Luin tässä jokin aika sitten neuropsykologiaa käsittelevän artikkelin ihmisen ja musiikin suhteesta. Ihmisen suhteesta musiikkiin ja siitä mitä se tarkoittaa. Mitä musiikki merkitsee meille ja mitä se tekee meidän aivoillemme.
Ja koska kyseessä oli neuropsykologian alaan liittyvä artikkeli, siinä ei puhuttu mitään sielusta tai edes ihmismielestä, mutta kyllä nekin siellä takana kummittelevat, ainakin minun mielessäni ja suhteessani musiikkiin.
Tutkijat ovat sitä mieltä, että musiikista hyötyvät eniten ne, jotka soittavat sitä itse. Siis soittavat ja kuuntelevat. Itse asiassa viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat musiikin tekevän meille monia asioita. Ne kertovat - jos näin runollisesti sanotaan - musiikin ihmeellisestä voimasta. Jo 1990-luvulla puhuttiin Mozart-efektistä. Huomattiin, että Mozartin musiikkia kuunnelleet menestyivät tietynlaisissa psykologisissa testeissä muita paremmin.
Ja vaikka tämä Mozart-efekti on sittemmin todistettu lähes olemattomaksi, on silti ehdottomasti totta, että musiikki vaikuttaa meihin monin tavoin. Musiikki edistää kielellisiä kykyjä ja kielten oppimista. Musiikki auttaa keskittymään, se parantaa suorituskykyä. Musiikki hoitaa meidän mieltämme, se lievittää ahdistusta ja helpottaa masennusta. Nämä kaikki on todettu tieteellisesti, monissa tutkimuksissa ympäri maailmaa.
Professori Minna Huotilainen kirjoittaa netissä kuinka soittaminen ja laulaminen muuttavat meidän aivojamme. Musiikki vaikuttaa meihin, nopeasti ja voimakkaasti. Musiikilla on kognitiivisia vaikutuksia, hän sanoo. Musiikki auttaa päättelyssä ja päätöksenteossa, se lisää tarkkavaisuutta, kohentaa mielialaa ja nostaa vireystilaa. Musiikki aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää. Musiikki vaikuttaa stressihormonien erittymiseen.
Ja vielä: musiikin pitkäaikainen harrastaminen laajentaa useita aivoalueita. Aktiivinen musiikin harrastaminen hidastaa aivojen vanhenemista. Soittaminen ja laulaminen muuttavat meidän aivojamme.
Olisikohan tässä jo riittävän monta syytä soittaa ja laulaa. Tehdä musiikkia. Ja ennen kaikkea: tehdä musiikkia yhdessä. Jotenkin tuntuu, että monet ovat huomanneet ja havainneet tämän asian aivan konkreettisesti ja käytännössä. Eräänä esimerkkinä vaikkapa englantilainen, Martin Archerin kuotsaama orkesteri nimeltä Orchestra Of The Upper Atmosphere.
Orkesterin neljännellä albumilla Theta Four kymmenhenkinen soittajaryhmä on täydentynyt 11-henkisellä kuorolla, ja jos tässä musiikissa kuulee kaikuja Sun Ran tai Magman avaruussinfonioista, Karlheinz Stockhausenin muinaisista elektronisista kokeiluista, Terry Rileyn musiikin syvää tyyneyttä henkivästä toisteisuudesta tai esimerkiksi Faustin sattuman- ja vaistonvaraisesta kollektivismista, niin mikään ei ole sattumaa.
Tietyt asiat täällä Auringon alla pysyvät ja säilyttävät merkityksensä, jopa nykyisinä digitaalisen tuulisina aikoina.
Musiikin tekeminen kannattaa aina, etenkin musiikin tekijän itsensä näkökulmasta, ja hyvin usein myös kuulijan näkökulmasta. Musiikki auttaa, parantaa, korjaa ja ylläpitää. Se virkistää, lohduttaa ja aktivoi. Se antaa meille tunteita ja kokemuksia. Musiikki on parasta tai ainakin erittäin hyvää meidän aivoillemme. Sanoisin jopa: sielullemme, vaikka aivotutkijat eivät tällaista käsitettä mainitsekaan. Noin fysiologisesti sanotaan olevan kyse dopamiinista ja siitä, että musiikkia tehdessä ja kuunnellessa meidän aivomme työskentelevät kokonaisuudessaan, kaikki aivojen osat ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Siinä on musiikin salaisuus, arvelevat tutkijat.
Joni Judén ja Karri Luhtala tekevät yhdessä musiikkia nimellä Linnuissa. Julkaisulla Ensimmäinen lapsuudenystävät ovat yhdessä liki 20 vuoden tauon jälkeen. Englantilainen The Wire -lehti kirjoitti vastikään ylistävän ja oivaltavan arvion tästä julkaisusta. Olen käsittävinäni tämän kauniin esityksen nimessä ehkä lievää ironiaa vai onko niin että totta toinen puoli. Tämä on nimeltään Modernin elämän tyhjyys:
Kaksikolta on tarjolla uudempaakin musiikkia, julkaisu nimeltä Toinen. Miehet puhuvat tässä yhteydessä jazzista, ja olkoon niin, olkoon tämä jazzia joka ei kuulosta jazzilta. Ehkä kyse on enemmänkin jazzin asenteesta, improvisoidusta musiikista ja tunteesta. Siitä kuinka musiikki syntyy soittotilanteessa ja rakentuu hetkessä. Kuinka siitä tulee jotakin jota kukaan ei ole koskaan kuullut, eivät edes musiikin tekijät itse. Musiikkia jonka tekeminen ja kuunteleminen tekevät jotakin meidän aivoillemme. Niin, ja sielullemme.
"Pääprojektini on Celestial Trax, jolla olen tehnyt ja julkaissut musiikkia vuodesta 2013 lähtien", kirjoittaa Joni Judén. Hän kertoo olevansa viimeistelemässä toista Celestial Trax -julkaisua, ja sitä odotellessa on netissä julkaistu kolme raitaa. Tässä kolmas eli bonusraita, esitys nimeltä Drowning In A Dream:
Nyt on kokeellisten äänien ja runouden aika. Nimittäin Saku Soukka on tehnyt Johannes Vartolan kanssa uuden äänirunon. Teksti ja puhe: Saku Soukka, elektroniikka: Johannes Vartola. Tämä on nimeltään Pääni on pöytä:
Ihmisäänestä ja elektroniikasta on kyse myös seuraavassa, vaikka muuten matkataan aika erilaisessa maailmassa.
[ówt krì] on taiteilijanimi, jonka takana on äänitaiteilija ja säveltäjä Kenneth Kovasin. [ówt krì]:n albumi Ximenes pohjaa ihmisääneen. Albumin lyriikat pohjaavat historialliseen katoliseen lauluperinteeseen. Tekijä kertoo halunneensa saada aikaan voimakkaita tehoja hyvin pienillä keinoilla. Ihmisen äänellä.
AVARUUSROMUA 14.10.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ORCHESTRA OF THE UPPER ATMOSPHERE: The Surface Below - osa - (Theta Four)
ORCHESTRA OF THE UPPER ATMOSPHERE: Star Gathering (Theta Four)
LINNUISSA: Modernin elämän tyhjyys (Ensimmäinen)
LINNUISSA: Mennään kauas (Toinen)
SISILISKO: Behind The Sun (In Turiya)
CELESTIAL TRAX: Drowning In A Dream (Ashwagandha/Saariaho)
PETRI HEIMONEN: Aatosten aika (Demo)
SAKU SOUKKA & JOHANNES VARTOLA: Pääni on pöytä (Nettijulkaisu)
[ÓWT KRÌ]: Resurrexit Dominus (Ximenes)
