Hyppää pääsisältöön

Takomon Alien on ilotteleva ja pelotteleva esitys ihmisen peloista

Päällystön jäsen, roolissa Niina Hosiasluoma, istuu ohjaamossa.
Päällystön jäsen, roolissa Niina Hosiasluoma, istuu ohjaamossa. Kuva: Mitro Härkönen Teatteri Takomo,alien

Kumpi on pelottavampaa: se, että olet kahdestaan kummituksen kanssa teltassa – vai se, että olet teltassa, jonka ulkopuolella hiiviskelee leijonia? Kumpi on pelottavampaa: se, että Donald Trumpista tulisi koko maailman presidentti – vai se, että planeetan pomo olisit sinä itse?

Takomon Alien pohtii pelkoa. Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

Jukka Ruotsalaisen ohjaama ja yhdessä työryhmän kanssa käsikirjoittama Alien kysyy, mitä ihminen pelkää. Mitä pelkäämme, vaikka ei tarvitsisi, ja mitä toisaalta emme pelkää, vaikka ehkä pitäisi?

Pelon symboliksi on valittu Alien-elokuvista tuttu monsteri. Lavastaja Sami Roikolalle kiitos erittäin uskottavasta hirviö-illuusiosta. Esitys lainaa haluamansa elokuvasta, ja tekee sen nautittavasti.

Alienin yksityiskohdista ei kannata kertoa kovin paljon etukäteen, esitys perustuu yllätyksiin ja menee liioista ennakkotiedoista herkästi pilalle, luulen.

Foto från Alien på Teatteri Takomo.
Muukalaisen hyökkäys. Kuvassa Olli Riipinen. Foto från Alien på Teatteri Takomo. Kuva: Mitro Härkönen Teatteri Takomo,Alien – kahdeksas matkustaja

Käsiohjelmassa Jukka Ruotsalainen kertoo, että katsoi Alien-elokuvan ensimmäisen kerran pikkupoikana. Ja pelkäsi mielettömästi. Elokuvasta tuli hänelle pakottavan kiinnostuksen kohde, jota hän katsoa toljotti uudestaan ja uudestaan.

Esitykseen on siirtynyt, hyvällä tavalla, muistumia siitä, millaista oli olla lapsi joka pelkää.

Itse olen koko elämäni rakastanut scifiä ja tieteiskertomuksia, lähtien Burroughsin Mars-kirjoista ja Asimovin Säätiö-sarjasta, aina uusimpiin Star Wars -elokuviin asti. Olen myös kova pelkäämään, kaikkea järjellistä ja järjetöntä, joten tämä esitys on kuin suunnattu kaltaiselleni! Takomon katsomossakin minua hetkittäin pelotti, ihan oikeasti.

Mielelläni katsoisin muuten lisää scifi-teatteria. Viimeksi näin seikkailugenreen kuuluvan esityksen, kun Q-teatteri toi näyttämölle Corto Maltesen vuonna 2011.

Esitykseen on siirtynyt muistumia siitä, millaista oli olla lapsi joka pelkää.
Alien tunkee ulos leikkaspöydällä makaavan miehen (Olli Riipinen) rinnasta. Muu miehistö kauhistuneena pöydän ympärillä.
Esitys lainaa juonensa Alien-elokuvilta. Leikkauspöydällä Olli Riipinen, ympärillä Joanna Haartti, Joonas Heikkinen ja Niina Hosiasluoma. Alien tunkee ulos leikkaspöydällä makaavan miehen (Olli Riipinen) rinnasta. Muu miehistö kauhistuneena pöydän ympärillä. Kuva: Mitro Härkönen Teatteri Takomo,alien

Näyttelijät liikkuvat irtonaisesti esityksen tasolta toiselle. Joanna Haartti ja Niina Hosiasluoma ovat Ash ja Ripley, aluksen päällystö. He kykenevät valloittavaan, henkäyksenkevyeen komiikkaan.

Alakerrosten duunareita näyttelevät Joonas Heikkinen ja Teatterikorkeakoulussa opiskeleva Olli Riipinen. Heikkisellä on taito ilmaista maanista, hiipivää, yhtäkkiä esiin purskahtavaa kauhua. Riipinen sopii hyvin porukan juniorin rooliin. Hän on se, joka joutuu yksin kohtaamaan aluksen pimeän käytävän uumenissa odottavat hirvitykset. Hän on se, jonka näyttelijän ammattiin liittyville fobioille muut voivat naureskella.

Meta-tason pohdinnat teatterin olemuksesta pelkojen näyttämönä olisin tosin jättänyt vähemmälle. Esitys ei aivan luota katsojan oivalluskykyyn, vaan sortuu avaamaan ääneen teemojaan.

Mutta yhtä kaikki: olipa hauska ja ihanasti kamala ilta!

Niina Hosiasluoman näyttelemä avaruuslaivan päällystön jäsen Ripley.
Ripley, roolissa Niina Hosiasluoma. Niina Hosiasluoman näyttelemä avaruuslaivan päällystön jäsen Ripley. Kuva: Mitro Härkönen Teatteri Takomo,alien

Sattumoisin Takomon Alien assosioituu mielessäni erääseen Hannu Mäkelän runoon. Siinä käsitellään ihmisen vimmaista yritystä paeta itseään milloin minnekin: luontoon, taiteeseen, matkoille, minne vain missä voi kuvitella hallitsevansa tilanteen, olevansa turvassa ja vapaa.

Runo loppuu havahtumiseen kesken karkumatkan – ja tästä aiheesta minulle puhuu myös Takomon Alien.

Jos ihmisen mielen uumenissa on synkkää ja karmivaa, jos ihminen on muukalainen itselleen ja siksi muillekin, karkuun ei noin vain mennä, sillä sitä karttavat haaskojen hurjat veljetkin/ pimeää sisintäsi, sinua.

Alienin monet tasot sulautuvat huumaavasti yhteen, kun roolihahmot antautuvat hirviön, omien mustien pelkojensa, syleilyyn.

Miehistö käy hirviön kimppuun lasermiekat ojossa. Rooleissa Joonas Heikkinen, Joanna Haartti, Olli Riipinen ja Niina Hosiasluoma.
Miehistö käy hirviön kimppuun lasermiekat ojossa. Rooleissa Joonas Heikkinen, Joanna Haartti, Olli Riipinen ja Niina Hosiasluoma. Kuva: Mitro Härkönen Teatteri Takomo,alien

Teatteri Takomo: Alien. Ohjaus ja Dramaturgia Jukka Ruotsalainen. Valo-, video- ja lavastussuunnittelu Sami Roikola. Rooleissa Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Niina Hosiasluoma ja Olli Riipinen. Ensi-ilta 21.9.2018.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.