Hyppää pääsisältöön

Suomi on eläviltä luovuttajilta tehtyjen munuaissiirtojen takapajula – Markus sai puolisoltaan Terhiltä suurimman mahdollisen lahjan

Pariskunta käsikkäin sairaalassa.
Pariskunta käsikkäin sairaalassa. Kuva: Yle munuaiset,elimenluovutus,Munuaisensiirto

Suomessa on huutava pula elimistä. Muissa Pohjoismaissa luovutetaan munuaisia läheisille kymmenkertainen määrä. Nyt Suomessa yritetään kiriä eroa kiinni. Munuainen on ainoa elin, jonka voi kokonaisuudessaan luovuttaa eläessään.

Markus Solanterä sai keväällä 2018 puolisoltaan suurimman mahdollisen lahjan. Vaimo Terhi luovutti hänelle toisen munuaisensa.

– Luin lehtijutun Jean S. -yhtyeen puhallinsoittajasta, joka sai munuaisen vaimoltaan. Jäin pohtimaan, voisinko olla sopiva luovuttaja, vaikka en ole verisukulainen, Terhi kertoo.

– Etsin tietoja netistä ja kysyin asiaa Kymenlaakson keskussairaalasta. Sain kuulla, että sovellun luovuttajaksi, hän jatkaa.

Pariskunnalla oli ollut aikaa totutella ajatukseen. Markuksella todettiin munuaisten vajaatoiminta työhöntulotarkastuksen jälkeen vuonna 2001. Sairaus eteni vuosien saatossa.

Pari vuotta sitten ilmaantuivat vakavammat oireet ja Markukselta diagnosoitiin kolme erilaista munuaissairautta. Yksi sairauksista, PIG (podocytic infolding glomerulopathy), on erittäin harvinainen. Markus olikin Suomen ainoa PIG-potilas. Muutamat muut maailman tapaukset ovat pääsääntöisesti Japanissa.

Aluksi vierastin ajatusta, että Terhi luovuttaisi toisen munuaisensa.

Dialyysihoitokäynnit Kouvolasta Kotkaan veivät kolme päivää viikossa.

– Ehdin käydä dialyysihoidoissa vain puolitoista kuukautta ennen munuaissiirtoleikkausta, kertoo Markus.

Markuksen onneksi Terhi soveltui luovuttajaksi, joten apu löytyi läheltä alun vastusteluista huolimatta.

– Aluksi vierastin ajatusta, että Terhi luovuttaisi toisen munuaisensa. En halunnut, että hän joutuu leikkaukseen. Mutta Terhi piti päänsä, sanoo Markus.

Suomessa tehdään Pohjoismaista vähiten omaisten välisiä munuaissiirtoja

Markuksen ja Terhin tarina on Suomessa melko harvinainen. Siirtoja eläviltä luovuttajilta tehdään selvästi muita Pohjoismaita vähemmän.

– Meillä näitä siirtoja tehdään muutama prosentti, muissa Pohjoismaissa vastaava osuus on 40-60 prosenttia, kertoo HUS:n ylilääkäri Eero Honkanen.

Eläviltä luovuttajilta tehtyjä munuaissiirtoja on joinakin vuosina ollut vain viisi, mutta vuonna 2017 luku saatiin ponnisteluilla nousemaan 29:ään. Muissa Pohjoismaissa siirtoja tehdään vuosittain yhteensä yli 350.

Leikkausvälineitä.
Vallalla on ollut ajatus siitä, että tervettä ihmistä ei haluta altistaa hänelle tarpeettoman leikkauksen riskeille. Leikkausvälineitä. Kuva: Unsplash Leikkaus,kirurgia

Syyt Suomen vähäiseen elävien luovuttajien määrään juontavat juurensa vuosien taakse.

– Aiemmin odotusajat aivokuolleiden siirtoihin olivat pitkään tosi lyhyitä, eikä katsottu olevan tarvetta elävien luovuttajien käyttöön, nefrologi, ylilääkäri Ilkka Helanterä sanoo.

– Vallalla on ollut myös ajatus, että tervettä ihmistä ei haluta altistaa hänelle tarpeettomalle leikkaukselle ja riskeille, hän jatkaa.

Lisäksi kudossopivuutta korostettiin nykyistä enemmän ja sen vuoksi puolisoita ei juurikaan hyväksytty luovuttajiksi.

– Uuden tiedon valossa kudossopivuuden merkitys ei ehkä ole niin ratkaiseva kuin aiemmin luultiin, Helanterä kertoo.

Tällä hetkellä elävä luovuttaja voi olla lähiomainen eli esimerkiksi vanhempi, sisarus tai puoliso.

Elävältä luovuttajalta saatavat munuaiset toimivat yleensä hyvin ja siirto voidaan suunnitella etukäteen.

Siirtojen tarve kasvaa

Munuaispulan paikkaamiseksi tarvitaan lisää luovuttajia, koska siirtoa tarvitsevia on vuosi vuodelta enemmän.

Munuais- ja maksaliiton mukaan vuodenvaihteessa 2017–2018 elinsiirtojonossa oli 450 ihmistä. Dialyysissä olevien määrä on kasvanut 22 prosenttia kymmenessä vuodessa ja kotona omatoimisesti tehtävän hemodialyysin osuus on kaksinkertaistunut.

– Elävien luovuttajien munuaissiirrot yleistyvät, koska on ihan pakko. Se on sekä potilaan, mutta myös yhteiskunnan edun mukaista, sanoo HUS:n ylilääkäri Eero Honkanen.

Munuais- ja maksaliitto sekä elinsiirtolääkärit ovat ajaneet kudoslakiin muutosta. Mikäli lausunnolla oleva laki menee läpi, luovuttajana voisi toimia lähisukulaisen lisäksi vaikkapa serkku tai hyvä ystävä.

Luovuttaja ilmaisee oman alueensa sairaalalle halukkuutensa luovutukseen. Aluesairaalassa tehdään kaikki tutkimukset, josta luovuttaja saa lähetteen HUS:n munuais- ja maksakirurgian klinikalle. Kaikissa vaiheissa vapaaehtoinen luovuttaja voi muuttaa mielensä, jos tulee toisiin ajatuksiin.

– Ennen leikkausta meidän tehtävämme on kertoa luovuttamiseen liittyvät riskit ja varmistua siitä, että luovuttaja toimii vapaaehtoisesti, eikä taustalla ole minkäänlaista painostusta. Siirron voi periaatteessa perua vielä leikkauspöydälläkin, mutta kun munuainen on kerran siirretty, sitä ei enää takaisin saa, Helanterä kertoo.

Käsi kädessä.
Siirtoa tarvitsevia on vuosi vuodelta enemmän. Käsi kädessä. Kuva: Unsplash auttaminen

Siirtomunuainen vapauttaa dialyysikierteestä ja antaa aikaa perheelle

Dialyysihoidon turvin voi elää parhaimmillaan kymmeniä vuosia. Vaarana ovat liitännäissairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit. Vakavan munuaissairauden kanssa selviytymiseen vaikuttavat potilaan ikä, taudin luonne ja muut sairaudet.

Siirretty munuainen toimii keskimäärin noin 20 vuoden ajan. Samalle ihmiselle voidaan siirtää hänen elinaikanaan useita munuaisia. Siirtoa tarvitsevien potilaiden määrä kasvaa myös väestön ikääntymisen myötä. Munuais- ja maksaliiton arvion mukaan vuonna 2030 Suomessa on yli 3000 munuaissiirtopotilasta.

Tiedostan, että minussa on nyt osa Terhiä.

Markus ja Terhi Solanterä nauttivat nyt aiempaa aktiivisemmasta arjesta. Terhin mukaan toisen munuaisen puuttumista ei tunne:

– Vointini on ihan samanlainen kuin ennenkin. Ainoastaan leikkausarvet muistuttavat siitä, mitä on tehty.

Markus ja Terhi eivät halua puhua pariskunnan välisestä elinikäisestä kiitollisuudenvelasta:

– Olen todella kiitollinen, mutta en ajattele, että saamani munuainen olisi joku erillinen varaosa, vaan se on nyt osa minua. Tiedostan tietenkin, että minussa on nyt osa Terhiä.

– Vointini on parempi kuin vuosiin. En todellisuudessa muistanut, miltä tuntuu olla terve. Elämä ja ruoka maistuvat taas hyvältä, Markus sanoo.

– Parisuhteen on syytä olla vahvalla pohjalla ennen kuin tällaiseen toimenpiteeseen lähdetään. Olemme olleet naimisissa kohta 33 vuotta ja vakaa aikomus on jatkaa yhdessä. Siksi tuli annettua aikanaa avioliittolupaus, Terhi hymyilee.

Sano KYLLÄ elinluovutukselle! Allekirjoita elinluovutuskortti täällä tai lataa sovellus kännykkään.