Hyppää pääsisältöön

Negatiivisista nuorista tuttu Olli Antonio räppää nyt soolona: “Olen aina lopulta saanut, mitä olen halunnut”

Räppäri Olli Antonio lähikuvassa.
Räppäri Olli Antonio lähikuvassa. Kuva: Juuli Aschan, YleX Olli Antonio

Rock-elämän kliseet läpikäynyt Olli Antonio tekee räppiä soolona ja odottelee hip hop -konkareiden eläköitymistä.

Räppäri Olli Antonio tuli tutuksi vuonna 2016 osana Negatiiviset nuoret -nimistä punkrock-bändiä. Mä oon niin ruma -läpimurtosinkku toi levytyssopimuksen Rähinä Recordsille ja huomiota niin radioaalloilla kuin lehdissäkin.

Omien sanojensa mukaan läpimurtoa edeltävät viisi vuotta normaaliarjesta syrjässä, “radalla”, viettäneelle Olli Antoniolle mediahuomio tuntui erikoiselta.

– Oli aika absurdia, kun mut laitettiin yhtäkkiä Uuden musiikin aamuvuoroon Anne Lainnon haastatteluun. Että mitä mun pitää sanoa, räppäri muistelee.

Olli Antoniona tunnettu Olli Karejoki ja Eetu Knuutila kokosivat Negatiiviset nuoret vasta levytyssopimuksen saatuaan. Karejoen mukaan osa kappaleista tehtiin levyä varten kiireessä ja “ihan vasemmalla kädellä”. Lopulta niitä ei edes haluttu soittaa livenä.

– Mä en haluaisi, että kukaan edes kuulisi niitä biisejä, Karejoki huokaisee.

Nopeasti saavutettu suosio ei sopinut kaikille bändiläisille. Ensimmäisen puolen vuoden aikana Karejoen mukaan Negatiivisissa nuorissa ilmeni päihdeongelmia, burnoutia ja hermoromahduksia.

– Se meni aikamoiseksi sekoiluksi jo alkumetreillä. Kun saimme sen diilin ja olisi pitänyt alkaa tehdä duunia, me ajattelimme jo olevamme rokkitähtiä, Karejoki pohtii nyt.

Negatiiviset nuoret sai jäädä taka-alalle, ainakin toistaiseksi.

Räppäri Olli Antonio lähikuvassa.
Rap-ura menee Olli Antoniolle Negatiivisten nuorten edelle, vaikka bändi tekeekin edelleen musiikkia. Räppäri Olli Antonio lähikuvassa. Kuva: Juuli Aschan, YleX Olli Antonio

Levytyssopimus Rähinälle päättyi yhteisymmärryksessä, vaikka Karejoki myöntää, että kumpikin osapuoli selvästi odotti pääsevänsä toisistaan eroon.

Toisaalta koko sopimus yhtiön kanssa oli alkujaankin vain kahdelle sinkulle ja optioon levystä.

– Kuka edes tekee levytyssopimusta pidemmälle kuin albumiksi kerrallaan? Koskaan ei voi tietää millainen levy-yhtiö on, etenkin metallipiireistä kuulee kauhutarinoita seitsemän levyn sopimuksista, joissa bändi on jumissa yhtiössä, vaikka homma ei toimisi.

Ei mikään terapiaprojekti

Negatiivisten nuorten jäädessä sivuun Karejoki oli jo aloittanut oman soolotuotantonsa työstämisen.

Olli Antonion ensimmäinen soolosingle Pinkkei elefanttei julkaistiin vuonna 2017, ja debyyttialbumi De Puta Madre seurasi seuraavana vuonna.

Negiksiä tituleerattiin mediassa lahtelaismuusikoiden terapiaprojektiksi, vaikka bändi toistuvasti yrittikin päästä leimasta eroon. Nyt Karejoki käyttää musiikkia kanavana purkaa tuntemuksiaan, mutta välttää kutsumasta sitä terapionniksi.

– Tuntuu, että jos en tee musiikkia vähintään biisin verran viikossa, mun itsetunto laskee. Pitäisi saada jotakin aikaiseksi, mutta makaan tässä sohvalla ja katson jotain Atlantaa, Karejoki naurahtaa.

Osana bändiä Karejoki teki rock-vaikutteista räppiä, mutta soolona Olli Antonio operoi puhtaammin hip hopin parissa. Kun Negatiivisten nuorten keikalla kuulija tuli kehumaan bändin meininkiä todeten samalla, että Karejoesta tulisi “maailman paskin räppäri”, artistia hymyilytti.

– Olin tehnyt jo levydiilin Högille ja debyytille oli valmiina viisi biisiä. Oon miettinyt, että jonain päivänä näpäytän sitä vielä jossain Facebook-statuksessa, että “kato mua nyt boi”.

De Puta Madre on sävyltään varsin synkkä albumi, ja sisällöllisesti se oli Karejoelle enemmänkin rapin harjoittelemista.

Levylle Karejoki otti paljon vaikutteita myös ulkomailta, minkä vuoksi hänen mukaansa osa materiaalista on sellaista, mitä hän ei tänä päivänä kirjoittaisi.

Silti hän kokee, että taiteessa pitäisi saada sanoa mitä vain haluaa. Olennaisempi kysymys onkin, milloin se kannattaa.

Esimerkiksi englanninkielistä musiikkia kyseenalaisilla lyriikoilla saatetaan soittaa Suomessa paljon helpommin kuin suomenkielistä.

– Tuntuu, että Jenkeissä voi sanoa mitä vaan, ja saman asian suomeksi sanominen onkin paha. Ihan kuin siellä voisi sekoilla mitä tahansa, kun raha puhuu.

Räppäri Olli Antonio lähikuvassa.
Olli Antonio kokee, että englanniksi räpätessä artistit saavat kyseenalaiset lyriikkansa helpommin anteeksi. Räppäri Olli Antonio lähikuvassa. Kuva: Juuli Aschan, YleX Olli Antonio

Ensi vuoden puolella ilmestyvä kakkoslevy tulee esittelemään paremmin, kuka Olli Antonio oikeasti on.

Tänään julkaistu Omis maailmoissani on melodisempaa kuin debyytin materiaali, itse asiassa koko kappaleessa on artistin mukaan vain yksi rap-säkeistö.

– Mun ongelma on, että haluan tehdä joka päivä jotain erilaista. Tuntuu, että tuottajia alkaa pikkuhiljaa ärsyttää, että mä laitan joka päivä jonkun ihan erilaisen referenssibiisin ja pyydän tekemään mulle sellaisen, Karejoki kertoo.

Toisin kuin Negatiivisten nuorten kiireessä tehdylle debyyttialbumille, Olli Antonion soololevyille ei päädy kappaleita, joiden takana hän ei ole valmis seisomaan.

Paljon yksin aikaan saavalla artistilla olisi materiaalia ja mahdollisuus julkaista kakkoslevy jo keväällä, mutta Karejoki on päättänyt sen julkaisuajankohdaksi syksyn 2019.

– Olen itse enemmän syysihminen, ja se levy on enemmän syysalbumi kuin mikään “jee, kesä”. Julkaisen musiikkia aktiivisesti talven ajan, kesällä olen hiljaa ja keskityn keikkailuun.

Rapin sukupolvenvaihdos lähestyy

Olli Antonio tunsi itsensä ulkopuoliseksi rock-piireissä, mutta suomalaisen hip hopinkaan ympyrät eivät tunnu hänelle kotoisilta.

Hän on kuitenkin huomannut, että suomirap-skene käy läpi muutosta. Hän uskoo, että alalla on edessä sukupolvenvaihdos. Uusia, nuoria tekijöitä tulee esiin nopeaan tahtiin.

– Ollaan frendien kanssa tosi pitkään odotettu, että ne vanhemmat äijät jää eläkkeelle. En tiedä, mistä se johtuu, mutta nyt se on tapahtumassa.

Jos ja kun pitkän linjan suomirap-konkarit eläköityvät, tulee kärjessä olemaan tilaa uusille, tuoreille nimille. Karejoen päätavoite ei ole suosio mainstreamissa, vaan musiikin tekeminen hänen omilla ehdoillaan.

– Haluaisin tehdä keikkaa niin, että pystyn elättämään itseni, mutta haluan myös voida käydä rauhassa kaupassa. En ole varma, kestäisikö mun pää samanlaista pyöritystä kuin vaikka Cheekillä.

Selvää on, että Karejoki haluaa tehdä uraa musiikin parissa. Hän toteaa, ettei hänellä oikeastaan ole koulutuksen kaltaista turvaverkkoa tai varasuunnitelmaa, mikäli musiikkiunelmat eivät toteutuisi.

Karejoki ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin huolissaan.

– Olen jollain jännällä tavalla aina saanut kaiken mitä olen halunnut, hän kuittaa.

Olli Antonio esiintyy Lost in Music -festivaaleilla Tampereella 4. lokakuuta. Myös YleX on mukana festareilla. Kuuntele Uuden musiikin X:n erikoislähetykset torstaina ja perjantaina klo 10–12 ja tsekkaa YleX-lavan keikat Pakkahuoneella täältä.