Hyppää pääsisältöön

Kaksi, mistä sietäisi

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kaksi, mistä sietäisi

Ainkin ennen vanhaan yksi ”poliisin langettamista” rangaistuksista oli nuhteleminen. Siis että polisii nuhteli sitä, kerta oli töppöillyt hän. Että mitä vasten nuin teit, ja että yada yada yada. Ja toinen siinä kuuntelee kaula punoittaen, ja häpeää, ja parantaa tapansa. Niin heti tulee mieleen pari sellaista, joita olisi pitänyt tai pitäisi nuhdella, poliisimiehen sitä.

Ekaksi tulee mieleen iskias-hermon keksijä. Mikä sairas mieli sillä!

Tässä yhtenä päivänä olin työpöydän ääressä. ja istuin ergonomittain, enkä kyttyrässä. Vaan kaikkien direktiivien mukaisesti ja reippaasti istuin. Mutta pelastiko se, muka mitään!

Oikealla puolellani oli kaukana paperiarkki jota tarvitsin. En noussut ylös, vaan kierryin keskiselästä oikealle, ja kurotin ottmaan paperin. Jasitten kierryin paperi kädessä takaisin tuijottaakseni taas tietokoneen ruutua kuin mureena.

Niin silloin tuli sähkö-isku! Suoraan iskiashermoon! (Varmaan juuri siitä iskusta se koko hermon nimi.) Kuitengin. Sanoin rauhallisesti, että perkele. Ja menin suoraan pakastekaapille ja otin kylmäpussin. Hinkkasin hevosgeeliä tai mitä linimenttiä itsen nahkaan, sittä riensin jääpakkauksen kanssa sänkyyn, kuutiotyyny polvien alla, polvet 90 asteen kulmassa.

Luulin, että sillä menee ohi. (Kun tavallinen selkähomma menee sillä ohi, kunhan tekee nuo toimet heti.)

Hah että olisi mennyt sillä ohi iskias!

Pakko oli käydä lääkärissä, vaikka justiin kipeänähän lääkäriin on hankalinta mennä.

Terveenä sen kuin pinttelee lääkäriin, tai hyppy-juoksee sinne kuin pienet koulutytöt, silleen että saman puolen jalka osuu aina kaksi kertaa peräkkäin maahan. (Rytmi on joku sellainen että Tii-di, taa-da, tii-di, taa-da...Va-sen, Oi-kee, Va-sen, Oi-kee)

Hyppyjuokseeko iskiaassa läkäriin, että Tii-di, taa-da? Ei hyppyjuokse!

Lääkäriin ei iskiaassa kivutta pääsisi muuten kuin jos joku petauspatjalla vetäisi. Ja kun ei vetäjiä mistään ilmesty, joutuu ahtautumaan kivu ja itkun kanssa jonkinmoiseen kulkuneuvoon, ja siitä ulos kivun ja itkun kanssa, ja sitten koko ahtautumis-homma on vielä edessä uudestaan takaisin päin, ja apteekissa jos seisot, niin alkaa heti tehdä mieli istua, ja jos yrittät istua, niin tuntuu, että olisikin parempi seistä (Rinse and repeat.)

Lääkkeitä joutuu syömään niin paljon, että pelottaa että pamahtaa maha, tai maksa tai molemmat. Toinen lääkesortti kun on pahaksi mahalle, ja toinen maksalle. Niin valitse sitten siitä! Paitsi että ei voi edes valita, kun kivun takia tarttee molempia lääkkeitä, pakkauskaupalla.

Kyllä olisi nuhtelun ansainnut mokoman iskias-hermon keksijä! Minkä riesan teki jo pelkästään Suomen kansalle se sika.

Vui kun ei olisi keksinyt sitä se!

Sitten, toinen nuhtelu-aihe.

Hyvää hyvyyttäni ennen sitä iskiasta ajelin autolla yhtenä lauvantaipäivänä, ja osuin lähelle Lounais-Suomea, Huittisten huitteille.

Olin jatellut katsella nähtävyyksiä, ja näinkin siellä Suomen pisimmän riippusillan. (Missähän mahtaa olla Suomen lyhin riippusilta?)

On kait tulossa käyttökieltoon se silta, kun ei valitettavasti ole varaa korjauttaa sitä. Niin nyt oli viimeisiä mahdollisuuksia hyppeä sillä sillalla ja rytkyttää sitä vimmatusti omalla painolla.

Ja hyppelin, rytkytin, ja hienosti unduloi se silta ja mutkuili, kunnes en enää jaksanyt hyppeä, kerta tuli liian hiki ja sitten menin takaisin autoon ja join magnesium-vettä ja jatkoin seudun tutkimista nelipyöräisitse.

Ympäri ajellessani koetin katsella onko mitä muita nähtävyyksiä, ja oli Kokemäenjoki, ja hieno suisto sillä. En onneksi suistunut, vaan jatkui ajelu rauhallisissa merkeissä. Ja silloin!

Silloin näin hienon nähtävyys-mainoskyltin! (Laitan siitä kuvan tähän alle.)

Oikealle osoittava tieopaste: Nanhia
Nanhia muka. Oikealle osoittava tieopaste: Nanhia Kuva: MK MMXVIII tienviitat,opasteet,Nanhia,syksy

Nanhia.

Nanhia! Innosta puhkuen käännyin kyltin osoittamaan suuntaan, sillä en ole koskaan ennen nähnyt nanhia.

Mutta voi.

Vaikka kiertelin audolla, ja vielä jalkaisinkin, en nähnyt nanhia missään. En yhden yhtä. Kyltistä huolimatta ei niitä voinut turisti nähdä, vaikka oli justiin niiden takia sinne hankkiutunut. Ei nanhen nahta missään! Tyhjin toimin ja apein mielin ajoin sieltä pois.

Kyllä pitäisi poliisin nuhdella semmoisia, jotka tuolla tavalla harhauttavat matkailijaa, joka tuntee itsensä tyhmäksi ja petetyksi kuin Suomen kansa esim. just näinä aikoina.
(Jokatoisessa huushollissa ainakin jollain paha mieli jostain, jota ei ole aiheuttanut se itse. Niin onko muka hyvä tilanne sellainen. Ei ole! *Naur* että olisi!)

Että on sitä kyllä välillä aikamoinen sietäminen monien itsillä. Sääliksi käy, jo ihan oman itsenkin puolesta.

Saati sitten monten.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ajatuksilla iloa elämään

    Flamingot onkin kai valkoisia. (Sei liity tähän mitenkään.)

    Ajatuksista on paljo harmia elämässä! Monesti ne tuo harmia pääähän. Ja joillekin vatsaan, esmes närästäen häntä sisältä. Mutta voi joskus olla iloakin niistä.

  • Energiatilanne kulissien takana

    Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus Kajolta.

    ..Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin...

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.