Hyppää pääsisältöön

Ravitsemusterapeutti: "Tunteista ei pääse eroon syömällä, ne pitää elää läpi"

Irtokarkkilaareja, joissa erilaisia karkkeja.
Näetkö tässä karkkia vai paon arjesta, palkinnon, lohdutuksen tai tsemppauksen työpäivään? Irtokarkkilaareja, joissa erilaisia karkkeja. Kuva: Unsplash / Matt Schwartz sokeri,syöminen,ruoka

Käytätkö sanaa lohturuoka? Kaipaatko kiireen keskellä leivosta? Tuoko viikonloppu aina eteesi juustotarjottimen ja lasin viiniä? Jos vastasit kysymyksiin kyllä, saatat olla tunnesyöjä.

Jokainen meistä on joskus tietämättään tunnesyöjä, esimerkiksi silloin, kun kaupasta tarttuu nälkäisenä mukaan mielialaa kohottavia herkkuja. Tunnesyöminen on pitkittyessään myös ihan oikea ongelma.

– Tunnesyömisellä tarkoitetaan tunteiden säätelyä syömisen, erityisen ruuan tai syömättömyyden keinoin. Jos syöminen on ainoa tai lähes ainoa keinoa hallita tunteita, niin silloin puhutaan tunnesyömisestä, kertoo ravitsemus- ja lyhytterapeutti Anette Palssa.

Hän kirjoitti aiheesta kollegansa Maare Kauppisen kanssa kirjan “Tunne syöminen”.

Kirjan nimeen on kätketty koko homman juju. Tunteiden vuoksi syöminen ja syömisen tunteminen.

Tunnesyömisellä ei tarkoiteta varsinaisia syömishäiriöitä, joilla on omat diagnoosinsa. Se ei liity pelkästään negatiivisina koettuihin tunteisiin tai tilanteisiin, vaikka niin voisi kuvitella.

– Rakastuneenakin voi tunnesyödä, jos halutaan lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta herkuttelemalla, Palssa hymähtää.

Jos jokainen meistä on joskus tunnesyöppö, milloin se muuttuu ongelmaksi?.

– Silloin, kun mitään elämän osa-aluetta ei osata käsitellä ilman ruokaa. Kaikkea koitetaan virittää, kohottaa tai rauhoittaa syömisellä, Palssa sanoo.

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa hymyilee ja katsoo kameraan.
Anette Palssa on lyhytterapeutti ja ravitsemusterapeutti. Lisäksi hän opiskelee parhaillaan vijnana-joogaopettajaksi. Ravitsemusterapeutti Anette Palssa hymyilee ja katsoo kameraan. Kuva: Ippi Arjanne / Yle Yle Radio Suomi,ruoka,syöminen,psykologia,ravintoterapia

– Perheen yhteisissä ruokahetkissä ei ole mitään pahaa, mutta jos syöminen alkaa hallita kaikkea tekemistä ja tuntuu, ettei arjesta saa mitään irti ajattelematta aina ruokaa, niin silloin on hyvä pysähtyä miettimään sitä, miten ruoka määrittää elämää.

Hän nostaa esimerkiksi monelle tutun tilanteen, jossa katsotaan illalla telkkaria sohvalla. Mikäli hetki tuntuu vaillinaiselta ilman olkkarin pöytää kuorruttavia herkkuja, pitää pysähtyä miettimään.

Pahaa oloa ei voi syödä pois

Tyypillisesti ihmiset syövät kuitenkin hankaliin tunteisiin: pelkoihin, suruun ja epäonnistumisiin. Palssan mukaan syöminen toimii välttämiskäyttäytymisenä, jolla voidaan paeta esimerkiksi stressiä.

– Toki negatiivisia tunteitakin tarvitaan, mutta ne pitää elää läpi ja käsitellä, eikä syödä pois.

– Ruokahan lisää mielihyvää, se on ihan biologiaa. Syödessä aivot alkavat tuottaa mielihyvää antavia välittäjäaineita, kuten dopamiinia, Palssa luettelee.

On siis kutakuinkin luonnollista, että suklaa huutaa kutsuvasti pöydällä juuri silloin kun ihmisellä on paha mieli.

Moni tiedostaa syövänsä tunteisiin, mutta se yksin ei vielä riitä. Täytyy pysähtyä.

– Ensimmäinen vaihe on oppia olemaan niiden tunteiden kanssa. Tunne kestää tutkitusti 90 sekuntia ja sen vuoksi ratkaisevaa on juuri pysähtyminen, Palssa opastaa.

Palssa ja Kauppinen ovat koonneet kirjaansa lukuisia harjoituksia, joita tunnesyöjäksi tunnustautuva voi tehdä.

– Ennen kuin lappaa ruokaa suuhunsa, täytyy miettiä missä tämä tuntuu ja pohtia voiko tunteen kanssa olla. Hengittää rauhassa syvään vatsanpohjaan saakka. Tämän jälkeen parasympaattinen hermosto aktivoituu ja keho alkaa rauhoittaa itseään.

Pysähtymisharjoitusten tarkoituksena on päästä mielessä sellaiselle tasolle, jossa pystymme säätelemään tunteitamme paremmin.

Palssan mukaan juuri kiireinen arki luo haasteita harjoitusten toteuttamiseen. Samaten se, että oman rauhallisen tilan löytäminen kiireen keskellä voi olla vaikeaa. Arjen tohinassa voi olla haastavaa pysähtyä aistimaan tunteita.

Tunne kestää tutkitusti 90 sekuntia.

Tunnesyömisestä eroon pääseminen saattaa vaatia isoja muutoksia elämäntavoissa.

– Täytyy miettiä, miksi ruokailutilanteet ovat sellaisia kuin ovat. Mitä niille voisi tehdä, jotta pysähtyminen olisi mahdollista?

Tunteiden tiedostamisen lisäksi ravitsemusteraputti kehottaa kiinnittämään huomiota perusasioihin: ravinnon laatuun ja uneen.

– Fysiologinen perusta on tärkeä. Riittävä uni, riittävä terveellisen ruoan määrä ja nälän tunteeseen vastaaminen ravinnolla, Palssa luettelee.

Palssa huomauttaa, että erityisesti naisilla on taipumus syödä liian vähän ja kaikilla sukupuolesta riippumatta liian epäsäännöllisesti. Määrän lisäksi tulisi tarkkailla ravinnon laatua.

– Kulhollinen puuroa ei ole hyvä aamupala. Puuron lisäksi siinä pitäisi olla proteiinia, kasvista, marjaa ja hedelmää.

Tunnesyömärin ei tarvitse kuitenkaan alistua kohtaloonsa. Palssan mukaan jokainen ihminen voi oppia eroon tunnesyömisestä.

Hän itse tunnustautuu varsin kohtuuliseksi herkuttelijaksi, mutta kirja paljastaa, että vaikka ravintoterapeutilla on käytössään valtava määrä asiantuntemusta, on tentteihin tullut luettua jättimäisen karkkipussin “voimaannuttamana”.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi