Näyttelijä Ville Virtaselle suomalaisen rikoskirjallisuuden huippua edustavat Harjunpää-romaanit. Näyttelemässään Sorjosessa hän näkee yhtäläisyyksiä Harjunpään hahmon kanssa. Kummallekaan fiktiiviselle poliisille väkivallan maailma ei ole luontainen.
– En tykkää lukea rikoskirjallisuudesta väkivallan kuvauksia. Ne toimivat viihdekirjallisuutena, eskapismina, kun pitää keksiä ajanvietettä. Silloin dekkarin lukeminen on yksi mahdollisuus, kertoo Ville Virtanen. – Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamat Harjunpäät ovat olleet suosikkejani. Ne ovat sillä tavoin kirjallisesti korkeatasoisia, että niissä tulee se maailma elävästi ja niissä on hyvin kirjoitettuja henkilöitä. Se, että kirjoittaja on itse ammatiltaan poliisi, tuo siihen maailmankuvaan tiettyä syvyyttä ja uskottavuutta. Harjunpäät ovat suomalaisista ehkä suosikkejani, Virtanen jatkaa.
Väkivalta ja kurjuus tulee ihon alle
– Harjunpäähän on klassinen suomalainen dekkarihenkilö, mutta myös pohjoismainen dekkarihenkilö sikäli, että hän painii henkilökohtaisen ja ammattielämän tasapainojen välillä. Väkivalta ja kurjuus, jota Harjunpää joutuu kohtaamaan työssään, tulee ihon alle. Kirjailija on kuvannut sen hyvin ja uskottavasti, Harjunpää ei ole mikään tehokas väkivallan ammattilainen, vaan on sukua näyttelemilleni Sorjoselle ja jopa Veli Miettiselle. Heillekään väkivallan ja poliisin arjen maailma ei ole luontainen. He vain sattuvat osamaan työnsä hyvin ja kokevat sen kyllä velvollisuudekseen. Kyseessä on kummallekin kuitenkin ristiriitainen kutsumusammatti. Harjunpäällekin se ammattimaailma on sellainen, jossa hän ei oikeasti haluaisi olla, vaikka tietääkin pystyvänsä olemaan hyödyksi ihmisille.
Harjunpää ja kiusantekijät -elokuvan kuvauksista näyttelijä Ville Virtanen muistaa erityisesti ohjaaja Åke Lindmanin.
– Nehän ovat old school -Yleisradion telkkarisarjoja. Lakisäätiset kahvitauot olivat kuvauksissa ajallaan ja päivä loppui kahdeksan tunnin jälkeen, oli kohtaus valmis tai ei. Ja silloin oli aikaa myös kuvata näin. Silloin sille vähän naureskeltiin, mutta sitten kun on painanut joskus 20 tunnin työpäiviä ilman sosiaalitiloja, niin on tullut olo, että turhaan silloin nauroin!
Åke Lindman ohjasi Harjunpää-romaaneista kolme tv-sarjaa ja yhden elokuvan. Lindmanin ohjauksessa näytellyt Viranen muistelee kuvauksia hyvällä.
– Åke Lindmanhan on meidän sukupolvelle sellainen toteemi. Isäni ikäluokkaa hiukan vanhempi starba, jonka jatkumo työhistoriassa oli ihan minne vaan Suomi Filmiin ja siihen maailmaan. Åken tapa tehdä töitä oli se, että hän kertoi jalkapallo- ja teatterimuistoja. Hän tarinoi kiinnostavista jutuista ja siinä välillä kuvattiin. Vastuu näyttelijäntyöstä jäi täysin näyttelijälle ja sehän sopii minulle. Minulla ei siihen aikaan ollut paljoa kokemusta kameran edessä työskentelystä, mutta olin tehnyt teatterissa viitisen vuotta impropohjalla töitä ja pääsin testaamaan kameran edessä kuinka ne opit toimivat. Kuinka se, kun opettelee kohtausta sen sata toistoa niin että se on kropassa asti, niin joka kerta siinä opetellessa käy näyttelijänä läpi kuinka se voisi mennä. Mutta sitten, kun menee itse kohtaukseen niin pitää unohtaa. Hyvin harvoin toimii se, että päättää etukäteen tekevänsä jotain. Pitää tehdä jollain tavoin samoin kuin Sorjosen kohdalla poliisin työssä eli olla siellä rikospaikalla auki impulsseille. Samoin kameran edessä on hyvä olla auki ja etsiä hetkeä ja impulssia, joka aiheuttaa minussa näyttelijässä jotain. Sitä jota siinä hetkessä ja paikassa tarvitaan.
Kylmä verisesti sinun -sarjan rikoskomisario veli Miettisen ja viime vuosina Sorjosen pääosassa tutkivia poliiseja näytellyt Ville Virtanen on matkan varrella oppinut tutkivan poliisipomon roolin tekemisestä.
– Ennen Kylmäverisesti sinun -sarjaa tein tutkimusta tutkivan poliisin työstä. Meillä oli työryhmässä jopa vuosia aikaa miettiä ja haastatella erilaisia poliiseja. Tapasin KRP:n ihmisiä ja he kertoivat työtään. Oli tärkeää tajuta, ettei poliisius ole persoonan ominaisuus vaan ammatti - ja siinä ammattikunnassa voi olla minkälaisia persoonia tahansa. Roolityön tekemisessä auttaa se kun ymmärtää, että siinä on sen henkilön ammatti ja sitten on sen persoona. Ammatin uskottava näytteleminen vaatii sitä, että teknisissä yksityiskohdissa on tarkkana. Miten rikospaikalla ollaan, kuinka asetta pidetään, miten kuulustellaan, kuinka mennään tilaan jossa on mahdollisesti joku aseen kanssa. Näissä ei saa tehdä virheitä, jotta myös katsojan joka on poliisi, olisi kaikilta näiltä osin uskottavaa katsoa näyttelijän työtä, pohtii Virtanen.
Hänen tapaansa ajatella ja yhdistää ajatusratoja on poikkeuksellinen
– Sorjoselle, kuten usein näyttelijällekin, työmaailma on kiehtovampi ja helpompi paikka olla kuin oma arkielämä. Sorjosella on vielä mielestäni jonkin asteinen asperger. Hänen kommunikaationsa muun maailman kanssa saattaa olla vähän kulmikasta. Sorjosen tapauksessa se ei johdu ylimielisyydestä, vaan hänen tapansa ajatella ja yhdistää ajatusratoja on poikkeuksellinen. Sorjonenhan luulee, että muut kyllä ymmärtävät, vaikka hän jättää lauseiden välistä kahden sivun mittaisen selityksen pois. Sitten hän ihmettele, kun muut eivät tajua, sanoo Virtanen.
Virtanen on miettinyt näyttelijäntyössään myös roolihahmonsa elämää ennen ammattiuraa. – Olen ajatellut, että Sorjonen on ihminen, joka on lukenut esim. venäläiset klassikot jo teininä. Yksi hänen lempikirjailijoistaan on Dostojevski. Dostojevskissa Sorjosta kiinnostaa kuinka ihmissielu ja -mieli toimii. Sorjosta kiinnostaa myös, kuinka Dostojevski viipaloi ihmisen motiivit ja syyseuraussuhteet. Sorjonen varmasti on oppinut Dostojevskia lukiessaan paljon. Harjunpäänsäkin Sorjonen on kyllä lukenut, koska ne ovat ammattiveljen kirjoittamia. Sorjonenhan ei kestä verta eikä väkivaltaa ja Matti Yrjänä Joensuun ura poliisista kirjailijaksi herättää Sorjosessa veljeyttä ja kiinnostusta. Ja Sorjosen tapa tehdä poliisin työtä on aika luova ja sitten on poliisi joka kirjoittaa kirjoja. Harjunpää ja Sorjonenhan voisivat olla tältä pohjalta ihan kavereitakin, naurahtaa Virtanen.
Kuuntele lauantaina 6.10. Yle Radio 1:n Lukupiiri. Lähetykseen voit osallistua soittamalla suoraan lähetykseen p. 09 144800 tai osallistumalla verkkokeskusteluun osoitteessa: yle.fi/kirjat
