Hyppää pääsisältöön

Sorjosen toisella kaudella tasataan tilejä – Teemat herättävät keskustelua, uskoo sarjan luoja Miikko Oikkonen

Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Lena Jaakkola (Anu Sinisalo) tummanpuhuvassa kuvassa selät vastaikkain.
Sorjosen toisella kaudella rikokset tulevat lähemmäs sekä Sorjosta (Ville Virtanen) että Jaakkolaa (Anu Sinisalo). Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Lena Jaakkola (Anu Sinisalo) tummanpuhuvassa kuvassa selät vastaikkain. Kuva: Fisher King / Yle Kuvapalvelu / Inka Hannonen Sorjonen,Ville Virtanen,Anu Sinisalo,yle draama

Maailmanlaajuisesti levinneen Sorjosen toisen tuotantokauden teemana on menneisyys. Sarjan toinen kausi on entistä intiimimpi, ja tapaukset koskettavat sekä Sorjosen että Jaakkolan perheitä. Kaikki teemat ovat synkkiä, mutta erityisesti sarjan luoja Miikko Oikkonen uskoo Kevätuhri-jakson herättävän keskustelua. Syvenny kauden jaksoihin, keskustele ja kerro ajatuksesi Sorjosesta artikkelin kommenttikentässä!

Menneisyys ei ole siellä, minne jätit sen

– Eräs sarjan käsikirjoitusta kommentoinut henkilö kiteytti päähenkilöiden tarinat muotoon “kukaan heistä ei pääse kyllä helpolla”, aloittaa Sorjosen luoja Miikko Oikkonen.

Oikkonen kertoo, että sarjan päähenkilöiden tarinat ovat sidoksissa rikostarinoihin. Jos ei konkreettisesti, niin henkisesti. Kari Sorjosen (Ville Virtanen) pahimmat pelot Helsingin ajoilta palaavat kiusaamaan hänen elämäänsä. Syy, miksi hän päätti perheineen muuttaa mukavaan pikkukaupunkiin, ei ole jättänyt perhettä rauhaan, vaan mennyt tunkeutuu pyytämättä kotiovista ja -ikkunoista sisään. Myös Lena (Anu Sinisalo) pakeni rikkinäistä elämäänsä Lappeenrantaan ja aloitti kaiken uudestaan tyttärensä Katian (Lenita Susi) kanssa. Vaivihkaa menneisyys houkuttelee Lenan myös takaisin vanhoille työkonnuilleen ja hänen on kohdattava omat riivaajansa.

Sorjosen toisella kaudella katsoja tulee mahdollisesti säpsähtämään ja yllättymään. Sorjonen saa mutkikkaampia rikoksia ratkaistavakseen, ja tositapahtumiin pohjautuvat rikostarinat saattavat järkyttää. Sarjan henkilöiden tarinat jatkuvat siitä, mihin edellisellä kaudella jäätiin, mutta rikokset ovat uusia tarinakokonaisuuksia. Helpolla ei pääse rikosten uhrit, niiden tutkijat kuin tekijätkään.

– Toisella kaudella jokaista rikosta yhdistää se, että rikoksen katalysaattori ei välttämättä löydy tästä hetkestä, vaan motiivi rikokseen on syntynyt pitkän ajanjakson aikana ja rikolliseen tekoon on ajauduttu, kun se viimeinen pisara ei enää ole mahtunut lasiin. Patoutuneiden tunteiden vallassa tehdyt rikokset ovat usein raaempia, mutta myös niiden tekijöiden kohtalot ovat usein yhtä raakoja, avaa Oikkonen.

Oikkosen mukaan Sorjosen yksi kulmakivistä on se, että sarja yrittää ymmärtää niin uhreja kuin rikoksen tekijöitä. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksyntää, vaan psykologista ymmärrystä rikoksen tehneiden elämästä ja ratkaisuista. Pyrimme valitsemaan rikoksia, joiden motiivit olisivat meille kaikille mahdollisimman helposti käsitettäviä: mustasukkaisuutta, kasvojen menettämisen pelkoa, intohimoa, häpeää, tilien tasaamista, uhrautumista toisen puolesta, ja niin edelleen.

Eräskin Sorjonen kerran sanoi miulle, että sattumia ei yleensä ole.― Rikostutkija Niko Uusitalo (Ilkka Villi) sarjan jaksossa
Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Niko Uusitalo (Ilkka Villi) vierailemassa sairaalan kylmiössä.
Sorjonen (Ville Virtanen) ja Niko Uusitalo (Ilkka Villi) vierailevat sairaalan kylmiössä. Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Niko Uusitalo (Ilkka Villi) vierailemassa sairaalan kylmiössä. Kuva: Yle Kuvapalvelu Sorjonen

Onko vielä toivoa?

Oikkonen sanoo, että Sorjosessa on aina toivoa ja siteeraakin Leonard Cohenia: ”There is a crack in everything, that’s how the light gets in”, eli kaikessa on halkeama, ja niin valo pääsee sisään.

– Sorjosessa rikolliset joutuvat kiitettävän usein edesvastuuseen, mutta rikoksentekijän pahuus ei ole koskaan mustavalkoista, koska me ihmiset hyvin harvoin olemme mustavalkoisia ja yksiselitteisiä. Paha sai palkkansa vielä 90-luvulla, nykyään rikos tuppaa satuttamaan aivan kaikkia – uhreja, tekijöitä, heidän läheisiään, viranomaisia ja rikosten tutkijoita – kuten oikeassa elämässä, kuvailee Oikkonen.

Oikkonen sanoi toisessa sarjaa käsittelevässä artikkelissa, että jos toiseen kauteen tutustuneiden ennustukset käyvät toteen, muutamat “keissit” tulevat herättämään varmasti myös keskustelua. Kyseessä on toisen kauden toinen tapaus: Kevätuhri.

Kevätuhri-nimisessä rikoksessa tutkinta käynnistyy, kun päiväkodin johtajan kellarista löydetään formaliiniin säilötty sikiö. Sorjosen tutkimukset paljastavat lapsiin liittyvän vaikenemisen verkoston ja hyväksikäyttötapauksen.

– Kevätuhri saattaa jo aiheensa vuoksi herättää vahvoja katsojareaktioita. Pelkkä käsikirjoitus herätti vilkasta keskustelua niin tekijöiden, lukijoiden kuin rahoittajienkin keskuudessa. Rikostarinan teemasta on muodostunut tuotannon aikana polttava yhteiskunnallinen puheenaihe. Länsimainen maailma tuntuu reagoineen niin hyväksi- kuin vallankäyttöön viimeisen kahden vuoden aikana. Emme tienneet tätä vielä kyseistä rikostarinaa kehiteltäessä, mutta aihe tuntui jo muutamia vuosia sitten käsittelemisen arvoiselta. Koska aihe on vakava ja arka, pyrimme kuvaamaan rikosta siten, että se saisi katsojan ajattelemaan asiaa syvemmin. Jos olemme onnistuneet tekemään tämän, niin on tietenkin odotettavaa, että keskustelua käydään myös katsojareaktioiden kautta, Oikkonen pohtii.

Kaksi erikoisvarustettua poliisia Lappeenrannan yössä.
Erikoisvarustetut poliisit vahtivat kulkuetta Lappeenrannan ampumistapauksien vuoksi. Kaksi erikoisvarustettua poliisia Lappeenrannan yössä. Kuva: Yle Kuvapalvelu Sorjonen,yle draama

5 rikosta - 2 perhettä - 1 raja

Edelleen toisella tuotantokaudella pätee iskulause 5 rikosta - 2 perhettä - 1 raja.

Jokainen tapaus käsittää kaksi jaksoa ja ratkaistavia rikoksia on viisi. Ensimmäinen rikostutkinta Viiden sormen harjoitus ohjautuu Venäjälle, kun kaksoismurhan selvittäminen vie Sorjosen rajan taakse. Katia saa puhelun isältään pietarilaisesta vankilasta, ja samalla Katian taustat sekä Lena Jaakkolan aikaisempi työ Venäjällä alkavat valjeta. Karin on otettava selvää Lenan menneisyydestä, jotta saisi kiinni murhaajan, jolla ei ole mitään menetettävää.

– Toisella kaudella sekä itäraja että Venäjä ovat ensimmäistä kautta selvemmin läsnä. Lena Jaakkolan sanoin: ”Rikokset ovat samanlaisia molemmilla puolilla rajaa, mutta mittakaava on vain erilainen.” Kaupungin yritystoimien, rahoitushankkeiden js rikosten lonkerot yltävät helposti niin Suomesta Venäjälle kuin Venäjältä Suomeen. Edelleen tahdomme nähdä Venäjän pelottavan mörön lisäksi myös toiveita ja mahdollisuuksia tarjoavana naapurina. Tämä tarkoittaa, että rajat ylittävät lonkerot voivat kuljettaa mukanaan niin positiivisia kuin negatiivisia asioita – eikä vain naapurimaasta meidän suuntaan, vaan myös toisin päin, Oikkonen kertoo.

Lena (Anu Sinisalo) ja Katia Jaakkola (Lenita Susi) istuvat vierekkäin ja katsovat toisiaan.
Lenan (Anu Sinisalo) ja Katian (Lenita Susi) suhde on haastava ja saa toisella kaudella lisää kolhuja. Lena (Anu Sinisalo) ja Katia Jaakkola (Lenita Susi) istuvat vierekkäin ja katsovat toisiaan. Kuva: Yle Kuvapalvelu Sorjonen,Anu Sinisalo,Lenita Susi,yle draama

Kolmannen rikosvyyhdin (Kissankehto) tutkimusjohtajaksi valitaan Niko Uusitalo (Ilkka Villi) Sorjosen jäätyä virkavapaalle vaimonsa vuoksi. Sorjonen koittaa urhoollisesti pysyä kotona Pauliinan (Matleena Kuusniemi) tukena ja erossa tutkimuksista.

– Sorjonen haluaa hyvää läheisilleen, vaikka on varsin kömpelö kotiolosuhteissa. Hänellä on lahja, jonka avulla hän pystyy pärjäämään työssään erinomaisesti. Mutta tämä kyky on hänelle myös vamma, joka hankaloittaa Karin arkea, kuvailee Oikkonen päähenkilöään.

Tapauksessa ammutaan keskellä päivää Lappeenrannan hiekkalinnalla nuori mies. Tapauksia paljastuu lisää. Pöydällä oleva kattoampujatapaus tulee Karin poissaolosta huolimatta lähelle Sorjosten perhettä.

Ensimmäisellä kaudella “pelkäystyynyä” tarvinneiden kannattaa varata sellainen myös toiselle tuotantokaudelle.― Showrunner Miikko Oikkonen

Jaksokonaisuudessa Verenneito rikostutkinta alkaa, kun vuokra-asunnon seinästä löytyy ruumis, jonka vartalosta puuttuu paloja. Tapaus avaa samalla vanhan katoamistapauksen tutkinnat ja Sorjosen edessä on VARE:n historian monimutkaisimmalta vaikuttava rikoskierre.

Toisen kauden päätösjaksossa aikaisemmin tavatun Seppo Laakkosen (Kari Heiskanen) pojat Nikolai (Kimi Vilkkula) ja Valde (Max Ovaska) tulevat pyytämään Sorjoselta kotoa asti apua katoamistapaukseen. Varjoa vailla -jaksossa Sorjosten ja Jaakkoloiden on myönnettävä, ettei menneisyys ole koskaan siellä, minne sen on jättänyt.

Muissa rooleissa muun muassa: Olivia Ainali, Elias Gould, Kristiina Halttu, Mikko Leppilampi, Laura Malmivaara, Taina Perttula, Elias Ström.

Sarjan luoja Miikko Oikkonen kertoi jo aikaisemmin, että ensimmäisellä kaudella “pelkäystyynyä” tarvinneiden kannattaa varata sellainen myös toiselle tuotantokaudelle. Tarvitsitko? Keskustele kommenteissa!

Mikä tapauksista oli mielestäsi rajuin, mikä herätti kysymyksiä, mikä oli parasta?

HUOM. Avaa kommenttikenttä omalla vastuulla – keskustelu sisältää paljastuksia Sorjosen tuotantokausista!

Kommenttikenttä avautuu keltaisesta kommentit-osiota painamalla. Voit selata sivun loppuun turvallisesti, näkemättä keskustelua.

Kommentit