Hyppää pääsisältöön

Miten korjata rikkinäinen poliisi?

Poliisit Maija Aunio ja Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina.
Poliisit Maija Aunio ja Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina. Poliisit Maija Aunio ja Marko Kilpi Anne Flinkkilän vieraina. Kuva: Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Seksuaalista hyväksikäyttöä työkseen tutkiva vanhempi rikoskonstaapeli Maija Aunio katsoi lukemattomia kuvia ja videoita, joissa lapsia käytetään hyväksi karmeilla tavoilla. Maija Aunio turhautui ja uupui. Traumatyöpajaan osallistuminen mullisti Maijan työn.

Maija Aunion työnä oli tutkia ja katsoa raakoja hyväksikäyttökuvia. Usein hänestä tuntui siltä, että ihmisen mielikuvituksella ja pahuudella ei näyttänyt olevan mitään rajoja.

Halu auttaa uhreja ja usein esiin purskahtava viha tekijöitä kohtaan veivät tunteellisen Maijan pään jumiin, niin kuin hän itse kuvaa.

- Itkin, oksensin, potkin roskiksia ja huusin lapsilleni kaupassa ja kotona, Maija kuvaa turhautumistaan.

Kuinka paljon pahuutta voi ottaa vastaan?

Vanhempi konstaapeli Marko Kilpi on tunnettu kirjailija ja nykyään myös kansanedustaja. Poliisin työn raadollisuudesta hänellä on pitkä kokemus.

- Joka poliisiksi ryhtyy, tietää toki, että kovia ja hankalia tilanteita tulee. Jossain kuitenkin kulkee se raja, kuinka paljon pahuutta ammattilainenkaan voi ottaa vastaan.

Missä sitten kulkee ammattilaisen sietokyvyn raja?

- Avain on ymmärryksessä. Sitten kun teot alkavat mennä oman ymmärryksen yli, voi olla seinä vastassa, Marko sanoo.

Kun työ tuli liiaksi iholle

Maijasta tuli poliisi monen sattuman kautta, Marko sen sijaan arvelee taustansa vaikuttaneen ammatinvalintaan paljon.

- Äidillä oli vahva oikeudentaju, mutta isä teki kotielämästä arvaamattoman. Hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka päihteineen oli meidän arkea, Marko sanoo.

Marko arveleekin, että poliisin työ jollakin tavalla lääkitsee omaa draaman ja kaaoksen tarvetta. Ja toisaalta on voimakas halu korjata, ei kostaa, ei tasata tilejä, vaan auttaa. Poliisin virkapuku on Markon mielestä kuin taikaviitta, kun sen laittaa päälle tulee oikea moodi päälle.

- Minulla ei ole virkapukua, mutta minullapa onkin itkupilli! En peittele tunteitani ja se on minun vahvuuteni, Maija sanoo.

Mutta Maijankin vahvuus alkoi murentua. Katsellessaan työpäivä toisensa jälkeen oksettavia kuvia, hän jankutti itselleen, että lasten takia sinun pitää pystyä tekemään työsi.

- Aloin luomaan lapsille tarinoita, keksimään nimiä ja miettimään, onko heillä joulua, onko syntymäpäiviä. Jollakin tavalla halusin antaa niille lapsille turvallisen elämän hyväksikäytön vastapainoksi, Maija sanoo.

Kuormitus ja stressi alkoivat valua myös kotiin. Maija rähjäsi pienille pojilleen, ja myös avioelämä puolison kanssa alkoi kärsiä. Mieleen tuli sairaita ajatuksia ja Maija alkoi välillä nähdä omat lapsensa kuvissa. Mutta apua, sitä hän ei omasta mielestään tarvinnut.

Stressinsietokykyä traumatyöpajasta

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tutkivat ovat paljolti naisia. Maija ja Marko arvelevat sen johtuvan siitä, että miehet todellakin reagoivat vihalla, naiset taas enemmänkin surulla.

- Sanon suoraan, että minusta ei Maijan töihin olisi. Viha tekijöitä kohtaan olisi liian suuri enkä pystyisi sitä hillitsemään, Marko sanoo.

Aikaisemmin poliisin lääke stressiin ja riittämättömyyteen oli pullo ja pahimmassa tapauksessa itsemurha, nyt on onneksi toisin. Kauhajoen koulusurmien jälkeen on kehitetty traumatyöpajoja, jotka ovat Markon mukaan pelastaneet monen poliisin hengen.

- Työpajassa puhutaan faktaa siitä, miten traumaattinen tilanne vaikuttaa, keskustellaan vertaisryhmissä ja nopeutetaan haitallisten muistojen käsittelyä myös silmänliiketerapia EMDR: n avulla, Marko kertoo.

Traumatyöpajaan osallistuminen oli mullistava ja käänteentekevä asia Maijalle. Hän sanoo, että on vaikea kuvata sitä luottamuksen ilmapiiriä, joka parinkymmenen kollegan piirissä syntyi.

- Sitä kuvitteli, että on yksin kaikkien sairaiden ajatustensa kanssa, eikä näin ollutkaan. Kaiken nähnyt kovaksikeitetty Karhu-mies tuli halaaman ja sanoi, ettei ikinä kestäisi tehdä Maijan työtä.

Silmänliiketerapiaa Maija piti ensin ihan höpöhöpönä, mutta siinäkin tapahtui jotakin. Oma riittämättömyys ja syyllisyys muuttuivatkin varmuudeksi siitä, että on toiminut tiukassa tilanteessa oikein.

Vertaisryhmän avulla takaisin töihin

Marko sanoo, että rankkojen työtehtävien psyykkisiä jälkiä perattaessa monella poliisilla on ollut juuri se kokemus, että on yksin ja kaikki heikkoudet on piilotettava.

- Tuntee olevansa ikään kuin pimeässä kaivossa, josta ei ole ulospääsyä, näin sitä olotilaa usein kuvataan. Joskus esille tulee vanhoja, kymmenien vuosien takaisia asioita, jotka ovat jo muuttuneet osaksi identiteettiä.

Moni on toipunut työkuntoon ja se on tietenkin yksi tärkeimpiä tavoitteita. Mitä sitten tapahtuu kyynisyydelle ja riittämättömyyden tunteelle?

- Yksinkertaisesti aurinko alkoi taas paistaa, sanoo Maija.

Maija työskentelee edelleen lapsiin kohdistuneiden vakavien rikosten parissa, mutta enää hänen ei tarvitse katsoa kuvia ja videoita hyväksikäytöstä.

Maija ja Marko puhuvat raadollisista asioista, mutta silti heidän mielestään ei ole liian ylevää puhua hyvyydestä. Siihen pitää uskoa.

- Hyvikset voittavat pahikset aina, he toteavat yhteen ääneen.

Flinkkilä & Tastula TV1 lauantaina 14.3. kello 17.10 ja sunnuntaina 15.3. kello 9.05 sekä Yle Areena. Ohjelman ensiesitys oli lokakuussa 2018.

Artikkelia muokattu 12.3.2020, lisätty sitaatteja ja maininta Marko Kilven nykyisestä tehtävästä.