Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Miten korjata rikkinäinen poliisi?

Poliisit Maija Aunio ja Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina.
Poliisit Maija Aunio ja Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina. Poliisit Maija Aunio ja Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina. Kuva: Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Seksuaalista hyväksikäyttöä työkseen tutkiva Maija Aunio katsoi lukemattomia kuvia ja videoita, joissa lapsia käytetään hyväksi sanoinkuvaamattoman karmeilla tavoilla. Maija Aunio turhautui ja uupui. Hän itki, oksensi, potki roskiksia ja huusi lapsilleen.
Traumatyöpajaan osallistuminen mullisti Maijan työn. Vanhempi konstaapeli, kirjailija Marko Kilpi puhuu Aunion ohella poliisityön raadollisuudesta.

Vanhempi konstaapeli Maija Aunio sekä tunnettu kirjailija ja poliisi Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina.
Yle TV1 6.10.2018 klo 17.10 toinen lähetys 7.10.2018 KLO 9.05

Flinkkilä & Tastula: Miten korjata rikkinäinen poliisi? Yle Areenassa.

– Itkin, oksensin, potkin roskiksia ja huusin lapsilleni kaupassa ja kotona. Näin kuvaa turhautumistaan ja uupumistaan Maija Aunio, joka tutkii työkseen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Pahuuden ytimessä

Maija katsoi satoja ja tuhansia kuvia ja videoita, joissa lapsia käytetään hyväksi sanoinkuvaamattoman karmeilla tavoilla. Ihmisen mielikuvituksella ja pahuudella ei tunnu olevan mitään rajoja.

Halu auttaa uhreja ja usein esiin purskahtava viha tekijöitä kohtaan veivät tunteellisen Maijan pään jumiin, niin kuin hän itse kuvaa.

Poliisin ammatti on palvelustehtävä

Sekä Aunio että Kilpi puhuvat suoraan ja kaunistelematta poliisin arjesta, turhautumisesta ja kyynistymisen vaarasta. Kumpikin kamppailee lähes joka päivä riittämättömyyden tunteiden kanssa.

Marko Kilpi sanoo näin: – Joka poliisiksi ryhtyy, tietää, että kovia ja hankalia tilanteita tulee, mutta jossakinhan kulkee se raja, kuinka paljon pahuutta ammattilainenkaan voi ottaa vastaan.

Markon mielestä avain on ymmärryksessä. Sitten kun teot alkavat mennä oman ymmärryksen yli, voi olla seinä vastassa.

Maijasta tuli poliisi monen sattuman kautta, Marko sen sijaan arvelee taustansa vaikuttaneen paljon.

Äidillä oli vahva oikeudentaju, mutta isä sen sijaan teki kotielämästä arvaamattoman. Hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka päihteineen oli Markon arkea.

Hän arveleekin, että poliisin työ jollakin tavalla lääkitsee omaa draaman ja kaaoksen tarvetta.

Ja toisaalta on voimakas halu korjata, ei kostaa, ei tasata tilejä, vaan auttaa.

Virkapuku kuin taikaviitta

Poliisin virkapuku on Markon mielestä kuin taikaviitta. Kun sen laittaa päälle, tulee oikea moodi päälle. Maijalla ei ole virkapuvun kaltaista taikaviittaa, mutta hänellä onkin itkupilli! Maija sanoo, ettei peittele tunteitaan ja pitää sitä vahvuutenaan.

Mutta Maijankin vahvuus alkoi murentua. Katsellessaan työpäivä toisensa jälkeen oksettavia kuvia hän jankutti itselleen, että työ pitää tehdä, vaikka lapset siinä kärsivät.

Hän alkoi luoda lapsille tarinoita, keksi nimiä ja miettiä sitä, että onko lapsilla joulua ja syntymäpäiviä.

Työ tuli liiaksi iholle

Maija sanoo, että jollakin tavalla hän halusi antaa niille lapsille turvallisen elämän hyväksikäytön vastapainoksi. Mutta kuormitus ja stressi alkoivat valua myös kotiin: Maija rähjäsi pienille pojilleen, ja myös avioelämä puolison kanssa alkoi kärsiä.

Mieleen tuli sairaita ajatuksia ja Maija alkoi välillä nähdä omat lapsensa kuvissa. Apua hän ei omasta mielestään tarvinnut.

Stressinsietokykyä traumatyöpajassa

Marko sanoo suoraan, että hänestä ei olisi Maijan töihin. Viha tekijöitä kohtaan olisi liian suuri eikä hän pystyisi sitä hillitsemään. Lapsiin kohdistuvia seksirikoksia tutkivat ovat paljolti naisia.

Maija ja Marko arvelevat sen johtuvan siitä, että miehet todellakin reagoivat vihalla, naiset taas enemmänkin surulla.

Aikaisimmin lääke poliisin stressiin ja riittämättömyyteen oli pullo ja pahimmassa tapauksessa itsemurha, nyt on onneksi toisin. Kauhajoen koulusurmien jälkeen on kehitetty traumatyöpajoja, jotka ovat Markon mukaan pelastaneet monen poliisin hengen.

Työpajassa puhutaan faktaa siitä, miten traumaattinen tilanne vaikuttaa, keskustellaan vertaisryhmissä ja nopeutetaan haitallisten muistojen käsittelyä myös silmänliiketerapia EMDR: n avulla.

Traumatyöpajaan osallistuminen oli mullistava ja käänteentekevä asia Maijalle. Hän sanoo, että on vaikea kuvata sitä luottamuksen ilmapiiriä, joka parinkymmenen kollegan piirissä syntyi.

Kun kuvitteli olleensa yksi kaikkien sairaiden ajatustensa kanssa, eikä ollutkaan.

Kun kaiken nähnyt kovaksikeitetty Karhu-mies tuli halaaman ja sanoi, ettei ikinä kestäisi tehdä Maijan työtä. Silmänliiketerapiaa Maija piti ensin ihan höpöhöpönä, mutta siinäkin tapahtui jotakin.

Oma riittämättömyys ja syyllisyys muuttuivatkin varmuudeksi siitä, että on toiminut tiukassa tilanteessa oikein.

Vertaisryhmän avulla työkuntoa

Marko ja Maija vetävät nyt työpajojen vertaisryhmiä. Marko sanoo, että monella poliisilla on juuri se kokemus, että on yksin on ja kaikki heikkoudet on piilotettava.

Tuntee olevansa pimeässä kaivossa, josta ei ole ulospääsyä. Joskus esille tulee vanhoja, kymmenien vuosien takaisia asioita, jotka ovat jo muuttuneet osaksi identiteettiä.

Moni on toipunut työkuntoon, joka tietysti on yksi tärkeimpiä tavoitteita.

Entä se kyynisyys ja riittämättömyys? Maija sanoo, että yksinkertaisesti aurinko alkoi taas paistaa. Hän työskentelee edelleen vakaviin lapsiin kohdistuneiden rikosten parissa, mutta enää hänen ei tarvitse katsoa kuvia ja videoita hyväksikäytöstä.

Maija ja Marko puhuvat raadollisista asioista, mutta silti heidän mielestään ei ole liian ylevää puhua hyvyydestä. Siihen pitää uskoa.

– Hyvikset voittavat pahikset aina, he toteavat yhteen ääneen.

  • "Kuvittele, että joku ajaa lapsesi yli suojatiellä vihreän valon palaessa..."

    Flinkkilä & Tastulan yleisön lähettämä tarina.

    ... Näet lapsesi päälle ajaneen auton, muistat jopa rekisterinumeron, mutta kukaan sinua ei usko sinua, etkä saa oikeutta. Mitä tunnet silloin? Pertti antaa näin karkean esimerkin vääryydestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja vihasta, joita hän koki vuosikymmenien ajan.

  • ” Miten helvetissä selvitän 25 käyntiä työvuoron aikana?”

    Flinkkilä & Tastulan yleisön lähettämä tarina.

    Lähihoitajana toimineen Emmin raju kuvaus hoitotyöstä, jossa kaikki yrittävät jaksamisensa äärirajoilla. Emmi on sydämellinen, ymmärtävä ja hyvä lähihoitaja, mutta työnteko on mahdotonta. Hänen mielestä koko työporukka on väsynyt liukuhihnamaisen hoitotyön vuoksi. Emmi jakoi tarinansa Facebookissa, missä postaus sai nopeasti 30.000 tykkäystä. Sitä on jaettu yli 9.000 kertaa.