Hyppää pääsisältöön

Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

Erilaisia sieniä kannolla
Sienten itiöemät muodostuvat loppukesästä, kun puiden oma kasvukausi on ohi ja ne pystyvät luovuttamaan sienille hiiliyhdisteitä. Erilaisia sieniä kannolla Kuva: Yle/Kukka Ström Punakärpässieni,sienet,Mennään metsään (kampanja),Limanuljaska

On vaikea kuvitella suomalaista maisemaa ilman puita, mutta harva tulee ajatelleeksi, että kotoisia mäntyjä, kuusia ja muita puulajeja ei todennäköisesti kasvaisi täällä ilman sieniä. Sienettömän Suomen maisemaa hallitsisivat ruohotasangot, nummet tai pensaikot.

Sienitutkija Tea von Bonsdorff Luomuksesta Helsingin yliopistosta ei salaa rakkauttaan sieniin. Seisomme luonnonsuojelualueella Porvoossa metsän ympäröimän Venjärven rannalla ja puhumme maaperän kätkemästä rihmastosta. Von Bonsdorff ihastui sienten muotoihin ja väreihin jo pikkutyttönä. Nyt hän on nyt yksi Suomen huomattavimmista sieniasiantuntijoista.

”Mehän nähdään sienestä aivan minimaalisen pieni osa. Ne mitä me kutsumme sieniksi ovat itiöemiä, sienten lisääntyviä osia.”

Suurin osa sienestä elää rihmastona ohuessa metsän pintakerroksessa kivennäismaan yläpuolella. Kaikista suurin elävä organismi maapallolla on eräs mesisieni, jonka rihmasto on monien, monien jalkapallokenttien laajuinen alue.

Metsissämme elää satoja ellei tuhansia sienilajeja. Pelkästään seitikkejä on Suomessa reilut viisisataa lajia. Jo niiden määrä kertoo, miten suuri merkitys niillä on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.

Tea von Bonsdorffin katse harhailee pitkin rinnettä. On aivan kuivaa, eikä hänen viime vuonna näkemästään lilan värisestä posliiniseitikistä näy nyt jälkeäkään. Se kasvaa juuri tällaisissa ravinteisissa korvissa tai kalkkipitoisissa lehdoissa ja on tärkeä kuusen kumppani.

Metsämaa on sienten muokkaamaa

Puut eivät saa ravinteita suoraan metsän maaperästä, vaan ne pitää haalia karikkeesta: maahan pudonneista oksista, neulasista ja muusta eloperäisestä jätteestä. Kariketta on vaikea hajottaa, eivätkä puiden paksut juuret siitä selviäkään. Siksi tarvitaan sieniä.

Sienirihmaston ohuimmat säikeet ovat vain millimetrin tuhannesosan paksuisia ja ulottuvat hyvin laajalle alueelle. Suuri pinta-ala mahdollistaa tehokkaan ravinteiden sekä veden oton. Sienet vapauttavat ja pistävät ravinteet tehokkaasti kiertoon.

Meidän karuissa oloissamme kaikilla puilla on sienijuurikumppaneita, jotka luovuttavat ravinteita ja auttavat veden saannissa.

”Sienet ovat metsän selkäranka. Ilman sieniä meillä ei olisi metsiä, koska puu tarvitsee sienikumppanin kasvaakseen.”

Sienten tarjoama apu ei ole ilmaista. Männyt, kuuset ja koivut joutuvat antamaan sienijuurille vastalahjaksi hiiltä. Hiilen puu pyydystää ilmakehän hiilidioksidista yhteyttämällä, ja kuljettaa siitä osan sokerin muodossa latvuksesta oksia ja runkoa pitkin juureen ja edelleen sienirihmojen kasvaviin kärkiin asti. Sieni puolestaan saa puukumppanilta hiiltä. Osa yhteyttämisessä sidotusta hiilestä kuljetetaan neulasista juureen ja edelleen sienirihmastoon. Puilla on lukuisia sienikumppaneita.

Aivan kuten sijoittamisessa kaikkia munia ei kannata pistää samaan koriin: Niihin rihmastoihin satsataan eniten, joista saadaan suurin hyöty, mutta vähemmän tuottaviakin suhteita ylläpidetään. Jos olosuhteet muuttuvat jonkun toisen sienikumppanin hyödyksi, panostusta sille lisätään taas tehokkaamman ravinteidensaannin toivossa.

Yhteistyö on kehittynyt niin pitkälle, että sienten läsnäolo näyttää elinehdolta puun kasvulle.

Fossiiliset polttoaineet syntyivät ennen lahottajasieniä

Samalla kun sienet kierrättävät ravinteita, ne lahottavat kuollutta materiaalia metsissämme. Kasvit kehittyivät evoluutiossa ennen sieniä, ja lahottajasienet vasta sitten kun lahotettavaa materiaalia oli olemassa.

”Jos ei olisi kuusenneulanahikasta, joka lahottaa kuusenneulasta, me uitaisiin täällä karikkeessa,” sanoo tutkija Tea von Bonsdorff.

Sellainenkin aika on maapallolla ollut. Monta sataa miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella lahottajasienet eivät vielä olleet kehittyneet. Kuolleiden kasvien ja eläinten jäänteet kertyivät maan päälle, puristuivat aikojen saatossa maakerrosten alle ja syntyi fossiiliset polttoaineet: kivihiili, öljy ja maakaasu.

Nyt saamme energiaa polttamalla muinaisia saniaispuiden runkoja ja merten eliöitä. Samalla vapautamme satoja miljoonia vuosia sitten maaperään sitoutunutta hiiltä, mikä lämmittää maapallomme ennennäkemättömällä tavalla.

Lahottajasienet ovat vanhan metsän sydän

Kun itiö pääsee puun sisään ja olosuhteet mahdollistavat sienirihmaston muodostuksen, alkaa puun lahoaminen. Lahottajasienet seuraavat toisiaan. Pioneerilahottajat iskevät puihin ensimmäisenä ja muokkaavat puuta kemiallisesti. Vasta tämän jälkeen olosuhteet ovat mahdollisia seuraavalle lahottajasienilajille, joka puolestaan valmistaa kasvualustan sopivaksi seuraajilleen.

Sienitutkija Tea von Bonsdorff kumartuu tonkimaan saniaispuskaa.

"Tässä pitäisi juosta pieni puro, mutta nyt on aivan kuivaa. Jos olisi kosteampaa, puronotkoa rehevöittävien hiirenportaiden keskellä kasvaisi pieni vaaleanpunainen lahottajasieni, saniaishiippo. Se lahottaa nimensä mukaisesti saniaisia."

Monille muillekin kasveille ja kuolleille kasvinosille on omat lahottajansa. Esimerkiksi kelomännyt olivat ennen yleinen näky eteläistä Suomea myöten. Kelomänty syntyy, kun parin ihmisiän elänyt mänty kuolee pikkuhiljaa pystyyn. Sillekin on omat lahottajansa, jotka ovat nyt pinteessä, koska kelomäntyjen määrä on vähentynyt järeän metsänkäsittelyn myötä.

Puurunkojen rihmastot tarjoavat monille ötököille syötävää. Niinpä lahoissa pökkelöissä elää suuri joukko kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä, jotka eivät pärjäisi ilman lahottajasieniä. Puhumattakaan tikoista, hömötiaisista ja muista pikkulinnuista.

Rappeutuuko metsän sieniverkosto hakkuissa kuten dementoituvan aivot?

Mitä tapahtuu, jos metsät hakataan kerta toisensa jälkeen? Kukaan ei tiedä vastausta, mutta selvää on, että sienirihmastot yksipuolistuvat. Sienitutkija Tea von Bonsdorff vertaa tilannetta kasveihin, ja muistuttaa, että puutkin ovat kasveja.

”Kasvillisuus yksipuolistuu valo-olosuhteiden nopean muutoksen vuoksi, mukana myös puut”.

Metsään jää lisääntymään niin kutsutut ”joka paikan lajit”, vaateliaat häviää.

"Koska metsäverkosto on niin monisäikeinen, on vaikea sanoa mitä käy pitkällä aikavälillä, mutta voi olla että metsänkin käy lopulta huonosti siinä juoksussa.”

Kun mänty voi elää monta sataa vuotta, talousmetsässä se hakataan aivan nuorukaisena, alle sadan vuoden ikäisenä. Sienirihmasto voi olla tuhansien vuosien ikäinen.

Tea von Bonsdorff hyväksyy vertaukseni aivoihin. Kun aivot rappeutuvat, niistä häviää pikkuhiljaa hermosoluja ja solujen välisiä kytköksiä. Jossain vaiheessa ajattelu ja muisti häiriintyvät, ihminen dementoituu.

Näin voi tapahtua metsässäkin. Jos sienilajeja häviää ja rihmastojen välisiä kytköksiä menetetään hakkuiden myötä, jossain vaiheessa vaikutukset näkyvät myös metsän toiminnassa. Tässä mielessä metsäkin voi dementoitua.

Ilmoita havaintosi Sieniatlakseen - apuasi tarvitaan

Näin voit itse osallistua sienitiedon kertymiseen:

1. Mene Sieniatlaksen nettisivulle ja kirjaudu sisään
2. Ota sienestä valokuva sen kasvupaikalla niin, että sen tuntomerkit näkyvät.
3. Merkitse havainto karttaan päivämäärän kanssa ohjeita seuraten.

Kun Sieniatlakseen ilmoittaa sienihavaintonsa, saadaan uutta tietoa myös sienten yleisyydestä, kasvupaikoista ja levinnäisyysrajoista.

Juttua varten on haastateltu myös luonnonsuojelubiologi Panu Halmetta Jyväskylän yliopistosta ja intendentti Annu Ruotsalaista Oulun yliopiston kasvimuseosta.

Katso lähetys syksyn kuumista sienikysymyksistä:

Kuuntele Tiedeykkönen sienten merkityksestä metsälle:

Mennään metsään

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Syksyn herkullisin kakku syntyy kaarnikasta

    Bloggaaja Annin variksenmarjakakku - täydellinen makuelämys!

    Leivontablogia pitävä Anni sai haastavan tehtävän. Hänen piti suunnitella ja leipoa Ylen Mennään metsään -kampanjaa varten helppo, herkullinen ja näyttävä kakku variksenmarjasta eli kaarnikasta – marjasta, jota ei juurikaan poimita. Liekö syynä se, että marja maistuu monen suussa vähän oudolta. Mutta kaarnikka on ihmemarja, ja sen Annikin sai kokea!

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Uusi luontosarja Elävät puut alkaa TV1:ssä 9.9. klo 18.15.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen uusi neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Haapa

    Lue Anni Kytömäen koskettava teksti haavasta

    Haapa huomaa tuulen ensimmäisenä. Sen lehdet ovat puunlehdiksi kovat, niin kovanaamaiset että ovat vaatineet oman verbinkin – haavat eivät suhise kuten muut, ne havisevat.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Koivu

    Anni Kytömäen upea teksti koivusta

    Koivu on nuorena vaalea ja heleä, hento ja keveä. Syystä tai toisesta sitä väitetään naiselliseksi, mutta todellisuudessa koivu on koivu, kuten ihmisetkin ovat ensi sijassa ihmisiä.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Kuusi

    Lue Anni Kytömäen upea teksti kuusesta.

    Kuuset pistelevät ohikulkijaa, levittävät tummia siipiään polun päälle, seisovat apeina auringossakin. Niin meidät on opetettu näkemään, koska se mitä on paljon, on rumaa ja ikävää.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Miksi laskemme luontokäyntejä Mennään metsään -kampanjassa?

    Unescon listalle pääsevät vain arvostetut, elävät perinteet.

    Mennään metsään -kampanjassa luonnossa käynnit halutaan laskea, sillä Unescon listalle pääsevät vain ne perinteet, joita kansalaiset aidosti käyttävät ja arvostavat. Merkkaa siis Mennään metsään -laskuriin jokainen koiralenkki, iltakävely, soutelu, uiminen, työmatka, onkireissu, sieniretki… Kaikki ne kerrat, kun olet poikennut luontoon kahden viikon aikana!

  • Minne katosivat luonnonlähteet ja metsäpurot?

    Luonnonlähteiden tila on romahtanut Suomessa.

    Jos metsään haluat mennä nyt, ota vesipullo mukaan. Luonnonlähteiden tila on romahtanut, eikä kaikista lähteistä ja metsäpuroista voi enää ottaa juomakelpoista vettä. Lähteiden suojelu voi vielä pelastaa jäljelle jääneet pulputtajat.

  • Katoavat metsäpolut

    Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa.

    Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkaan kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

Uusimmat sisällöt - Mennään metsään