Hyppää pääsisältöön

Kalevi Aho on tutkinut myös puupuhallinkvintetin värit ja tunnelmat

Säveltäjä Kalevi Aho on ahkera, mutta hän ei ole aivan yltänyt segerstamiaaniseen tuotteliaisuuteen, koska yhdistää ahkeruuteen huolellisuuden. Kenties tästä syystä Ahon musiikilla on tarjonnan lisäksi kysyntää toisin kuin Segerstamilla. Tästä todisteeksi kelpaa BIS-yhtiön uutuuslevy, jolla Berliinin filharmoninen puupuhallinkvintetti soittaa Ahon kaksi puupuhallinkvintettoa, ja on niistä selvästi innoissaan.

Kalevi Aho / Wind Quintets
Kalevi Aho / Wind Quintets Uudet levyt

Kyse on maailman tunnetuimpiin lukeutuvasta puhallinkvintetistä, joka toimii Berliinin filharmonisen orkesterin suojissa. Ryhmä innostui Ahon ensimmäisestä kvintetosta, esitti sitä kymmeniä kertoja kiertueillaan ja tilasi sitten Aholta toisen.

Teosten erilaisuus ilahduttaa. Ensimmäinen kvintetoista on jyrkästi kontrastoiva ja lyhytjännitteinen, ja käyttää ulkomusiikillisena keinona lavan takana soittamista. Toinen kvintetoista on pitkälinjainen, suorastaan sinfoninen, ja pureutuu syvemmälle puupuhallinkvinteton sointimahdollisuuksiin hyödyntämällä sivusoittimina piccoloa, alttohuilua ja englannintorvea.

Kuten aina, Aho on tehnyt kotiläksynsä, ja samaa voi sanoa Berliinin filharmonisesta puhallinkvintetistä. Lukemattomien keikkaesitysten ansiosta myötä ensimmäinen kvintetto saa levyllä luontevan, rytmisesti ja soinnillisesti varman tulkinnan. Musiikin suunta pysyy selvillä, vaikka vaihtelee taajaan. Päätösosan sointiefektit lavan takaa on toteutettu luontevasti myös äänityksessä, ja puupuhallinkvintetti toden totta kuulostaa eteerisemmältä tai ainakin vähemmän läpitunkevalta kuin muuten olisi mahdollista.

Toisen kvinteton tulkinnassa on muutamia hankaluuksia. Nopean toccatan alkusointujen epäpuhtaudesta voinee syyttää myös säveltäjää, mutta kuulaat harmoniat horjuvat muuallakin, pahiten klarinetin sooloissa. Puupuhallinkvintetti on vaativa ja paljastava kokoonpano, ja siksi on sitäkin hienompaa, että Aho osaa säveltää sille myös hiljaista, moniselitteistä tekstuuria, sellaista kuin toisen kvinteton hitaassa osassa ja lopussa.

Kalevi Aho: Puupuhallinkvintetot nro 1 ja 2. - Berlinin filharmoninen puupuhallinkvintetti. (BIS-2176)

Kuuntele Uudet levyt 9.10.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Tigran Mansurjanin pidättyväiset aforismit

    Levyarvostelu

    Armenialainen säveltäjä Tigran Mansurjan täytti pari vuotta sitten kahdeksankymmentä. Juhlan kunniaksi hänen muusikkoystävänsä harjoittivat kamarimusiikkiohjelmiston, jonka ECM on nyt julkaissut. Mansurjan on arkkityyppinen ECM-säveltäjä, jonka ilmaisussa harmaasävyinen graafisuus kohtaa pakahduttavan tunteen, eikä uusi levy kuvaa juuri muuta, mutta kutsuu kuitenkin kuuntelemaan vähäeleisten äänten aforistista kauneutta - ja siinä on kylliksi.

  • Selvä suunta kohti selittämätöntä

    Levyarvostelu

    Radion kamarikuoron rauniot ovat aikaa sitten nurmettuneet, mutta niiltä noussut Helsingin kamarikuoro elää ja levyttää vahvemmin kuin koskaan. Alban julkaisemalla uutuuslevyllä kuoro esittää Antti Auvisen ja Sampo Haapamäen musiikkia, ja vaikka kumpikin säveltäjä tunnetaan vaativasta ja epälaulullisesta ilmaisusta, HKK saa hälyt, huudot ja huojunnat kuulostamaan musiikilta, jossa on suunta.

  • Pianomusiikkia unikaveriksi

    Levyarvostelu

    Yleensä en juuri välitä tunnelmakokoelmista - niistä mitä ennen hankittiin supermarketin tarjouslaareista ja nykyään Spotifyn soittolistoilta rentoutumiseen tai lemmenhetkiin. Ranskalainen pianisti Bertrand Chamayou osoittaa kuitenkin, että tunnelmalevyn voi tehdä tyylillä, ilman laimeutta tai itsestäänselvyyttä. Otsikon Good night! alle Chamayou on kuratoinut piristävän valikoiman unettavia pikkukappaleita.

  • Ilari Hongisto säveltää luonnolla

    Levyarvostelu

    Ilari Hongisto on turkulainen muusikko, säveltäjä, tutkija, musiikinopettaja, studio-osaaja ja vaikka mitä. Säveltäjänä Hongisto on erikoistunut elektroakustiseen musiikkiin, ja Alban julkaiseman Luonnos-profiililevyn teokset rakentuvat pääasiassa luonnonäänistä. Luonnolla säveltäminen tuottaa tietysti luonnollisia sointeja, muttei ole itsestään selvää, kuinka vahvasti kuulija hahmottaa ne musiikiksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua