Hyppää pääsisältöön

Ei enää Segerstamin sinfonioita, kiitos

Levy-yhtiö Alba on saattanut julki jo kolmannen osan sarjassa, jossa Turun filharmoninen orkesteri soittaa Johannes Brahmsin ja Leif Segerstamin sinfonioita. Yhdistelmän pontimena lienee paitsi säveltäjien identtiset kokoparrat myös Segerstamin valta-asema ylikapellimestarina. Sarjan aiempien levyjen yhteydessä olen parhaani mukaan yrittänyt ymmärtää hänen umpimähkäisiä sinfonioitaan, mutta nyt joudun tunnustamaan, että olen kyllästynyt niihin kerta kaikkiaan, sekä kriitikkona että ihmisenä.

Brahms / Segerstam
Brahms / Segerstam Uudet levyt

Ylikapellimestari Segerstam on ilmeisen tasapuolisen harkinnan jälkeen valinnut kaiken maailman musiikin joukosta levytettäväksi oman sinfoniansa nro 294 "Songs of a UNICORN heralding...". Kyseessä lienee hänen laajan sinfoniatuotantonsa helmi, mutta minusta kuulostaa, että Segerstam on vääntänyt samaa kampea kuin aina. Kaksi pianoa takoo, jouset hinkkaavat, vasket mölisevät, puut ujeltavat ja bassokuminalla peitetään ne rakoset, joihin olisi voinut mahtua harmonisesti tai rytmisesti harkittua musiikintapaista.

Segerstamin muista vapaapulsatiivisista sinfonioista eli suomeksi sanottuna melko umpimähkäisestä joukkosoitannasta tämä sinfonia erottuu sillä, että Segerstam teettää sävelvalintaa myös käyrätorvisti Tanja Nisosella, jonka kiitollisena tehtävänä on soittaa mekkalan päällä jotain solistista. Turun filharmoninen orkesteri toki ansaitsee kiitokset siitä, että on oppinut luomaan Segerstamin aiheuttamaan ristiaallokkoon ajoittaista järjestyksen tuntua. Sinfonian lusimista voi onneksi hieman helpottaa lukemalla Segerstamin esittelytekstitajunnanvirtaa rinnakkain suomeksi ja englanniksi, näkökulmana kontrastiivinen kielitiede tai psykoanalyysi.

Sarjan edetessä on tuntuu alati typerämmältä, että turkulaiset levyttävät Segerstamin sinfonioita, mutta Brahmsin levyttäminen tuntuu alati fiksummalta. Turun filharmoninen orkesteri on elämänsä kunnossa, ja Brahmsin kolmas sinfonia aaltoilee mehevän romanttisena. Etenkin puupuhaltimien puhtaus ja soitinryhmien blendautuminen ilahduttavat, vaikka kolea äänitys hieman häiritsee sointikylpyä. Eniten kehitettävää on hiljaisissa mutta rytmisissä kohdissa, joiden ajallinen klappi saattaa johtua lavan akustiikastakin.

Johannes Brahms: Sinfonia nro 3 F-duuri. Leif Segerstam: Sinfonia nro 294 "Songs of a UNICORN heralding..." - Turun filharmoninen orkesteri/Leif Segerstam sekä Tanja Nisonen, käyrätorvi. (Alba, ABCD 420)

Kuuntele Uudet levyt 9.10.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua