Flinkkilä & Tastula: Kummat kokemukset

Einari Paakkanen oli 12-vuotias, kun hänen isänsä valaistui. Veikko-isä oli ihan tavallinen Jämsän verosihteeri, joka oli aina mukana poikansa harrastuksissa. Sitten isän ja pojan elämään tuli uusi ulottuvuus kuten henkioppaat, siriuslaiset, ufot ja viestit muista maailmankaikkeuksista.

Anne Flinkkilän vieraina elokuvaohjaaja Einari Paakkanen ja professori Marja-Liisa Honkasalo.

Einari ja hänen isänsä lähtivät öisin läheiselle lumenkaatopaikalle odottelemaan ufojen ilmaantumista, kun isä oli saanut henkioppaalta viestin, että tulossa ollaan. Einarikin alkoi nähdä valohahmoja, mutta avaruusalukset odottivat ilmaantumistaan.

Isä oli supersankari

Mitä se valaistuminen oikein tarkoitti? Einari sanoo, että isä kuvasi sitä niin, että hän löysi tehtävänsä maailmassa, ihmisten auttamisen ja maailman pelastamisen. Sekosiko isä jollakin tavalla? Einarin mielestä ei.

Hän oli itse mielikuvitusmaailmassa elävä poika ja siirtyminen avaruusolentoihin ja henkimaailmaan oli luonnollista jatkumoa lapsuuden maailmalle. Isä ei ollut sekaisin. Isähän oli supersankari, jolla oli myös parantamisen kykyjä, poika ajatteli.

Mielenrajat kiinnostavat

Mutta Einari ja isä eivät ole yksin kokemustensa kanssa. Turun yliopistossa on laajasti tutkittu sellaisia arkikokemuksia, joista puhutaan yliluonnollisina, ei tähän maailmaan kuuluvina.

Professori Marja-Liisa Honkasalo kertoo, että saman tien kun hanke julkistettiin, puhelimet alkoivat soida. Ihmisillä oli valtava tarve kertoa oudoista kokemuksistaan, telepatiasta, vainajien läsnäolon tuntemisesta, enneunista ja ennakkoaavistuksista.

Laaja kirjo kokemuksia

Marja-Liisa Honkasalo toimii vierailevana tutkijana sekä Koneen säätiössä että Taideyliopistossa. Lisäksi Marja-Liisa on lääkäri ja kulttuuriantropologian tutkija. Hän sanoo, että hänen urallaan ei koskaan ole ollut tällaista yhteydenottojen tulvaa.

Ihmiset kertoivat, paitsi kokemuksistaan, myös muiden reaktioista. Heitä pidettiin hulluina, huuhaan uhreina ja kokemuksille naurettiin ja niitä vähäteltiin. Siksi moni alkoi salailla ja myös häpeillä kummia tuntemuksiaan.

Jotkut etsivät selityksiä lääkäreiltä ja usein vastaus oli, että mielenterveys taitaa horjua. Monelle on jäänyt syviäkin jälkiä vähättelystä ja leimaamisesta.

Silti kokemukset ovat yllättävän yleisiä. Yli puolella ihmisistä on ollut telepaattisia kokemuksia, ja yhtä suurella osalla on ollut rakkaan ihmisen poismenon jälkeen läsnäolokokemuksia.

Marja-Leena sanookin, että haluaisi riisua outojen kokemusten ympärillä olevaa mystiikkaa ja ajatusta siitä, että kaikki tapahtuu jossakin mielen pimeällä puolella.

Siksi kehiteltiin uusi termi: kumma. Ei jotakin, joka on normaalin ulkopuolella, vaan jotakin joka on kummaa, outoa.

Parantajalahjat käyttöön

– Mielen rajat ovat kiehtovia ja niistä tiedetään vieläkin vähän, sanoo Marja-Liisa. Hänelle lääkärinä ja tutkijana oli tärkeä kokemus Afrikassa, malarian hoitokäytäntöjä tutkimassa. Afrikkalaisessa kylässä vainajat olivat läsnä ja heidän viisauttaan käytettiin parantumisrituaaleissa.

Einari kertoo, että isä ei salaillut eikä häpeillyt omia kokemuksiaan. Naisvaltaisessa toimistossa moni tuli hakemaan apua hartiasärkyyn ja sai samalla kuulla entisistä elämistään.

Omien kavereidensa seurassa Einari oli aika tarkka: vanhat kaverit kyllä tiesivät isästä, mutta kun isä tarjoutui uusillekin kavereille kertomaan vaikkapa entisistä elämistä, heitti Einari isän huoneesta.

Elokuva isän henkimaailmasta

Vaikka lapsen maailmassa isä oli supersankari, aikuinen Einari on halunnut selvittää itselleen, mitä hän oikein isän henkimaailmasta ajattelee. Tuosta matkasta syntyi dokumenttielokuva Isäni tähtien takaa.

Siinä Einari jäljittää isän maailmaa ja muistelee kuinka he katselivat tähtiä. Tai miten taikavarvun kanssa etsittiin energiapaikkoja, miten isä sai automaattikirjoituksella viestejä henkioppaaltaan. Kiehtova maailma, mutta oliko se totta?

Onko kumma kokemus totta vai kuvitelmaa?

– Iso ja syvin kysymys monelle on se, että onko kumma kokemus totta, sanoo Marja-Liisa. – Jos sen voisi tietää, että kokemus on totta, se poistaisi häpeää.

Tieteen ja valistuksen maailmassahan on niin, että jos joku kokemus olisi totta, se pitäisi saada mitattua, uusittua ja kirjattua. Mutta kummat kokemukset tapahtuvat usein yksinäisyydessä, ilman todistajia ja voivat olla kertaluonteisia.

Marja-Liisa sanoo, tärkeämpää on se, että ne ovat todellisia ihmisille ja vaikuttavat heidän elämäänsä.

Miten sitten erottaa arjen kummat kokemukset ja oikeat mielenterveyden ongelmat toisistaan?

Skitsofreniaan kuuluu usein äänten kuuleminen, mutta skitsofreenikkoja on alle kaksi prosenttia väestöstä. Ääniä kuullaan paljon enemmän. Nyt onkin aivotutkimuksessa voitu todeta, että päänsisäiset äänet ovat neurologisesti totta, eivät kuvitelmaa.

Kuolemanrajakokemusta on arveltu aivojen hapenpuutteeksi, hetkeksi sydämenpysähdyksen ja elvytyksen välissä. Mutta onko biologinen selitys liian arkinen? Poistaako se mystiikan?

Marja-Liisan mukaan tiede kyllä selittää osan, mutta silti jää muuta. Kuolemanrajakokemus voi tuoda lohtua, se voi osoittaa, että kuolleeseen on olemassa joku säie. joka pysyy.

Että surun kokeminen on paljon monimutkaisempia asia kun ajatellaan. Siksi asioita kannattaisi tutkia avoimin mielin.

Einari sanoo, että isä selitti aina parhain päin, miksi vaikkapa siriuslaiset eivät tulleetkaan, vaikka lupasivat. Ei ollut oikea aika, ehkä heillä oli parempaa tekemistä, ehkä Einari ja isä eivät olleet vielä riittävän korkealla tasolla henkisesti.

Einarin vaikea päätös

Aikuinen Einari sanoo, että epäilys alkoi kalvaa mieltä, kun hän lähti opiskelemaan ja tuli etäisyyttä isän maailmaan. Einari kertoo, että yksi elämän vaikeimmista asioista oli kertoa isälle, että ei enää usko isän henkimaailmaan.

– Se tuntui petokselta ja pelotti, että läheinen ja ainutlaatuinen suhde isään katkeaa. Mutta isä yllätti jälleen. Hän otti Einarin uutisen vastaan omaan tyyliinsä, hyväksyvästi ja rauhallisesti: nyt on näin, mutta ehkä joskus myöhemmin palaat henkimaailmaan.

Taiteilijat mielen rajoilla

Mutta olisiko Einarista tullut elokuvaohjaajaa ilman lapsuutta isän henkimaailmassa?

– Isän maailmasta tulee se, että ihmiset ja heidän kokemuksensa ovat äärettömän kiinnostavia, hän sanoo.

Marja-Liisa muistuttaakin, että jos arkielämässä kummia kokemuksia oudoksutaan, taiteilijoille uppoutumisen ja outojen asioiden kokemus on monta kertaa suorastaan edellytys taiteen tekemiselle.

Maailmankuulu säveltäjä Kaija Saariaho on kertonut lapsuudestaan, että pyysi äitiä illalla sammuttamaan tyynyn, koska se soi. Olisiko jäänyt suuri taiteilija kehittymättä, jos tätä kokemusta olisi vähätelty ja ehkä viety outoja kuuleva lapsi lääkäriin?