Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

Näkymä Akkakolilta
Piskuinen puu Akka-Kolilla opetti itsensä hyväksymistä. Näkymä Akkakolilta Kuva: Heidi Sommar Koli

Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

Rakkaus, kaipuu, inspiraatio, hyötyminen, välinpitämättömyys, inho... asenteita metsään on varmasti yhtä monia kuin ihmisiäkin. Suomen teollisuus ja hyvinvointi on levännyt metsien harteilla. Puut ovat kannatelleet talouttamme vuosikymmeniä, mutta monessakin merkityksessä ne ovat myös ihmisen elinehto.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet metsän fyysiset ja psyykkiset terveyshyödyt ihmiselle. Vaikka et pitäisi metsästä, kehosi saattaa kaivata sitä.

Kehomme on soveltunut kulkemaan pehmeän metsäisessä maastossa, ei kovalla asfaltilla tai tasaiseksi siloitellulla puistotiellä. Jos nivelesi ja lihaksesi voisivat valita, ne ottaisivat kävelyn ja juoksun tuomat rasitukset vastaan mieluiten polulla kuin kovalla maantiellä tai hiekkatiellä. Mutta kuuntelemmeko kehoamme, osaammeko edes?

Verenpaineen ja pulssin lasku, lihasjännityksen väheneminen ja parasympaattisen hermoston aktivoituminen ovat mitattavia asioita, joilla nykyään todistetaan metsän hyötyjä. Ja hyvä niin, joskus tarvitsemme todisteita ja mittareita, jotta huomaamme asian arvon.

Jotta metsässä voi käydä säännöllisesti elpymässä ja palautumassa, sen pitää olla lähellä. Puistokin elvyttää, jos se on tarpeeksi laaja ja monimuotoinen, mutta ykkössijan vie metsä.

On vaikea vaalia ja arvostaa sellaista, mitä ei ole kunnolla edes kokenut.

Ihmisellä on ollut kova tarve kaataa puut, asfaltoida tiet ja sulkea metsä asumuksiensa ulkopuolelle. Metsään haluava joutuu etenkin Etelä-Suomessa yhä useammin menemään kauemmas kodistaan sinne päästäkseen. Ja metsissäkin on eroja.

Mahdollisuudet kokea luonnontilainen, koskematon metsä ovat harmillisen vähissä. On vaikea vaalia ja arvostaa sellaista, mitä ei ole kunnolla edes kokenut. Aarniometsään on harvalla pääsyä, mutta kannattaa antaa mahdollisuus lähimetsillekin. Milloin viimeksi kävelit metsässä, sammaleella tai kalliolla? Huomasitko miten pehmeä sammalmatto ottaa jalkasi vastaan ja vaimentaa iskut? Tunsitko miten kivillä ja juurakoilla astelu liikuttaa nilkkaasi lukemattomilla tavoilla?

Kun kesällä kuntoutin nyrjähtänyttä nilkkaani, fysioterapeutti kehotti kävelemään mahdollisimman usein paljain jaloin epätasaisessa maastossa. Se kuulemma vahvistaa ja aktivoi lukuisia jalan pieniä lihaksia paremmin kuin mikään jumppaliike.

Tämä kirjoitus on vahvasti puolueellinen, sillä olen hurahtanut metsiin. Nykyään matkaillessakin valitsen usein kohteeni kansallispuistojen ja muiden luontokohteiden ehdoilla. Menen yhä useammin mieluummin ihailemaan vanhaa puuta kuin vanhaa rakennusta. Olen muutaman kerran päässyt käymään sademetsässä ja se elämän ja elinvoimaisuuden määrä ympärillä oli mykistävää.

Metsä on täynnä symboliikkaa ja opetuksia elämästä sille, joka on vastaanottavainen. Hiljennä ajatukset hetkeksi. Kuuntele, katso, tunnustele, haistele mitä metsä kertoo sinulle. Minkä opetuksen voisit sieltä sisimpääsi poimia?

Metsä-ohjelmia esiin arkistoista

Ylen Mennään metsään -kampanjan innostamina julkaisimme arkistoista syyskuussa metsää ja luontoa käsitteleviä ohjelmia katsottavaksi Areenaan ja Elävään arkistoon. Metsää on tv-ohjelmissa lähestytty monelta kantilta yrittäen ymmärtää sen ilmiöitä, hahmottaa metsäpoliittisia kiemuroita sekä tuoda esiin metsän ihmeellisyyttä ja herätellä suojelunhalua.

Ilkka Heikkisen käsikirjoittama ja Leena Paavosen ohjaama dokumenttielokuva Ikimetsä on satumainen retki aarniometsän syleilyyn. “On vaikeata puolustaa sellaista, jota ei voi mitata rahassa”, dokumentissa todetaan. “Tunteille, kokemuksille ja mielihyvälle ei voi määrätä hintaa.”

Mikä onkaan tuo puu, mitä siili syö, maistuuko muurahaiselle suklaa, vaihtaako hauki hampaita? Luontoon kannattaa tutustua uteliaisuudella. Luontoilloissa vastattiin ihmisten tiedonjanoon kolmen vuosikymmenen ajan. Luontoillan ensimmäinen säilynyt jakso, juhlalähetys ja ilta Kumpulassa ovat katsottavissa Areenassa.

Tikkunikkareissa esitellään kymmenen puulajia ja kokeillaan, mitä kaikkea eri lajeista voi askarrella, mänty-jaksossa syntyy muun muassa kaarnavene. Tikkunikkarit-sarja on pysyvästi katsottavissa Areenassa.

Ihmisen ja metsän suhdetta ja metsäteollisuuden merkitystä ja vaikutuksia tarkasteltiin kriittisin silmin Kotimaan katsauksessa. Ohjelma on kuvattu 1994 jolloin monimuotoisuus ja kestävä kehitys olivat vasta enemmän sanoja kuin tekoja. Katso lisää: Metsäsarjan jaksot ja artikkeli.

Teeman Elävä arkisto -sarjassa esitetään kolme metsien suojelua ja metsäteollisuutta käsittelevää ohjelmaa (tv:ssä 27.9., 28.9. ja 1.10., Areenassa 30pv).

Lisää luontoaiheisia arkisto-ohjelmia löytyy alla olevassa linkkilistassa ja uusia ohjelmia Ota metsä mukaasi -artikkelissa ja Mennään metsään -paketissa Areenassa.

Kommentit