Lisa Enckell
Yle
Kuvataiteilija, taidepedagogi Tero Annanolli on koko elämänsä ollut kiinnostunut viivasta ja sen piirtämisestä. Suhde viivaan alkoi muodostua jo ennen peruskoulua. Seuraavaksi hän suuntaa Roomaan, jossa viivaan ja sen taitajiin pääsee syventymään kunnolla.
Kuusi kuvaa kuvataiteilija ja taidepedagogi Tero Annanollin elämästä
Jokin aika sitten Tero Annanolli löysi kaapista paperin, oman koulukypsyystestin, jossa vasemmalla puolella olevien kuvioiden pohjalta piirrettiin omat kuvat oikealle puolelle. Tämä piirtämistehtävä muistutti häntä siitä, kuinka kiinnostus viivaan syntyi.
Kokkolan Ykspihlajassa kasvanut ja koulunsa aloittanut Tero kasvoi seitsemän sisaren ja veljen ympäröimänä.
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän opiskeli ensin vuoden Pohjoismaisessa taidekoulussa Kokkolassa, vaikka kaipasikin suurempiin kaupunkeihin. Muutaman mutkan kautta hän päätyi lopulta Taideteolliseen korkeakouluun ja elämä Helsingissä alkoi.
Viivan muokkaa niin yksilöä kuin yhteiskuntia
Kuvataiteilijana Tero Annanollia on kiinnostanut se, miten viiva on muuttunut historian kuluessa ja miten eri yhteiskunnat ja tilanteet ovat sitä muokanneet.
– Viiva kuvaa mielenkiintoisesti eri yhteiskuntia, hän pohdiskelee
Lapsuudessaan Tero tutustui ranskalaisen Gustave Dorén (1832–1883) kuvaraamatun tarkkoihin piirustuksiin. Asuessaan vuonna 2014 Pariisissa taiteilijaresidenssissä hän näki kuuluisassa Orseyn museossa Dorén näyttelyn ja se jätti vahvan jäljen.
– Oli todella mielenkiintoista nähdä hänen mielikuvitusrikkaita, jopa pelottaviakin piirustuksia. Ihailin suuresti hänen viivankäyttöään ja lukemattomia yksityiskohtia, kuvailee Annanolli.
Vanhojen taiteilijoiden, kuten Michelangelon viivan käyttö ja kuvaamisen tapa on aina kiinnostanut Tero Annanollia. Maalareiden prosessia hän kuvaa näin:
– Ensin he opettelivat piirtämään ja sitten vasta ottivat värit käyttöön. Tämän kautta kokonaisuuden ja muodon hallinta selkiintyi.
Esimerkiksi Annanollin ihailemalla Helene Schjerfbeckillä on samankaltainen vahva pohja.
– Hyvä pohjaa antaa vapauden ilmaista asioita, tuumailee Annanolli
Viivaa piirtämällä luovuuden lähteille
Viime vuosina Tero Annanolli on vetänyt lukuisissa yrityksissä, niin Suomessa kuin ulkomailla Luovuustyöpajoja. Pajoissa etsiydytään luovuuden lähteille rentouttamalla ensin kättä ja piirtämällä viivaa.
– Viiva on itselleni ollut aina hyvin tärkeä ja se linkittyy vahvasti kirjoittamiseen. Kulttuurista riippumatta se on kaikille tuttu muoto ja väline, hän perustelee.
Tero Annanollin mukaan viivan vahvuus on siinä että se on samanaikaisesti tuttu ja tuntematon.
– Pajoissa lähdetään liikkeelle siitä että kukin piirtää sanattomasti omaa viivaansa ohjeiden mukaan. Kaikki ovat tällöin ikään kuin samalla viivalla, kuvailee Tero Annanolli.
Viivan avulla tunteiden ilmaisuun
Tero Annanollin mukaan yksittäisen jatkuvan viivan avulla voidaan ilmaista sanattomasti tunteita.
– Ensimmäisen viivaharjoittelun jälkeen pyydän pajaan osallistuvia kaivamaan mielensä syvyyksistä elämänsä varrelta onnistumisen kokemuksen. Sitten pyydän häntä valitsemaan siihen sopivan perusvärin ja tämän jälkeen jatkamme värillä viivan piirtämistä, kuvailee Tero Annanolli.
– Joskus tapahtuu niin, että kun viivaa piirtää valitsemallaan tunnevärillä, yhtäkkiä tunne alkaakin viedä viivaa ja piirtäjä vain seuraa sitä, ihastelee taidepedagogi Annanolli.
Työpajoja eri puolella maailmaa vetäessään hän on huomannut että viivojen jälki on usein samankaltainen, mutta värien käytössä on eroja.
– Esimerkiksi elämän tähtihetket tai huippukokemukset vaihtelevat eri maanosissa. Indonesiassa tärkeitä asioita ovat puhdas ilma, vesi, ystävien ja perheiden hyvinvointi. Euroopassa tähtihetket liittyvät konkreettisiin työelämän tai yhteistyökuvioiden onnistumisiin, kertoo Annanolli.
Viivan mestarit rakensivat maalaustaan kuin taloa
Ei vain viiva, vaan myös viivankäytön vanhat mestarit ja heidän taiteensa ovat olleet nuoruudesta lähtien Tero Annanollin taiteen keskiössä. Rembrandtin kultakypäräpäiseen mieheen hän tutustui ensin ystävänsä eteisessä.
– Teoksen yksityiskohdat, valo ja hämy sekä tietynlainen dramaattisuus tuossa odottavassa katseessa sykähdyttivät jo silloin, muistelee Tero Annanolli.
Myöhemmin hän tutustui maalaukseen Berliinissä ja syventyi opiskeluissaan myös taiteilijan käyttämään tekniikkaan.
Vanhat mestarit tulivat tutuiksi ensin taidekirjojen ja sitten Ateneumin taidekokoelmien välityksellä.
– Haastavinta on ollut ymmärtää millä tavalla maalaus on rakennettu. Miten Rembrandt tai Michelangelo ovat maalanneet teoksen kerros kerrokselta ja saaneet värit pysymään kuultavina. Ja kuinka lopputulos avautuu vasta viime vaiheessa. Heidän käyttämänsä analyyttinen ote ja hidas tekeminen ovat sopineet minulle, toteaa Tero Annanolli lopuksi.
