälkeen. Asiakkaat olivat harkinneet päätöstään kaksosista uudelleen. Toinen lapsista abortoitiin.
– He haluavat vain yhden. En tiennyt, että minulle tehtäisiin poisto. Tunsin itseni surulliseksi naisena, koska minulle ei ole koskaan tehty aborttia.
Natalya, Ukraina. Synnytti kaksoset.
”Lasten antaminen pois tuntui siltä, kuin sydämeni olisi viety”
”En halunnut tehdä sitä hyväntekeväisyyden tai ison sieluni takia. Minä vain tarvitsin rahaa. Se oli helpoin tapa saada sitä.
Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, lapset olisivat syntyneet Kiovassa. En olisi nähnyt heitä. Mutta koska he syntyivät täällä, me vietimme heidän kanssaan kuukauden, totuimme ja rakastimme heitä.
Kehoni ei enää kestänyt painetta ja he halusivat syntyä. Vanha arpeni keisarinleikkauksen jälkeen meni rikki. Tämän jälkeen en voi saada lapsia – ollenkaan! Tämä on lopputulos.
Aluksi tunsin pelkoa ja syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, etten voinut kantaa heitä raskauden loppuun asti. He näyttivät niin surkeilta ja avuttomilta. Olin niin peloissani, että he kuolevat. En tiedä, miten olisin selvinnyt siitä, että he kuolisivat, koska kehoni antoi periksi eikä täyttänyt kaikkia odotuksia.
Mutta he alkoivat vahvistua nopeasti. Minä ja aviomieheni ruokimme heitä päivittäin. Totuimme siihen. Oli tarpeellista antaa heille nimet, koska sairaalassa ei tiedetty, keitä me olemme ja millaisia lapsia he ovat. Kaikki luulivat, että he olivat meidän lapsemme. Meille sanottiin ”kastetaan heidät, annetaan heille nimet”. Minun oli annettava heille nimet, joita he eivät edes tulisi kuulemaan. Se oli hyvin vaikeaa. Vanhemmilla kesti hyvin kauan aikaa saada maahantulodokumentit.
Lasten antaminen pois tuntui siltä, kuin sydämeni olisi viety. Se oli kamalaa. He ovat pian 2-vuotiaita. Noin kaksi kuukautta sitten lopetin muistelemasta heitä päivittäin, kuvien katsomisen, videoiden. Se on vaikeaa. Mikään raha ei ole sen arvoista, rehellisesti ottaen.”
Anna, Georgia. Kaksi kertaa sijaissynnyttäjänä.
”Kun kaikki paperit olivat valmiit ja he olivat lähtemässä maasta… Se on pahinta, mitä tiedän”
”Asuin turvatalossa sen jälkeen, kun mieheni oli pahoinpidellyt minua. Joten etsin keinoa päästä pois sieltä, jäädä henkiin ja yrittää rakentaa uutta elämää. Kaiken sen jälkeen päätin ottaa yhteyttä yritykseen ja alkaa sijaissynnyttäjäksi.
Ensimmäisellä kerralla synnytin kaksoset, pojan ja tytön. Toisella kerralla pojan. Kaikki ovat terveitä ilman ongelmia. Synnytyksen jälkeen vanhemmat osoittivat suurta kiitollisuutta, mutta kumpikaan heistä ei ole ottanut sen jälkeen yhteyttä minuun.
Kun kaikki paperit olivat valmiit ja he olivat lähtemässä maasta… Se on pahinta, mitä tiedän. Se oli erittäin tuskallista minulle.
Fyysiset kivut helpottavat ajan myötä, mutta emotionaaliset… Sitä yrittää jatkaa omaa elämää kivun kanssa, muttei pysty unohtamaan. Se on mahdotonta.”
Natalie, Georgia. Ensimmäistä kertaa sijaissynnyttäjänä.
”Aluksi mieheni oli sijaissynnyttämistä vastaan. Hän sanoi matkustavansa ulkomaille ja tekevänsä siellä töitä.”
”Menetimme talomme pankille taloudellisten ongelmien vuoksi. Joten muutimme mieheni kanssa Tbilisiin ja vuokraamme asuntoa nyt täältä.
Lapset aloittivat juuri päiväkodin ja koulun, joten päätimme olla vaikeuttamatta heidän elämäänsä. Lapseni asuvat minun vanhempieni luona. Me teemme koko ajan töitä. En olisi voinut huolehtia lapsistani samalla tavalla kuin vanhempani.
Aluksi mieheni oli sijaissynnyttämistä vastaan. Hän sanoi matkustavansa ulkomaille ja tekevänsä siellä töitä. Sain ylipuhuttua hänet, että tämä on parempi ratkaisu. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Minusta tuli sijaissynnyttäjä, jotta saisin oman kodin. Aion yrittää ostaa asunnon. Ja hakea lapseni tänne.
Viidennellä kuulla vatsa alkoi näkyä enemmän. Neljänteen kuukauteen asti pystyin matkustamaan säännöllisesti maalle. Mutta nyt en ole päässyt tervehtimään lapsia hetkeen. He eivät ole sen ikäisiä, että heille voisi selventää asiaa. Lapset eivät tiedä tästä. Mutta muu perhe tietää.
Minulle tehdään keisarinleikkaus ja se saa minut hieman hermostuneeksi, ei muu. On täysin poissuljettua, että esimerkiksi tuntisin jotain lasta kohtaan, enkä suostuisi antamaan sitä pois luotani. Päinvastoin! Olen onnellinen, että pystyn auttamaan muita. Se tekee minut rauhalliseksi. Toivottavasti keisarinleikkaus menee hyvin.”
Yle käsittelee sijaissynnytyksiä laajasti Yle Uutisissa, A-Studiossa ja MOT:ssa 24.9.2018.
Toimittajat: Kati Pehkonen ja Kirsi Skön, Visuaalinen toteutus: Riikka Kurki, Kuvamateriaali: Ruotsin televisio SVT, Tuottaja: Marko Hietikko
