Puut kellastuvat ja ilmat kylmenevät, mutta metsästä voi kerätä monenlaisia herkkuja vielä lumentuloon asti. Eivätkä hallayötkään haittaa – monien marjojen maku suorastaan paranee pakkasen ensipuraisuista.
Suomalainen metsä on lähiruuan mekka. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja kokeilla yllättäviäkin makuyhdistelmiä – esimerksi sienet ja siankärsämö sopivat erinomaisesti yhteen! Ja käenkaali eli ketunleipä on helppo tunnistaa, sen kirpeä maku tuo monelle mieleen muistoja lapsuudesta.
Ennen kuin pakkanen kurittaa tätä ohutlehtistä apilaa muistuttavaa kasvia, sitä voi kerätä käytettäväksi esimerkiksi kalaruokiin sitruunan sijasta.
Kuusenkerkkää ja katajanmarjaa
Raija Kivimetsä tuntee suomalaismetsien herkut kenttäkerroksesta aina puunlatvoihin asti. Hänellä on pitkä ura terveystoimittajana, tietokirjailijana ja villiyrttikouluttajana Suomessa ja ulkomailla.
– Suomen luonto on mahtava aarreaitta, täynnä ilmaista ja herkullista lähiruokaa, Raija Kivimetsä iloitsee.
– Harva tulee ajatelleeksi, miten paljon metsästä löytyy syötävää vielä loppuvuodesta. Esimerkiksi havupuista on moneksi.
Havujen tai oksien taittaminen puusta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, mutta maanomistajan luvalla metsästä saa kerätä kuusenkerkkiä, jotka ovat kesän mittaan tummuneet syvemmän vihreiksi.
– Pehmeät oksankärjet soveltuvat erinomaisesti riistaruuan mausteeksi tai vaikka kalasoppaan makua tuomaan. Kuusen- ja männynhavuja voi jauhaa ja sekoittaa suolaan, jolloin saadaan metsältä tuoksuvaa, eteerisiä öljyjä sisältävää havusuolaa, suosittelee Kivimetsä.
Näin teet havusuolaa
- Kerää kourallinen kuusen, männyn tai katajan neulasia.
- Jauha neulaset teholeikkurilla.
- Sekoita hienon tai karkean suolan kanssa makusi mukaan. Sekoita vähitellen, että saat mieleisesi määrän havuaromia suolaan.
- Purkita.
Näin saat tuoksuvaa havunmakuista aromisuolaa, joka sopii mainiosti esimerkiksi riistaruoan maustamiseen.
Havusuola on oivallinen lahjavinkki hyvän ruoan ystävälle!
Katajanmarja ei biologisesti ole marja ollenkaan
Katajanmarja on puiden herkuista ehkä pippurisin – pieni, mutta voimakkaanmakuinen. Itse asiassa katajanmarja ei biologisesti ole marja ollenkaan, vaan marjamainen käpy, havupuun hedelmä!
Keittiömestarit ja baarimikot rakastavat katajanmarjaa, jota tarvitaan maustamiseen vain hyppysellinen. Riistaruuan terävöittäjänä ja snapsin kanssa marjat toimivat parhaiten.
Lehtipuista ei syksyn tullen ole juuri ravinnoksi, ellei ole ruskaa nopeampi. Esimerkiksi koivunlehtiteen paras sesonki on kesällä, ja viimeiset vihreät lehdet kelpaavat enää jalkakylpyihin.
– Koivun terveysvaikutuksia tutkitaan koko ajan, ja jo entisaikojen kansanparantajat kuten Rääkkylässä asunut ukkini vannoivat pakurin nimeen, kertoo Raija Kivimetsä.
Koivunkyljessä kasvavasta pakurikäävästä saa teetä, kahvia ja uutetta, mutta koivunlehtiä tai kääpää havittelevan on syytä muistaa, että kerääminen on luvanvaraista.
Pakkanen parantaa makua
Suomi on pitkä maa, ja kun etelässä ruskan värit vielä syvenevät, pohjoista piiskaavat jo räntä- ja lumisateet. Yöpakkasia on syys-lokakuussa silloin tällöin koko maassa, mikä parantaa joidenkin metsänherkkujen makua entisestään.
Tästä syystä esimerkiksi karpaloa poimitaan vielä syyskylmillä, kunnes sormet jäätyvät tai lumi peittää marjat. Myös pihlajanmarjat hyötyvät kylmyydestä.
Vierekkäisissä pihlajissa voi olla happamia ja lempeänmakuisia marjoja
– Niitä kannattaa pakastaa, sillä pakkanen vie happamuudelta kärkeä. Pihlajanmarja on väheksytty marja, vaikka se on Suomen luonnon ihan parhaita vitamiinipommeja. Siinä on paljon C-vitamiinia, karotenoideja eli oransseja hyviä väriaineita, jotka auttavat suolistoa ja maksaa pysymään kunnossa, ja antaapa marja puhtia aivoillekin, luettelee Raija Kivimetsä.
Pihlaja on siitä erikoinen, että ihan vierekkäisissä puissa voi olla hyvin erilaisia marjoja, erittäin happamia ja jopa lempeänmakuisia. Päältäpäin ei näe marjojen kirpeysastetta, joten niitä pitää maistaa.
– Kun smoothieen heittää kourallisen pihlajanmarjoja, siitä saa talvella hyvää potkua eikä tarvitse ostaa kalliita superruokajauheita. Marjoja voi kuivattaa ja niistä voi tehdä marjajauhetta. Sillä pystyy maustamaan aamupuuron tai jugurtin, ja tietysti marjoista saa mehua, hilloa ja hyytelöä, joka maistuu erityisesti riistan kanssa, Kivimetsä neuvoo.
Näin teet marjajauhetta
Pakkasta ei pelästy myöskään variksenmarja eli kaarnikka, joka on hiukan unohduksiin painunut vitamiinipitoinen marja, jota on käytetty erityisesti Lapissa.
Variksenmarjaa muistuttaa mustanpuhuva aronia. Lehtometsästä voi toisinaan löytää karkulaiskasvin, joka on päätynyt sinne alunperin pihamaalta. Kookkaiksi kasvavien pensaiden marjatertut hupenevat äkkiä lintujen nokkiin, ellei marjojen kypsymisen aikaan ole nopea.
Aronian antioksidanttiarvo on marjoista suurin
Ruskan värittämä pihapensas saattaa olla myös koristearoniaa, jonka marjat eivät ole ihan yhtä maukkaita kuin marja-aronian, mutta nekin ovat syömäkelpoisia.
– Arvostan valtavasti aroniaa, sen antioksidanttiarvo on marjoista kaikkein suurin, sanoo Raija Kivimetsä.
– Moni voi hiukan oudoksua aronian makua, se voi vaikuttaa jopa tunkkaiselta, mutta kun sekaan laittaa hitusen sitruunaa tai omenaa, maku raikastuu. Jo muutama aroniamarja antaa paljon voimaa ja puhtia päivään.
Yllättäviä makuyhdistelmiä
Monet villit kasvit ovat parhaimmillaan yhdistettyinä muihin luonnonantimiin. Pellon- ja ojanpientareilla kasvava siankärsämö on monikäyttöinen ja arvostettu kasvi, ja sen vaikutukset tunnettiin jo kauan sitten.
Sienet ja siankärsämö ovat nappiyhdistelmä
– Se vahvisti immuniteettia, ja auttoi vatsanväänteisiin. Siankärsämö piti limakalvot kunnossa ja auttoi jopa ummetukseen. Koska sienille ovat monet vähän herkkiä, sienet ja villiyrtit yhdessä voivat helpottaa ruuansulatusta. Sienet ja siankärsämö ovat nappiyhdistelmä, kehuu Raija Kivimetsä.
Sitkeät sinnittelijät
Jotkut kasvit ja sienet sinnittelevät sitkeästi loppuvuoden koleudessa kalenteriin katsomatta. Jos ei jouluna ole lunta, luonnosta saattaa löytää vielä suppilovahveroita, nokkosia ja jopa voikukkia.
– Niitä voi löytää lehtomaisista metsistä. Olen saanut voikukkaa aamiaisleipäni päälle usein vielä joulukuussa, koska eteläisimmässä Suomessa talvet ovat leudontuneet niin paljon, kertoo Raija Kivimetsä.
Luvat kuntoon
Kun keräilyvietti iskee, kannattaa muistaa muutama seikka, ennen kuin alkaa täyttää koriaan. On tiedettävä mitä saa kerätä ja mitä ei, koska kaikkea syötäväksi kelpaavaa ei saa ottaa metsästä mukaansa jokamiehenoikeuksien turvin.
Jokamiehenoikeudet
Useimmilla on mukanaan metsässä kännykkä, jonka avulla voi tarkistaa, mitkä asiat kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Maanomistajan kanssa pitää sopia etukäteen, jos metsästä havittelee kasveja tai kasvinosia kuten kuusenkerkkiä tai kallioimarteen juuria, joiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Myös Metsähallitus myy keruulupia metsiinsä. Luonnontuoteluvan voi lunastaa ja maksaa kätevästi kännykällä. Ensin tulee kuitenkin varmistua siitä, että alue on Metsähallituksen hallinnassa ja metsätalouskäytössä olevaa monikäyttömetsää. Lupa ei koske suojelualueita eikä opetus- tai tutkimusmetsiä.
Kun keräät, muista nämä seikat
– Kerää vain kasveja, jotka tunnet. Käytä niitä kohtuudella. Joillakin kasveilla on sivuvaikutuksia etenkin runsaasti nautittuna.
– Älä kerää vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta, vaan kävele kunnolla metsään. Pöly, hiekka ja autonrenkaista tuleva kumijäte pilaavat parhaimmankin superruuan.
– Kohtele luontoa kunnioittavasti. Älä jätä jälkeesi roskia äläkä myllää maaperää. Metsään ei pidä mennä sikailemaan.
Lue lisää:
Parhaat raaka-aineet tulevat villistä luonnosta – Ota talteen Sami Tallbergin "Evon syksyinen herkku" -resepti
Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja
Suomalaiset marjat ovat aivoruuan aatelia – Tutkija: "Ehdottomasti mieluummin marjoja kuin tuontihedelmiä"
Strömsö-ohje: Tee itse jäätelösi - kaksi marjaista sorbettia
Strömsö-ohje: Tee itse mustikkajauhetta uunissa kuivatuista mustikoista
Suomalaiset jokamiehenoikeudet - maailman laajimmat oikeudet mennä metsään!
Raija Kivimetsä: Villiinny villivihanneksiin (2016)
