Hyppää pääsisältöön

Ville Virtasen Sorjonenkin lukee Harjunpäätä

Näyttelijä Ville Virtanen
Näyttelijä Ville Virtanen Näyttelijä Ville Virtanen Kuva: Yle / Raili Tuikka Ville Virtanen,Lukupiiri (radio-ohjelma)

Näyttelijä Ville Virtaselle suomalaisen rikoskirjallisuuden huippua edustavat Harjunpää-romaanit. Näyttelemässään Sorjosessa hän näkee yhtäläisyyksiä Harjunpään hahmon kanssa. Kummallekaan fiktiiviselle poliisille väkivallan maailma ei ole luontainen.

– En tykkää lukea rikoskirjallisuudesta väkivallan kuvauksia. Ne toimivat viihdekirjallisuutena, eskapismina, kun pitää keksiä ajanvietettä. Silloin dekkarin lukeminen on yksi mahdollisuus, kertoo Ville Virtanen. – Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamat Harjunpäät ovat olleet suosikkejani. Ne ovat sillä tavoin kirjallisesti korkeatasoisia, että niissä tulee se maailma elävästi ja niissä on hyvin kirjoitettuja henkilöitä. Se, että kirjoittaja on itse ammatiltaan poliisi, tuo siihen maailmankuvaan tiettyä syvyyttä ja uskottavuutta. Harjunpäät ovat suomalaisista ehkä suosikkejani, Virtanen jatkaa.

Väkivalta ja kurjuus tulee ihon alle

– Harjunpäähän on klassinen suomalainen dekkarihenkilö, mutta myös pohjoismainen dekkarihenkilö sikäli, että hän painii henkilökohtaisen ja ammattielämän tasapainojen välillä. Väkivalta ja kurjuus, jota Harjunpää joutuu kohtaamaan työssään, tulee ihon alle. Kirjailija on kuvannut sen hyvin ja uskottavasti, Harjunpää ei ole mikään tehokas väkivallan ammattilainen, vaan on sukua näyttelemilleni Sorjoselle ja jopa Veli Miettiselle. Heillekään väkivallan ja poliisin arjen maailma ei ole luontainen. He vain sattuvat osamaan työnsä hyvin ja kokevat sen kyllä velvollisuudekseen. Kyseessä on kummallekin kuitenkin ristiriitainen kutsumusammatti. Harjunpäällekin se ammattimaailma on sellainen, jossa hän ei oikeasti haluaisi olla, vaikka tietääkin pystyvänsä olemaan hyödyksi ihmisille.

Näyttelijä Ville Virtanen Annankadulla
Näyttelijä Ville Virtanen Näyttelijä Ville Virtanen Annankadulla Kuva: Yle / Raili Tuikka Ville Virtanen,Lukupiiri

Harjunpää ja kiusantekijät -elokuvan kuvauksista näyttelijä Ville Virtanen muistaa erityisesti ohjaaja Åke Lindmanin.

– Nehän ovat old school -Yleisradion telkkarisarjoja. Lakisäätiset kahvitauot olivat kuvauksissa ajallaan ja päivä loppui kahdeksan tunnin jälkeen, oli kohtaus valmis tai ei. Ja silloin oli aikaa myös kuvata näin. Silloin sille vähän naureskeltiin, mutta sitten kun on painanut joskus 20 tunnin työpäiviä ilman sosiaalitiloja, niin on tullut olo, että turhaan silloin nauroin!

Åke Lindman ohjasi Harjunpää-romaaneista kolme tv-sarjaa ja yhden elokuvan. Lindmanin ohjauksessa näytellyt Viranen muistelee kuvauksia hyvällä.

– Åke Lindmanhan on meidän sukupolvelle sellainen toteemi. Isäni ikäluokkaa hiukan vanhempi starba, jonka jatkumo työhistoriassa oli ihan minne vaan Suomi Filmiin ja siihen maailmaan. Åken tapa tehdä töitä oli se, että hän kertoi jalkapallo- ja teatterimuistoja. Hän tarinoi kiinnostavista jutuista ja siinä välillä kuvattiin. Vastuu näyttelijäntyöstä jäi täysin näyttelijälle ja sehän sopii minulle. Minulla ei siihen aikaan ollut paljoa kokemusta kameran edessä työskentelystä, mutta olin tehnyt teatterissa viitisen vuotta impropohjalla töitä ja pääsin testaamaan kameran edessä kuinka ne opit toimivat. Kuinka se, kun opettelee kohtausta sen sata toistoa niin että se on kropassa asti, niin joka kerta siinä opetellessa käy näyttelijänä läpi kuinka se voisi mennä. Mutta sitten, kun menee itse kohtaukseen niin pitää unohtaa. Hyvin harvoin toimii se, että päättää etukäteen tekevänsä jotain. Pitää tehdä jollain tavoin samoin kuin Sorjosen kohdalla poliisin työssä eli olla siellä rikospaikalla auki impulsseille. Samoin kameran edessä on hyvä olla auki ja etsiä hetkeä ja impulssia, joka aiheuttaa minussa näyttelijässä jotain. Sitä jota siinä hetkessä ja paikassa tarvitaan.

Making of: kuvaaja Mikael Gustafson ja Ville Virtanen
Making of Sorjonen: kuvaaja Mikael Gustafson ja Ville Virtanen Making of: kuvaaja Mikael Gustafson ja Ville Virtanen Kuva: © Fisher King / Kalle Laukkanen Sorjonen,Ville Virtanen

Kylmä verisesti sinun -sarjan rikoskomisario veli Miettisen ja viime vuosina Sorjosen pääosassa tutkivia poliiseja näytellyt Ville Virtanen on matkan varrella oppinut tutkivan poliisipomon roolin tekemisestä.

– Ennen Kylmäverisesti sinun -sarjaa tein tutkimusta tutkivan poliisin työstä. Meillä oli työryhmässä jopa vuosia aikaa miettiä ja haastatella erilaisia poliiseja. Tapasin KRP:n ihmisiä ja he kertoivat työtään. Oli tärkeää tajuta, ettei poliisius ole persoonan ominaisuus vaan ammatti - ja siinä ammattikunnassa voi olla minkälaisia persoonia tahansa. Roolityön tekemisessä auttaa se kun ymmärtää, että siinä on sen henkilön ammatti ja sitten on sen persoona. Ammatin uskottava näytteleminen vaatii sitä, että teknisissä yksityiskohdissa on tarkkana. Miten rikospaikalla ollaan, kuinka asetta pidetään, miten kuulustellaan, kuinka mennään tilaan jossa on mahdollisesti joku aseen kanssa. Näissä ei saa tehdä virheitä, jotta myös katsojan joka on poliisi, olisi kaikilta näiltä osin uskottavaa katsoa näyttelijän työtä, pohtii Virtanen.

Hänen tapaansa ajatella ja yhdistää ajatusratoja on poikkeuksellinen

– Sorjoselle, kuten usein näyttelijällekin, työmaailma on kiehtovampi ja helpompi paikka olla kuin oma arkielämä. Sorjosella on vielä mielestäni jonkin asteinen asperger. Hänen kommunikaationsa muun maailman kanssa saattaa olla vähän kulmikasta. Sorjosen tapauksessa se ei johdu ylimielisyydestä, vaan hänen tapansa ajatella ja yhdistää ajatusratoja on poikkeuksellinen. Sorjonenhan luulee, että muut kyllä ymmärtävät, vaikka hän jättää lauseiden välistä kahden sivun mittaisen selityksen pois. Sitten hän ihmettele, kun muut eivät tajua, sanoo Virtanen.

Näyttelijä Ville Virtanen Ratakadulla
Näyttelijä Ville Virtanen Näyttelijä Ville Virtanen Ratakadulla Kuva: Yle / Raili Tuikka Ville Virtanen,Lukupiiri (radio-ohjelma)

Virtanen on miettinyt näyttelijäntyössään myös roolihahmonsa elämää ennen ammattiuraa. – Olen ajatellut, että Sorjonen on ihminen, joka on lukenut esim. venäläiset klassikot jo teininä. Yksi hänen lempikirjailijoistaan on Dostojevski. Dostojevskissa Sorjosta kiinnostaa kuinka ihmissielu ja -mieli toimii. Sorjosta kiinnostaa myös, kuinka Dostojevski viipaloi ihmisen motiivit ja syyseuraussuhteet. Sorjonen varmasti on oppinut Dostojevskia lukiessaan paljon. Harjunpäänsäkin Sorjonen on kyllä lukenut, koska ne ovat ammattiveljen kirjoittamia. Sorjonenhan ei kestä verta eikä väkivaltaa ja Matti Yrjänä Joensuun ura poliisista kirjailijaksi herättää Sorjosessa veljeyttä ja kiinnostusta. Ja Sorjosen tapa tehdä poliisin työtä on aika luova ja sitten on poliisi joka kirjoittaa kirjoja. Harjunpää ja Sorjonenhan voisivat olla tältä pohjalta ihan kavereitakin, naurahtaa Virtanen.

Kuuntele lauantaina 6.10. Yle Radio 1:n Lukupiiri. Lähetykseen voit osallistua soittamalla suoraan lähetykseen p. 09 144800 tai osallistumalla verkkokeskusteluun osoitteessa: yle.fi/kirjat

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.