Hyppää pääsisältöön

Riku Rantala: Suomalaisen virkavallan itseriittoisuus toi meille hasistynnyrit, lautakasat ja maan tavat

Suomi, maailman vähiten korruptoitunut valtio! Paskan marjat. Meidän ongelmiamme eivät ehkä ole liikennepoliisin taskuun livahtavat ryppyiset setelit tai voitelurahojen rasvaama byrokratia, vaan vallanpitäjiemme liiallinen itseriittoisuus ja vähäinen itsekritiikki. Jos tuudittaudumme korruptiotilastoihin tai sokeaan luottamukseen, meidät ottaa vielä ohraleipä.

Samana päivänä, kun Docventures esittää Pekka Lehdon dokumentin Paha poliisi, liuta Suomen entistä ja nykyistä korkeinta poliisijohtoa istuu leivättömän pöydän ääreen Helsingin käräjäoikeudessa.

Lue edellinen vielä kerran uudestaan.

Absoluuttisinta valtaa meihin käyttävän viranomaisen avainhenkilöt ovat – ei pelkästään epäiltyinä – vaan SYYTETTYINÄ virkarikoksista. Jo tämän pitäisi olla skandaali maassa, joka leveilee maailman vähäisimmällä korruptiolla.

Vaan ei se ole: yksikään syytetyistä ei ole (aikanaan, saati nyt) eronnut tehtävistään. Kaikki kiistävät, että mitään väärää olisi tehty.

Ymmärtäjiä riittää, kun Jari Aarnion johtaman Helsingin huumepoliisin tietolähdetoiminnan epäselvyyksiä ja vastuukysymyksiä joudutaan puimaan oikeudessa asti:

“Näin nämä asiat vaan tavattiin silloin tehdä…"
"En ymmärtänyt, ohjeet olivat epäselviä..."
"Ei kuulunut toimenkuvaani…"
"En muista... ”

Minä muistan aikani rikostoimittajana. Silloin tällaista muistamattomuutta sai lukea nimenomaan konnien kuulustelupöytäkirjoista. Ei poliisien.

Tällaista muistamattomuutta sai lukea nimenomaan konnien kuulustelupöytäkirjoista. Ei poliisien.

Syytteessä on kyse olennaisesta asiaparista – luottamuksesta ja valvonnasta. Luottamus on yhteiskunnan liimaa. Saamme olla ylpeitä suomalaisesta luottamuksesta. Se on varmasti yksi menestyksemme peruspilareista. Mutta tätä emme ole ymmärtäneet: valvonta ei ole sama kuin epäluottamus.

Olemme niin juopuneita luottamuksestamme, että annamme sen mennä kaiken toiminnan kritiikin ja kehittämisen yläpuolelle. Pelkäämme, että valvonta runtelee luottamuksen. Niin ei ole. Nimenomaan hyvät valvonnan mekanismit pitävät luottamuksen kunnossa – silloin resursseja ei kulu jälkiselvittelyihin ja on selvää, että jokainen väärin toimiva virkamies jää jossakin vaiheessa kiinni.

Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat eniten poliisiin, koulutusjärjestelmään, puolustusvoimiin ja oikeusjärjestelmään – ja viime aikoina kaikki niistä ovat saaneet hittiä. Ja juuri niistä voi alkaa koko luottamuksen nakertuminenkin.

Tämäkin pitää toki sanoa ääneen: meillä Suomessa on melkein maailman paras virkavalta. Mutta ei se erehtymätön ole, eikä se pysy edistyksen etujoukossa, ellei täällä pysytä skarppeina.

Meistä jokaisesta on täällä yllättävän lyhyt matka päättäjään, joka käyttää meihin valtaa.

Maailmalla reissatessa kiinnittää huomiota suomalaiseen erityispiirteeseen, lyhyeen valtaetäisyyteen. Meistä jokaisesta on täällä yllättävän lyhyt matka päättäjään, joka käyttää meihin valtaa: luultavasti tunnemme vähintään pikkuvirkamiehiä tai kuntapäättäjiä henkilökohtaisesti, ja toisin kuin useimmissa maailmankolkissa, hallintokoneisto avaa meille oven, kun siihen koputamme.

Mutta tässä on myös heikko kohtamme. Luotamme liikaa siihen, että kaavoituspäätös meni oikein ja enemmistön etua katsoen ja siihen, että virkamies osasi antaa yhteisen kestitysmatkan olla vaikuttamatta päätökseen. Tuttua on helpompi katsoa sormien läpi.

Luotamme siihen, että eduskunnassa vierailevien lobbareiden tietoja ei tarvitsisi julkisuudessa retostella ja siihen, että kyllä yksityisen terveyspalveluyrityksen palvelukseen siirtyvä virkamies tai poliitikko osaa nämä asiat erottaa. Yleisen edun ja yksityisen edun.

Luotamme siihen, että jos tarkoitus pyhittää keinot, lain kirjainten kanssa ei kannata alkaa pilkkua viilaamaan – yhteisen Suomen etuahan tässä kaikki ajetaan hei!

Lautakasat ja hasistynnyrit jäävät historiaan vaimeana alkusoittona, jos tämä mokataan.

Mutta juuri nyt, kun MILJARDIEN EUROJEN markkinoita ollaan mahdollisesti avaamassa sote-uudistuksessa erittäin epäilyttävillekin, veroparatiiseihin siirtohinnoittelulla kikkaileville (ja sillä suomalaisiin kunnollisiin yrityksiin valtavaa kilpailuetua saaville) vedättäjälafkoille, meidän tulisi olla tarkempia kuin koskaan.

Lautakasat ja hasistynnyrit jäävät historiaan vaimeana alkusoittona, jos tämä mokataan.

Tulevaisuudentutkijoiden mukaan meidän pitäisi olla astumassa uuteen, globaalin avoimuuden ja keskinäisriippuvuuden tunnustavaan aikaan – kiitos pian koko maailman kattavan verkon ja lohkoketjuteknologian. Siihen siirtyminen vaatii meiltäkin asennemuutosta.

Virkavallan edustajien täytyy ymmärtää, että luottamus ja valvonta ovat yhdessä enemmän kuin kaksi.

– Riku Rantala

Virkavalta-teemalla jatketaan Docventuresissa tiistaina 2.10. klo 21 alkaen Yle TV2 & Yle Areena. Illan dokkarina Pekka Lehdon tuore leffa Paha poliisi ja vieraina oikeussosiologi Anne Alvesalo-Kuusi, rikostoimittaja Jarkko Sipilä sekä elinkautisvanki Janne Raninen. Illan teeman ja leffan esittelyn voit tsiigata tämän jutun alusta! Istunto jatkuu keskiviikkona 3.10. Yle Puheella klo 15.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures