Hyppää pääsisältöön

Ryhmäteatterin puoli vuosisataa ja kolme kautta

Ryhmäteatterilaisia ryhmäkuvassa lavalla. Kuva Mika Kaurismäen ohjaamasta dokumenttielokuvasta Ryhmäteatteri (2018).
Ryhmäteatterilaisia Pengerkadun lavalla Ryhmäteatterilaisia ryhmäkuvassa lavalla. Kuva Mika Kaurismäen ohjaamasta dokumenttielokuvasta Ryhmäteatteri (2018). Ryhmäteatteri,Teemalauantai,Mika Kaurismäki,teatteri,dokumenttielokuvat,Ryhmäteatteri (dokumenttielokuva)

”Se oli perhe, se oli bändi, se oli yhteisö. Koskaan ei keskusteltu rahasta.”
Mika Kaurismäen dokumenttielokuva kertoo legendaarisen Ryhmiksen tarinan.

Ryhmäteatteri-dokumentti saa ensi-iltansa Teemalauantaissa 13.10. kello 21. Areenassa se on katsottavana kuusi kuukautta.
Samassa Teemalauantaissa nähdään Ryhmäteatterin ja Janne Kuusen elokuva Älä itke Iines. Elokuva alkaa klo 22.30 ja on Areenassa kuukauden.

Helsingissä toimiva Ryhmäteatteri täytti 50 vuotta vuonna 2017. Juhlavuoden kunniaksi Mika Kaurismäki teki Ryhmäteatterista dokumenttielokuvan, jossa tekijät Ryhmiksen eri aikakausilta muistelevat. Samoihin aikoihin, vuonna 2014, teatteri luopui pitkäaikaisesta kodistaan Pengerkadulla. Suomalaiseen teatterihistoriaan jäävä tila nelikulmaisine pylväineen toimii haastattelujen taustana ennen lavan ja katsomon purkamista.

Kolme lukua

Ryhmäteatterin historia jakautuu kolmeen aikakauteen. Alussa oli 1960-luvun lopun ajan henki, Che Guevara, Praha. Uusi ad hoc -pohjalta perustettu teatteriryhmä sai yksinkertaisen, utilitaarisen nimen. Ryhmäteatteri teki taidetta poliittisilla aalloilla surffaten ja itsekin aaltoja synnyttäen, mutta aina teatteri etusijalla. Siinä porukassa syntyi 1970-luvun aikana oma tekemisen tapa.

Todella suuria alkoi tapahtua reilu kymmenen vuotta myöhemmin, kolme tärkeää, toisiinsa yhteen nivoutuvaa asiaa: Pete Q, johtajan ero ja Pengerkatu.

Pete Q oli ensimmäinen karjaisu tai huuto, että me emme halua tällaista enää.― Kari Väänänen

Vuonna 1978 Ryhmäteatterissa nähtiin mm. Arto Mellerin ja Toni Edelmannin kirjoittama Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q. sai siivet. Anarkistinen esitys herätti kohua tv-uutisia myöten. Nimiosassa oli Kari Heiskanen, ja lavalla nähtiin myös mm. Vesa Vierikko, Kari Väänänen, Pirkka-Pekka Petelius... Nuoria taiteilijoita, osa vielä teatterikoululaisia, jotka tulevalla vuosikymmenellä olivat Ryhmäteatterin keskeisiä tekijöitä.

Toinen tapahtuma oli teatterin jääminen ilman johtajaa. Alkuaikoinakaan Ryhmäteatteri ei ollut johtajavetoinen instituutio, vaikka esimerkiksi Taisto-Bertil Orsman lehdissä mainittiin sen perustajaksi tai vetäjäksi. Mutta vuoden 1980 jälkeen johtajan tuoli oli tyhjä – kirjaimellisesti.

Sittemmin uusille tulijoille näytettiin kokouspöydän päässä olevaa tuolia ja sanottiin, että tuossa ei koskaan istu ketään. Ryhmäteatterin periaatteita olivat konkreettinen tasaveroisuus, yhteistyö ja kaikkien osallistuminen.

Se oli perhe, se oli bändi, se oli yhteisö. Koskaan ei keskusteltu rahasta. Johtaja tai siivooja, niillä on molemmilla sama palkka.― Tomi Tirranen, valaistussuunnittelija
Ryhmäteatterilaisia remontoimassa uutta Pengerkadun teatteriaan
Pengerkadulla remontoidaan Ryhmäteatterilaisia remontoimassa uutta Pengerkadun teatteriaan Ryhmäteatteri,Teemalauantai

Kolmas tapahtuma oli muutto Pengerkadulle. Ryhmäteatterilaiset remontoivat sinne itse salin, josta tuli unohtumattomien teatteritapausten näyttämö kolmeksi vuosikymmeneksi.

Oma tekemisen tapa, oma yleisö

Mutta Ryhmäteatterin vaikuttava 1980-luku ei käynnistynyt vaivoitta. Teatterilla oli huonot välit kriitikoihin, erityisesti Helsingin Sanomien Jukka Kajavaan, eikä yleisökään lämmennyt hetkessä. Ryhmäteatteri oli luonut itse oman työtapansa, ja sen oli luotava itse oma yleisönsä.

Ryhmäteatterin Kari Heiskanen Molièren Don Juanissa
Kari Heiskanen Molièren Don Juanissa Ryhmäteatterin Kari Heiskanen Molièren Don Juanissa Ryhmäteatteri,Teemalauantai

Tuon yleisösuhteen varassa Ryhmäteatteri pystyi myöhemmin tuottamaan esimerkiksi sellaisen, jälkikäteen pelottavan suuruudenhullulta vaikuttavan esityksen kuin Suomenlinnan kesäteatterin Taru sormusten herrasta -sovituksen. (Tuolloin J. R. R. Tolkienin tuotannosta ei vielä ollut muodostunut aivan niin rahakasta Hollywood-bisnestä; nykyään esitys ei kai mitenkään olisi mahdollinen.)

Piru pääsi irti – tv:stä tuttu teatteri

1980-luvun alusta 1990-luvun puolivälin paikkeille kestänyt kulta-aika täyttää dokumentista ymmärrettävästi suuren osan. Se oli todellinen sukupolvikokemus; uusi, nuori yleisö löysi Ryhmäteatterista oman teatterinsa, joka esitti uskottavasti niin rock-musikaaleja kuin Dostojevskiä ja Molièrea.

Kyllä siinä niinku semmonen piru päästettiin irti. Sieltä se on alkanut, että hahmo on se komiikan ydin.― Raila Leppäkoski

Suosioon uuden yleisön keskuudessa vaikuttivat myös ryhmäteatterilaisten ympärille rakentuneet tv-ohjelmat. Tv-historiaa kirjoitettiin reaaliajassa, kun Velipuolikuu syntyi Pengerkadun teatterin kahvihuoneessa ja näyttelijöiden joutoaikana. Seuraavina vuosina Peteliuksen ja kumppanien naamat tulivat koko kansalle tutuiksi nimenomaan sketsiviihteestä – ja sketsihahmoistaan. Ja niitä on myös jäljitelty jäljittelemästä päästyä.

Eräänlainen aivoton huippuhetki tai pohjakosketus, jonka perintöä jatkavat nyky-tv:n sketsihahmokilpailut, oli Tabu-sarjaan improvisoitu täytepätkä, johon näyttelijät loivat hahmoja kaivelemalla puvustosta ja tarpeistosta naurettavia vaatteita ja rekvisiittaa. Erona se, että Tabussa se kesti kaksitoista minuuttia, ei kokonaista sesonkia.

Kolmas aika ja tulevaisuus

Aikansa kutakin. Ryhmäteatterissa vuosien ajan ohjannut duo Arto af HällströmRaila Leppäkoski oli valmis sukupolvenvaihdokseen 1990-luvulla. He järjestivät Mika Myllyaholle ja Esa Leskiselle treffit, ja niin kaksi nuorta taiteilijaa, joista toinen oli vielä opiskelija, saivat isot saappaat jalkoihinsa. Myös näyttelijäkunnasta iso osa vaihtui.

Alkoi uudenlaisen tekemisen ja uusien tekijöiden aika, jonka aikana on nähty nykyajan ja tulevaisuudenkuvien kautta piirrettyjä tulkintoja klassikoista kuten Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Kafkan Muodonmuutos. Sekä valtavia menestyksiä kuten Eduskunta-näytelmät, jotka ovat osoittaneet, että vakava (vaikka komediallinen) ja ajankohtainen poliittinen teatteri voi saada yleisöä ja nousta puheenaiheeksi.

Dokumentin päättyessä Ryhmäteatterin tulevaisuus on taas avoin. Pengerkadun vanha teatteri on purettu, Esa Leskinen on 20 vuoden jälkeen jatkanut matkaa muualle. Viimeinen kuva Vesa Vierikosta Muodonmuutoksen pääosassa korostaa silti jatkuvuutta.

Moni teatterin näyttelijäkasvo on tuttu Kaurismäen veljesten elokuvista. Mika Kaurismäelle dokumentin ohjaaminen on samalla ollut matka omaan uraan ja sen alkuaikoihin, jolloin hänen ja Ryhmäteatterin tiet ristesivät.

Toinen Ryhmäteatterin kanssa yhteistyötä tehnyt ohjaaja on Janne Kuusi, jonka ensimmäinen elokuva yhdessä Ryhmiksen kanssa oli Laulu, dokumentti öisestä Helsingistä, jossa mukana olivat myös Sielun Veljet sekä 80-luvulla syntynyt vapaan kaupunkikulttuurin äänenkannattaja Radio City.

Ryhmäteatteri-dokumentin jälkeen Teemalauantaissa nähdään Janne Kuusen ja Ryhmäteatterin toinen elokuva vuodelta 1987.

Tuomari Nurmion kappaleesta nimensä saanut Älä itke Iines on anarkistinen ilottelu kerrostalon vintillä kommuunissa asuvista neljästä sopeutumattomasta. Kuusi oli tehnyt elokuvaan käsikirjoituksen, mutta dialogin kehittivät näyttelijät improvisoiden.

Kuusen kirjoittaman tuotantotukihakemuksen sanoin: "Lajityyppiesikuvina voidaan pitää elokuvan alkuaikojen komedioita, (esim. Chaplin tai Marx-veljekset). Elokuva lähentelee sarjakuvaa, slapstickia, pantomiimia ja muita epävirallisia ja -kirjallisia ilmaisumuotoja. Se karttaa naturalismia."

Älä itke Iines on nähty Teemalla viimeksi vuonna 2013.

Teemalauantai: Ryhmäteatteri 13.10.2018

klo 21.00 Ryhmäteatteri. Suomi 2017. Dokumentti, ohjaus Mika Kaurismäki. Areenassa 6 kk.
klo 22.30 Älä itke Iines. Suomi 1987. Ohjaus ja käsikirjoitus: Janne Kuusi ja Ryhmäteatteri. Areenassa 30 päivää.
lisäksi klo 17.05 Mikä oli Pete Q? Suomi 2006.

  • Kohti palkintogaalaa – Oscar-voittajia Teemalla

    Neljä voittajaa ja yksi ehdokas virittävät Oscar-tunnelmaan.

    Teemalla valmistaudutaan vuoden 2019 Oscar-gaalaan katsomalla Oscar-palkittuja elokuvia 1940-luvulta 2010-luvulle. Torstaista lauantaihin 21.–23.2. To 21.2. Kaksoiselämää Teema klo 21.00, Areenassa 7 päivää Kino Klassikon Oscar-viikon elokuva on George Cukorin ohjaama, vuonna 1947 valmistunut noir-jännäri Kaksoiselämää.

  • Kaksoiselämää on film noir -klassikko murhanhimoisesta mustasukkaisuudesta

    Kahden Oscarin jännärissä näyttelijä tulee hulluksi.

    Pääosa-Oscarin vei vuonna 1948 Ronald Colman roolistaan jännärissä, jossa näyttelijä esittää Othelloa ja samastuu liikaa mustasukkaiseen roolihahmoonsa. Miklós Rózsa palkittiin Oscarilla musiikista. Oscar-viikon Kino Klassikko torstaina 21.2.2019 klo 21.00.

Yle Teema