Kukka Ström
Yle
”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?”
Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.
Kääpäkävely- suoritustani varten olen hankkinut itselleni 12 valmentajaa. Olen kiertänyt tapaamassa heitä, harjoitellut maasto- olosuhteissa eliöryhmien löytämistä, saanut vinkkejä siitä, mihin huomio kannattaa suunnata, mitä varusteita on hyvä olla mukana. Osa eliöryhmistä on melko haastavia. Esimerkiksi Suomessa on noin 900 sammallajia. Monet niistä voi erottaa toisistaan vain mikroskoopin avulla, ja lajien hallitseminen on vuosien treenauksen tulosta.
Usein pienten eläinten näkemiseen tarvitaan malttia. On oltava aikaa odotella maatuvan lahopuun tai hämähäkin seitin äärellä. Pitää myös olla valmis konttaamaan ja kaivelemaan maata. Toisinaan räjähtävä tilannenopeuskin on tarpeen, kuten juoksujalkaisten tutkimisessa.
Itse kääpäkävely tapahtuu lokakuun ensimmäisellä viikolla. Pyrin viiden päivän aikana liikkumaan parin sadan metrin matkan maastossa ja seuraamaan elämää ympärilläni. Kirjoitan muistiin mahdollisimman paljon tunnistamiani lajeja ja lajiryhmiä, mutta tavoitteenani on myös seurata metsän elämää, päästä näkemään jotain sellaista mitä en ole ennen nähnyt, kiinnittää huomiota värisävyihin, muotoihin ja yksityiskohtien kauneuteen.
Säätila vaikuttaa suoritukseeni. Jos tulee kylmä, monet hyönteiset ja muut selkärangattomat kangistuvat ja tunkeutuvat syvemmälle maaperään. Nilviäiset liikkuvat vasta kun on riittävän kosteaa. Jäkälät ja sammaleet hohtavat märässä metsässä kauniina, mutta sadesäällä niiden yksityiskohtien erottaminen on hankalaa. Ja jos viikolla sataa jo ensilumi, ötököiden tutkimisesta tulee entistä haastavampaa, mutta toisaalta pikkunisäkkäiden käpälien jäljet tulevat silloin hyvin näkyviin.
Odotan innolla ja jännityksellä kääpäkävelyviikkoa. Pohjakuntoa on nyt haettu ja itse suoritus on edessä. Toivon että pääsen näkemään jotain yllättävää ja kaunista. Olisi myös hienoa, jos kääpäkävely ja valmentajien vinkit innostaisivat muitakin lähtemään metsään katselemaan sitä uusin silmin.
Kääpävalmentajien vinkit:
Sammalet
Sää:
Syksy on hyvää sammalretkiaikaa. Sammalretkelle voi lähteä lumettomaan aikaan. Sadesäällä sammalten yksityiskohtien tarkastelu voi olla hankalaa. Toisaalta myös pitkä kuivuus voi muuttaa niiden ulkonäköä.
Varusteet:
- luppi eli suurennuslasi.
- (paperipusseja, jos haluaa ottaa näytteitä)
- (mikroskooppi)
Mistä löytää:
Sammalia löytää hyvin erilaisista metsistä ja eri alustoilla aina Pohjois-Suomea myöten. Kuusimetsien pohja on usein sammalpeitteinen, mutta sammalia kasvaa myös puiden juurilla ja rungoilla, kallioseinämillä ja kiven koloissa. Sammaleet vaativat kosteutta, mutta kestävät myös hyvin väliaikaista kuivuutta.
Lajeista:
Suomi on hyvä sammalmaa. Täällä kasvaa noin 900 eri sammallajia. Lajien tunnistaminen vaatii vuosien harjoittelua, ja osa lajituntomerkeistä on niin pieniä, että ne havaitsee vain mikroskoopilla.
Vinkki:
Metsäkerrossammaleen kasvukerroksista voi laskea sen iän.
Tiesitkö:
Sammalia on käytetty aiemmin tilkkeenä hirsiseinien välissä.
Käävät
Sää:
Kääpäretkelle voi lähteä kaikissa säissä. Lumettomaan aikaan on helpompi tutkia maapuiden kääpiä.
Varusteet:
- luuppi eli suurennuslasi
- (paperipussi ja puukko, jos kerätään näytteitä)
Mistä löytää:
Kääpiä löytää lahoavilta puilta, sekä pystyssä olevilta että maahan kaatuneilta. Kannattaa tarkistaa myös runkojen alapinnat.
Miten tunnistaa:
Suomessa on 250 kääpälajia. Osa niistä on vaikeasti tunnistettavissa ja hyvin pieniä. Tunnistuksessa väreillä, muodoilla ja tuoksuilla on merkitystä.
Vinkki:
Käävän asennosta näkee, onko se tullut lahopuulle vasta puun kaaduttua vai jo ennen sitä. Toisinaan voi nähdä, miten kääpä muuttaa kasvusuuntaansa puun kaaduttua.
Tiesitkö:
Käävät ovat indikaattorilajeja, joiden avulla voidaan kartoittaa metsiä. Yksi käävän itiöemä voi tuottaa 10 miljoonaa itiötä.
Limasienet
Sää:
Limasienet viihtyvät kosteassa. Niitä näkyy usein parhaiten samoihin aikoihin kuin oikeita sieniä.
Varusteet:
- suurennuslasi
- taskulamppu
- (tulitikkurasia, jos on tarkoitus kerätä itiöpesäkkeitä)
Mistä löytää:
Limasieniä löytää monenlaisista metsistä. Lahopuut ovat erityisen hyviä paikkoja etsiä niitä. Metsässä voi etsiä limakkoa, itiöpesäkkeitä tai joskus voi havaita myös limakon ryömimisjäljen.
Miten tunnistaa:
Suomesta on toistaiseksi löydetty vähän yli 200 limasienilajia, mutta uusia löydetään jatkuvasti.
Vinkki:
Jos löydät limasienen limakon, kannattaa seurata sitä useampana päivänä. Se saattaa muuttua jo yhdessä yössä limakosta hauraiksi itiöpesäkkeiksi.
Tiesitkö:
Limasienet ovat ihmeellisiä eliöitä. Ne eivät ole kasveja, eivätkä eläimiä, eivätkä sieniä. Ne ovat hyvin vanha ryhmä ja samoja lajeja saattaa löytyä eri puolilta maailmaa.
Tuhatjalkaiset
Sää:
Tuhatjalkaiset vaativat lämpöä ja riittävän kosteita elinolosuhteita. Sään kylmetessä ne kaivautuvat syvemmälle maaperän karikkeeseen.
Varusteet:
- muovipurkki
- (hanskat)
- (pinsetit)
Mistä löytää:
Rehevät metsänpohjat ovat tuhatjalkaisille otollisia paikkoja. Siellä niitä löytää maasta kaivamalla kariketta, kääntelemällä kiviä tai kurkistelemalla lahoavien puiden kaarnan alle.
Miten tunnistaa:
Suomessa elää 63 tuhatjalkaislajia. Niistä 21 on juoksujalkaisia, 22 kaksoisjalkaisia, 8 siimajuoksiaisia, ja 6 sokkojuoksijaisia. Lajiryhmät erotetaan toisistaan koon ja muodon sekä jalkojen lukumäärän perusteella.
Vinkki:
Jos kiviä kääntelemällä löytää juoksujalkaisen, kannattaa salamannopeasti kouraista maata sen ympäriltä, ja heittää muovirasiaan, josta voi tarkistaa, tuliko juoksujalkainen mukaan.
Tiesitkö:
Tuhatjalkaiset ovat hyvin vanha eläinryhmä, lähes 400 miljoonaa vuotta vanha. Juoksujalkaiset ovat huippupetoja. Niillä on myrkkyleuat, joiden hermomyrkky lamauttaa saaliinsa sekunneissa. Maailmalla elää suuria juoksujalkaisia, joista jotkut voivat saalistaa jopa hiiriä ja lepakoita.
Nilviäiset
Sää:
Nilviäiset ovat liikkeellä kostealla säällä. Syksy on hyvää nilviäisretkiaikaa.
Varusteet:
- luppi
- taskulamppu
- löysät pinsetit
- (mikroskooppi)
Mistä löytää:
Parasta nilviäismaastoa on lehtipuuvaltainen rehevä vanha metsä. Etanoita löytyy sieniltä, etenkin niiden alapinnoilta. Osa kotiloista voi piileskellä maahan kaatuneen lahopuun rungon alapinnalla tai kaarnan alla. Puiden rungoilta löytyy myös nilviäisiä. Suurin osa lajeista elää maaperän karikkeessa, mutta ne ovat usein hyvin pieniä ja vaikeasti havaittavissa.
Miten erottaa:
Suomessa on 95 maalla elävää nilviäislajia. Suurin osa, 72 lajia, on kuorellisia kotiloita, ja kuorettomia etanoita on 22 lajia. Valtaosa lajeista elää maaperän karikkeessa ja ne ovat niin pieniä että niitä pitää tarkastella mikroskoopilla lajituntomerkkien löytämiseksi. Yleisin metsälaji on metsäetana, josta jää kädelle otettaessa oranssi limainen sitkeä jälki.
Vinkki:
Metsässä voi seurata etanoiden limavanaa ja nähdä miten toinen etana seuraa toisen perässä. Nilviäiset ovat myös sosiaalisia.
Tiesitkö:
Etanoille maistuvat monet myrkylliset sienet, kuten seitikit ja kärpässienet, mutta ne syövät hyvin harvoin esimerkiksi suppilovahveroita.
Hämähäkit
Sää:
Hämähäkkejä on useimmiten helppo löytää. Kylmä ja sade vaikeuttavat niiden havaitsemista jonkin verran. Osa lajeista voi liikkua pikku pakkasessakin. Usein hämähäkit on helpointa havaita aikaisin aamulla, kun aurinko osuu aamukasteisiin seitteihin.
Varusteet:
- luppi
- kamera
- äänirauta
Mistä löytää:
Hämähäkkejä kannattaa etsiä varvikoista, poluilta, puiden rungoilta.
Miten tunnistaa:
Hämähäkkilajeja on paljon, eikä niitä kaikkia pysty tunnistamaan lajilleen maastossa. Eri ryhmät tunnistaa erilaisista ratas- ja riippuverkoista. Osa hämähäkeistä ei tee ollenkaan saalistusverkkoa vaan vaanii saalista puiden rungoilla tai maassa.
Vinkki:
Kun hämähäkin seittiä koskettaa varovasti ääniraudalla hämähäkki saattaa luulla värinää hyönteiseksi ja tulla tutkimaan saalistaan.
Tiesitkö:
Hämähäkin seitti on hämmästyttävää ainetta. Se on biologisesti hajoavaa, ei liukene veteen ja kestää pakkasta. Seitti on vetolujuudeltaan ja kimmoisuudeltaan ainutlaatuista, eikä vastaavia materiaaleja ole toistaiseksi kyetty valmistamaan keinotekoisesti.
