Mitä olisit valmis tekemään saadaksesi huomiota? Aloitan paljastamalla omat syntini: me lavastimme turpaanvetovideon nettiin. Mitä sitten tapahtui, olikin jotain ihan muuta kuin odotimme.
Päätimme pari päivää sitten hikipajamme toimistolla, että me – vanhan maineemme ruunilla uramme ehtoopuolta kohti ratsastavat Rantala & Milonoff – otamme tarkoituksella turpaamme – feikisti, mutta mahdollisimman aidon näköisesti.
Miksi? Koska seuraavan leffamme päähenkilö tekee niin. Halusimme herättää yleisössämme kriittistä keskustelua huomiohakuisuudesta, totuudenjälkeisestä ajasta ja digiajan medialogiikasta.
Drib-nimisessä mokumentissa mainostetaan väkivaltaisten feikkirealityklippien avulla kuvitteellista energiajuomabrändiä DRIBiä. Toteutimme Dribin asetelman: pyysimme showpainija Salomon Stridin pyyhkimään meillä parkkipaikan asvalttia muka pysäköintiriidan jälkeen. Tilanne taltioitiin kännykkäkameralla ja klippi ladattiin niihin paikkoihin, joista sen voisi kuvitella viralisoituvan: Ylilautaan, Jodeliin ja YouTubeen. Sen jälkeen seurasimme, mitä tapahtuu.
Ihmiskokeemme tarkoitus oli tutkia, lähteekö ohikulkijan kuvaamaksi videoksi lavastettu väkivaltainen tilanne leviämään internetissä ja millaista keskustelua se aiheuttaa. Miten julkkiskaksikkoa käsitellään kommenteissa? Vai aiheuttaako video minkäänlaisia reaktiota?
Klippi lyötiin tulille lauantaina iltapäivällä noin puoli kahdelta.
Ylilaudalla sitä kommentoitiin tuoreeltaan:
"Anonymous 1:46 PM: lisätietoja? näyttää jotenki tosi feikiltä vaikka ei varmaan oo. missä toi on kuvattu?"
Parikymmentä minuuttia videon julkaisemisen jälkeen eri keskustelupalstalla sen aitoutta alettiin epäillä. Fiksuimmat olivat nopeasti googlanneet esiin, että Docventuresin seuraava elokuva on Drib, jossa tehdään samankaltainen lavastus – yleisö osasi siis etsiä lisää tietoa ja laskea asioita yhteen. Myös maineemme poikkeavien sisältöjen tekijänä ja erilaisten tekotapojen käyttäjinä herättivät ajatuksia siitä, että video voisi olla lavastusta.
Anonymous 1:48 PM "Seuraavan Docventuresin aihe näyttää olevan: Drib on Docventuresin historian ensimmäinen mokumentti. Ohjaaja Kristoffer Borglin ja koomikko Amir Asgharnejadin leffassa mainostetaan väkivaltaisilla videoilla kuvitteellista energiajuomabrändiä DRIBiä. Tosi, liioiteltu, keksitty ja näytelty sekoittuvat absurdiksi satiiriksi nykymaailmasta, jossa väkivalta sopii energiajuoman kaupitteluun. Eli feikkihän se."
Anonymous 1:56 PM "Nyt oli kyl huonosti näytelty lyönti. WWE:ssäkin lyödään vakuuttavammin."
Anonymous 2:03 PM "tunna joskus puhu rikun tieraivoamisesta nii veikkaisin että tilanne on eskaloitunu"
Anonymous 2:56 PM "En tiedä onko feikki. Luulis että siellä nyt olisi joku muukin kuvaamassa, kuin joku jossain parvekkeella paskalla kameralla, jos jotain telkkariiin kuvais."
Redditissäkin tulevan leffan taustat löydettiin nopeasti ja asiat yhdistettiin toisiinsa:
BordellikoomaLamar: "Vaikuttaa joltain mainoskuvauksilta. Eihän toi heijari ota kontaktia ja aika nopeesti nousee Tunna(?) tollasen oletetun moukarin jälkeen."
Suomalaisten medianlukutaito ja taustojen pohtiminen osoittautuivat olevan kovaa tasoa.
Tapaus herätti laajempaakin pohdintaa. Kuten eräs anonyymi kommentoija Ylilaudan keskustelussa kirjoitti: “Tavallaan osuva video kun pointti on juurikin se että ihmiset ei nykyään erota feikkiä todesta ja uskotaan ihan kaikki mitä internetissä nähdään.”
Tarkoitus oli herättää keskustelua ja laittaa ihmisten ajatus liikkeelle – juuri niin kuin keskustelupalstoilla kävi.
Entä sitten perinteinen media?
Kolme tuntia videon julkaisun jälkeen soitti Iltalehden päivystysvuorossa oleva toimittaja ja kysyi lisätietoja – mitä on tapahtunut ja olemmeko kunnossa. Kuten oli suunniteltu, soiton tullessa myönsin kyseessä olevan feikkivideon ja onnittelin toimittajaa siitä, että päätti tarkistaa asian ennen uutisen julkaisua. “No eihän me nyt tarkistamatta tällaista uutisoida”, parahti toimittaja.
Joten medialukutaidon lisäksi suomalainen mediakin sai tapauksemme käsittelyssä puhtaat paperit.
Tarkoitus oli herättää keskustelua ja laittaa ihmisten ajatus liikkeelle – juuri niin kuin keskustelupalstoilla kävi. Teko on luonnollisesti hyvin ristiriitainen. Näyttääksemme feikin syyllistyimme itse törkeään feikkaamiseen. Videon kuvauksissa ei vahingoitettu ketään
Miksi tällainen provosoiva keino? Docventures on satojen tuhansien ihmisten muodostama rintama, joka taistelee apatiaa ja huomaamatonta muutosta vastaan. Siksi haluamme kiinnittää huomion hetkeksi tähän tärkeään ilmiöön ja haastaa ihmisiä tunnustamaan oman osallisuutensa siihen.
Kun plussapisteiden lailla feediimme tipahtelevat emojipeukut ja sydämet aiheuttavat meissä Pavlovin koirien virtaavan kuolanoron, alamme neuroottisina ennakoida, laskelmoida ja punnita itseämme ja käyttäytymistämme. Saamamme reaktion ennakointi sekä sensuroi että provosoi meitä.
Mitä vittua maailmassa on tapahtunut, että meistä on tullut tällaisia?
Ryhdymme kertomaan itsestämme tarinaa, johon lopulta uskomme itsekin. Käytämme sen kertomiseen tehokkaimpia keinoja kuten seksi, väkivalta ja kyyneleet. Minkä uutisen jaan, kenen frendi olen, mitä filtteriä käytän? Onko henkilöbrändini hyvä, elämäni tarpeeksi kiinnostavaa ja mielipiteeni fiksuja?
Tarkoitus tietysti pyhittää keinot, mutta tässä herää silti kysymys: mitä VITTUA maailmassa on tapahtunut, että meistä on tullut tällaisia?
Tiesitkö muuten, että Kiinassa on jo laajassa käytössä sosiaalisen krediitin järjestelmä Sesame, jossa kansalaisia pisteytetään heidän koulutuksensa, asuinpaikkansa, ystäväpiirinsä, nettiostostensa sekä jakamiensa uutisten mukaan? Eniten pisteitä saa Kiina-myönteisyydestä ja siitä, ettei verkostoon kuulu vallanpitäjiin kriittisesti suhtautuvia ihmisiä. Korkeat Sesame-pojot saaneet kansalaiset ovat oikeutettuja matkustamaan ja hakemaan hyviä työpaikkoja.
Mikään normaali ei enää kiinnitä huomiotamme.
Vaikkei sosiaalinen mediamme menisikään kohti Kiinan kaltaista totalitääristä dystopiaa, olemme jo tilanteessa, jossa bullshit ja nonsense täyttää ilmatilan ja alkaa generoida omaa tarumaista dadamaailmaansa. Mikään normaali ei enää kiinnitä huomiotamme.
Jokaiseen hyvään tekoon tarvitaan viraliteettia ja huomiotalouden nostetta, jotta se nousisi esiin tietotulvan kuohuvasta kymestä. Totuuden jälkeisessä ajassa Trumpin kaltaisten paskanpuhujien valheet ovat kuin piikkimatto: se ei enää pistä, kun sen päällä astelee tasaisesti.
Someaikana mainosten valta korostuu.
Mainoksia on perinteisesti kutsuttu kaupallisiksi tiedotteiksi. Olemme pitäneet itsestäänselvyytenä, että meitä saa johtaa niiden avulla harhaan. Samalla hyväksymme mainoksissa jopa valheita.
Someaikana mainosten valta korostuu, kun mainostajat ostavat somesfäärin viimeisiinkin kolkkiin ulottuvilta jättiyrityksiltä tarkat tiedot käyttäytymismalleistamme – ja tuntevat meidät pian paremmin kuin me itse. Cambridge Analytican kaltaiset konsulttiyhtiöt diilaavat täsmätyökaluja kymmenien miljoonien ihmisten mieltenmuokkauksiin.
Homma muuttuu vielä vaarallisemmaksi, kun mainonnasta tuttu tarinankerrontamalli valheineen livahtaa henkilökohtaiseen viestintäämme ja jopa uutiskerrontaan. Mainokset ja tarinat ovat ottaneet median niskalenkkiin, kun internet on mullistanut koko medialukutaidon, tai oikeastaan -lukutaidottomuuden.
Mitä sinä olet tehnyt tai olet valmis tekemään saadaksesi lisää huomiota?
Totuus on korvattu foliohattuteorioilla ja kokemusasiantuntijoilla, luotettavat lähteet klikkiotsikoilla, journalistinen harkinta maksetulla sisällöllä. Kaiken yläpuolelta niskaamme sataa kulutususkon jumalien kultainen suihku, joka muuttaa faktan feikiksi ja feikin faktaksi.
Huomaammeko tätä? Haluammeko me tätä todella?
Muutos tapahtuu aina omakohtaisesti, joten ota haaste vastaan. Tunnusta syntisi: mitä sinä olet tehnyt tai olet valmis tekemään saadaksesi lisää huomiota? Ja tarkemmin ajatellen – tekisitkö niin uudelleen?
– Riku Rantala
PS. Näin se turpiinvetovideo oikeasti syntyi, jos kiinnostaa:
Totuudenjälkeisestä ajasta lisää Docventuresissa tiistaina 9.10. klo 21 alkaen Yle TV2 & Yle Areena. Illan dokumenttielokuvana nähdään Drib ja kapakkakeskustelussa mukana viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-Aho, toimittaja Olli Seuri ja bloggaaja Natalia Salmela. Keskustelu jatkuu keskiviikkona 10.10. Yle Puheessa klo 15.
